 |
| Kuva: Eeva Kennedy. Hydrangea. Provo. 2016. |
Nathaniel Lewis [Emman eno] ja muut muut metodistisaarnaajat pitivät edelleen herätyskokouksia Endless-vuorten metsissä ja notkelmissa, joissa 'katuvien parkua seurasivat pelastuksen huudot'. (211) ... erään paikallisen metsästäjän mielestä näiden huutajametodistien metsärukoukset olivat häiritseviä ja hän väittikin, että 'he pelottivat peurat pois', koska rukoileviin ihmisiin törmäsi kaikkialla. (214)
Vaikka Halen perhe edelleen osallistui näihin [herätys]kokouksiin, jotkut perheenjäsenet saattoivat olla monien laakson luopioiden joukossa. Jopa Nathaniel Lewis joutui seurakuntansa moittimaksi:
Eräänä sapattiaamuna, vuonna 1812, kun ruokatarpeet olivat vähissä, ollessaan lukemassa Raamattuaan saarnaa valmistaessaan, [Nathaniel Lewis] huomasi peuran lähellä taloaan. Hän otti aseensa seinältä, ampui peuran, ja nyljettyään ja paloiteltuaan sen, lähetti osan lihoista naapureilleen. Hänet kutsuttiin kirkon eteen tekemään tiliä sapatin rikkomisesta. Hän kiisti syyllisyytensä. Hän kysyi veljiltä, jotka vakavasti häntä toruivat: 'Minkä takia arvelette Herran lähettäneen tuon peuran minun pellolleni?' 'No, kaippa, koska halusi koetella sinua', yksi vastasi tuimasti. 'Ei, ei se niin ollut', vastasi syytetty, 'sillä Herra kyllä tietää, että kun hän lähettää siunauksia minulle, minä en odota seuraavaan päivään asti ennen kuin otan ne vastaan'. Hänet vapautettiin syytteestä. (215)
Alva Hale [Emman veli] käytti sapatinpäivän tarkkuusammuntaharjoitteluun ja hänen isänsä Isaac usein samoili metsästämässä. Eräänä päivänä, kun Elisa Bibbins oli piiriratsastajana, Isaac näki metsällä ollessaan sattumalta tyttärensä Emman siellä. (216) 'Mr. Hale aina vakuutti, että hänet käännytti deismistä uskomaan Kristukseen Vapahtajana Emman metsässä pitämä salainen rukous, jonka hän kuuli sattumalta juuri ollessaan lähdössä metsästämään, Emman ollessa tuolloin vain seitsemän tai kahdeksan vuotta vanha. Emma rukoili Herraa isänsä puolesta ja hänen rukouksensa voima ja vaikutus tunkeutui hänen sisimpäänsä sellaisella teholla, että se johti hänet uskomaan Herraan Kristukseen' (217) Isaacin sitoutuminen muuttui, kun hän 'kuunteli nuoren sydämen vuodatusta hänen puolestaan' Emman rukoillessa ääneen metsässä, niinkuin saarnaajat tuolloin kannustivat tekemään. (218)
Niihin aikoihin kun George Peck saapui piiriratsastajana Susquehannajoen laaksoon vuonna 1816, hän piti kokouksensa 'veli Halen' kodissa. Peck löysi alueelta 'semmoista itkua ja huutoa, että harvoin olen sen kaltaista kuullut ja nähnyt'. (219) Hopbottomin kylä (joka oli nimetty alueella runsaana kasvavan humalan mukaan), kaksikymmentäneljä mailia etelään Halen kodista, tuli tunnetuksi Hoppingbottomina, 'kuvaten tapaa, jolla metodistit osoittivat iloaan Hengen vuodatuksen aikoina, hyppien ja loikkien sinne tänne' (220) Kun Peck piti saarnan Halen kodin olohuoneessa, hän perusti sen Jesajan kirjan kohtaan 12:6: 'Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat! Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne.' (221)
Emman vaikuttava rukous ei ainoastaan näyttänyt muuttavan hänen isänsä ajatuksia, vaan hänen 'lähetyssaarnaajahenkensä' näyttää vaikuttaneen muihinkin. George Peck muisteli, kuinka niinä vuosina, jolloin hän oli piiriratsastajana saarnaamassa Halen kodissa, hänen oma neljätoistavuotias sisarensa sai samanlaisen innostuksen lähetystyöhön. Hän kutsui setänsä metodistikokoukseen, ja 'kun tämä kuuli nuoren veljentyttärensä alkavan rukoilla, hän oli hämmästyksissään. Voimallinen, palava rukous oli se, mikä vallitsee. Hän antoi Jumalalle kunnian hänen rajatomasta rakkaudestaan syntisiä kohtaan.' (222) Kuullessaan tämän rukouksen, setä päätti luopua synneistään samaan tapaan kuin Isaac Hale muutama vuosi aikaisemmin oli tehnyt.
