 |
| Kuva: Melchior. Teide, 2016. |
Poimintoja artikkelista
Varhaiskristillinen rukouspiiri
Hugh W. Nibley
Toisessa Jeun kirjassa apostolit ja heidän vaimonsa muodostavat piirin Jeesuksen ympärille erityisesti, "jotta hän saattoi opettaa heille valon aarrekammion toimitukset, johdattaen heidät kaikkien toimitusten läpi, niin että he tämän kautta oppisivat kehittymään tuonpuoleisessa." (90) Marian pyynnöstä, jonka hän teki apostolien puolesta, Herra määrittelee "kaikkien toimitusten (mystēria), kaiken tiedon (ohjeiden - sooun), sinettien (sphragidēs), tunnusten (psephoi), anomusten (tai puhuttelun muotojen - epikalesthai), asteiden (tai asemien - topoi)" etenevän järjestyksen. (91) Ja Johanneksen teoissa hän kertoo ne piirissä: "Sen mitä te ette tiedä, minä itse opetan teille." (92) Koko tilanne keskittyy Viimeisen ehtoollisen ympärille ja kuuluu kirkkoon alusta saakka. (93)
Bartolomeuksen tekstissä Herra vie kaksitoista apostolia vuorelle ja seisoessaan heidän keskellään antaa heille tietyt tunnukset ja merkit ja lähtee sitten pois. (94) Gnostilaiset hyödyntävät ja vääristelevät tämän tilanteen tavanomaisella tavallaan: Niinpä kun enkeli saapuu pelastamaan Noreaa vastauksena hänen rukoukseensa, hän sanoo: "Minä olen El-El-Eth ... joka seisoo Pyhän Hengen edessä (ilmeisestikin heprealainen lähde - Shekhina). Minut on lähetetty puhumaan kanssasi ja pelastamaan sinut vastustajan käsistä. Minä opetan sinulle, mitä sinun tulee tietää." (95)
Todellakin, monissa kuvauksissa Saatana yrittää päästä mukaan näytelmään. Olemme nähneet, kuinka hän sivalsi Adamia, keskeyttäen hänen opettamisensa alttarin äärellä. Ja kun Abraham rukoili oman alttarinsa äärellä: "Ole armollinen, näytä minulle, opeta minua, anna palvelijallesi sitä valoa ja tietoa, jota olet luvannut hänelle lähettää!", Saatana ilmestyy heti paikalle julistaen röyhkeästi: "Tässä minä olen!" Ja kun hän alkoi opettaa Abrahamia, oikea sanansaattaja saapui Jumalan luota ja heitti Saatanan ulos ja ryhtyi antamaan asianmukaista ohjausta. (96) Toisessa Jeun kirjassa Herra varoittaa piirissä olevia miehiä ja naisia, että kyseessä olevat toimitukset ovat hyvin salaisia, koska Saatana haluaa vääristellä niitä ja esitellä niitä väärässä valossa, mikä varmasti tulee tapahtumaan, jos niitä levitellään ympäri maailmaa. (97) Muistutetaan siitä, että juuri noiden asioiden paljastaminen oli synti, jonka vuoksi Katselijat Henokin päivinä hävitettiin. (98) Rabbi Eleaserin mukaan Abraham rakensi kolme alttaria, opettaakseen lapsiaan suojatakseen heidät luopumusta vastaan. (99)
Mitä opettajaan tulee, joskus "taivaallisena kuoronjohtajana" on Jaoel eli Jehova, ja joskus Mikael tai Gabriel. Varsin usein tässä tehtävässä ovat kolme Lähetettyä. (100) Joka tapauksessa tietenkin kaikki tieto oli Jumalan alas lähettämää. "Abraham ... lausui rukouksia tietyissä tilanteissa uhreja suorittaessaan, näin ... kutsuen 'Yhtä Jumalaa'" (101) Tämä oli juutalaisen liturgian alku. Klemens kuitenkin vie sen askelta pidemmälle taaksepäin: "Adam, havaitessaan tarvitsevansa apua, pyysi jumalallista myötävaikutusta rukouksin ja uhrein. ... Tämä oli Jumalan toimitusten alku." (102)
Lainauksen sisältämät viitteet (numerointi on alkuperäisen tekstin mukainen):
90. 2 Jeu 54 (40),teoksessa Schmidt: Gnostische Schriften in koptischer Sprache, 99; käänn., 193.