Mark L. Staker
Lähde:
Mark Lyman Staker on vanhempi tutkija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän sai kulttuuriantropologian tohtorin arvon Floridan yliopistossa. Yli viidentoista vuoden ajan Mark on ollut mukana historiallisten kohteiden restauroinnissa ja myöhempien aikojen pyhien 1800-luvun kokemusten esille tuomisessa. Hän sai mormonien historiaa käsittelevästä erinomaisesta artikkelista annettavan J. Talmage Jones palkinnon Mormonin History Association seuralta, ja hän on ollut mukana rakentamassa lukuisia museonäyttelyitä.
Käännös: Markku Lorentz
Eräänä sapattiaamuna, vuonna 1812, kun ruokatarpeet olivat vähissä, ollessaan lukemassa Raamattuaan saarnaa valmistaessaan, [Nathaniel Lewis] huomasi peuran lähellä taloaan. Hän otti aseensa seinältä, ampui peuran, ja nyljettyään ja paloiteltuaan sen, lähetti osan lihoista naapureilleen. Hänet kutsuttiin kirkon eteen tekemään tiliä sapatin rikkomisesta. Hän kiisti syyllisyytensä. Hän kysyi veljiltä, jotka vakavasti häntä toruivat: 'Minkä takia arvelette Herran lähettäneen tuon peuran minun pellolleni?' 'No, kaippa, koska halusi koetella sinua', yksi vastasi tuimasti. 'Ei, ei se niin ollut', vastasi syytetty, 'sillä Herra kyllä tietää, että kun hän lähettää siunauksia minulle, minä en odota seuraavaan päivään asti ennen kuin otan ne vastaan'. Hänet vapautettiin syytteestä. (215)
Alva Hale [Emman veli] käytti sapatinpäivän tarkkuusammuntaharjoitteluun ja hänen isänsä Isaac usein samoili metsästämässä. Eräänä päivänä, kun Elisa Bibbins oli piiriratsastajana, Isaac näki metsällä ollessaan sattumalta tyttärensä Emman siellä. (216) 'Mr. Hale aina vakuutti, että hänet käännytti deismistä uskomaan Kristukseen Vapahtajana Emman metsässä pitämä salainen rukous, jonka hän kuuli sattumalta juuri ollessaan lähdössä metsästämään, Emman ollessa tuolloin vain seitsemän tai kahdeksan vuotta vanha. Emma rukoili Herraa isänsä puolesta ja hänen rukouksensa voima ja vaikutus tunkeutui hänen sisimpäänsä sellaisella teholla, että se johti hänet uskomaan Herraan Kristukseen' (217) Isaacin sitoutuminen muuttui, kun hän 'kuunteli nuoren sydämen vuodatusta hänen puolestaan' Emman rukoillessa ääneen metsässä, niinkuin saarnaajat tuolloin kannustivat tekemään. (218)
 |
| Kuva: Eeva Kennedy. "This is the Place". 2011. |
Emman vaikuttava rukous ei ainoastaan näyttänyt muuttavan hänen isänsä ajatuksia, vaan hänen 'lähetyssaarnaajahenkensä' näyttää vaikuttaneen muihinkin. George Peck muisteli, kuinka niinä vuosina, jolloin hän oli piiriratsastajana saarnaamassa Halen kodissa, hänen oma neljätoistavuotias sisarensa sai samanlaisen innostuksen lähetystyöhön. Hän kutsui setänsä metodistikokoukseen, ja 'kun tämä kuuli nuoren veljentyttärensä alkavan rukoilla, hän oli hämmästyksissään. Voimallinen, palava rukous oli se, mikä vallitsee. Hän antoi Jumalalle kunnian hänen rajatomasta rakkaudestaan syntisiä kohtaan.' (222) Kuullessaan tämän rukouksen, setä päätti luopua synneistään samaan tapaan kuin Isaac Hale muutama vuosi aikaisemmin oli tehnyt.
Mark L. Staker
Artikkelilainaukseen sisältyvät viitteet (yllä olevassa tekstissä numerointi on alkuperäisen tekstin mukainen) ovat saatavissa osoitteessa https://www.josephsmithjr.org/index.php/history/emma-hale-smith/216-isaac-and-elizabeth-hale-in-their-endless-mountain-home?showall=&start=8.
Lähde:
Staker, Mark L. 2015: Emma Hale Smith; Isaac and Elizabeth Hale in their Endless Mountain Home.
Verkkosivulla https://www.josephsmithjr.org/index.php/history/emma-hale-smith/216-isaac-and-elizabeth-hale-in-their-endless-mountain-home?showall=1.
Koko artikkeli: Staker, Mark L. 2014: Isaac and Elizabeth Hale in their Endless Mountain Home. Mormon Historical Studies. Vol 15, nro 2 (kevät 2014). Mormon Historical Sites Foundation, 1-105.
Mark Lyman Staker on vanhempi tutkija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän sai kulttuuriantropologian tohtorin arvon Floridan yliopistossa. Yli viidentoista vuoden ajan Mark on ollut mukana historiallisten kohteiden restauroinnissa ja myöhempien aikojen pyhien 1800-luvun kokemusten esille tuomisessa. Hän sai mormonien historiaa käsittelevästä erinomaisesta artikkelista annettavan J. Talmage Jones palkinnon Mormonin History Association seuralta, ja hän on ollut mukana rakentamassa lukuisia museonäyttelyitä.
Käännös: Markku Lorentz