91. Pistis Sophia, ss. 358–60 (363–66); Mead, 300.
92. Acts of John 1:43, teoksessa NTA 2:231.
93. Pulverin mukaan jopa ne gnostilaiset versiot, jotka puolustavat väitettä että Jeesus ei todellisuudessa kärsinyt ristillä, ylistävät "Kristuksen teeskenneltyä kärsimystä ja teeskenneltyä kuolemaa", ks. Pulver: Jesus’ Round Dance and Crucifixion, 176–78.
94. Gospel of Bartholomew, fol. 14b–15a, teoksessa E. A. Wallis Budge, Coptic Apocrypha. London: British Museum, 1913.
95. The Hypostasis of the Archons 140:3. Saksankielinen käännös Schenke, Hans-Martin 1958: 'Das Wesen der Archonten: Eine gnostische Originalschrift aus dem Funde von Nag-Hamadi, Theologische Literaturzeitung 83 (1958): 667.
96. Apocalypse of Abraham 12:8–10; 17:11–17.
97. 2 Jeu 54–55, teoksessa Schmidt: Gnostische Schriften in koptischer Sprache, 100–109.
98. Wünsche, August 1882: Der Midrasch Bemidbar Rabbah. Leipzig: Schulze, 11 (101).
99. Box, G. H. 1919: The Apocalypse of Abraham. London: SPCK, xxv.
100. Katso tärkeä keskustelu aiheesta Three Men in White, teoksessa Goodenough, Erwin 1953: Jewish Symbols in the Greco-Roman Period. New York: Pantheon, 1:25–28.
101. Idelsohn, Abraham Z.1932: Jewish Liturgy and Its Development. New York: Holt, 3.
102. Recognitiones Clementinae (Clementine Recognitions) 4.11, teoksessa PG 1:1319–20.
 |
| Kuvaleike: Melchior. Teide, 2016. |
90. 2 Jeu 54 (40),teoksessa Schmidt: Gnostische Schriften in koptischer Sprache, 99; käänn., 193.
91. Pistis Sophia, ss. 358–60 (363–66); Mead, 300.
92. Acts of John 1:43, teoksessa NTA 2:231.
93. Pulverin mukaan jopa ne gnostilaiset versiot, jotka puolustavat väitettä että Jeesus ei todellisuudessa kärsinyt ristillä, ylistävät "Kristuksen teeskenneltyä kärsimystä ja teeskenneltyä kuolemaa", ks. Pulver: Jesus’ Round Dance and Crucifixion, 176–78.
94. Gospel of Bartholomew, fol. 14b–15a, teoksessa E. A. Wallis Budge, Coptic Apocrypha. London: British Museum, 1913.
95. The Hypostasis of the Archons 140:3. Saksankielinen käännös Schenke, Hans-Martin 1958: 'Das Wesen der Archonten: Eine gnostische Originalschrift aus dem Funde von Nag-Hamadi, Theologische Literaturzeitung 83 (1958): 667.
96. Apocalypse of Abraham 12:8–10; 17:11–17.
97. 2 Jeu 54–55, teoksessa Schmidt: Gnostische Schriften in koptischer Sprache, 100–109.
98. Wünsche, August 1882: Der Midrasch Bemidbar Rabbah. Leipzig: Schulze, 11 (101).
99. Box, G. H. 1919: The Apocalypse of Abraham. London: SPCK, xxv.
100. Katso tärkeä keskustelu aiheesta Three Men in White, teoksessa Goodenough, Erwin 1953: Jewish Symbols in the Greco-Roman Period. New York: Pantheon, 1:25–28.
101. Idelsohn, Abraham Z.1932: Jewish Liturgy and Its Development. New York: Holt, 3.
102. Recognitiones Clementinae (Clementine Recognitions) 4.11, teoksessa PG 1:1319–20.
Lähde:
Nibley, Hugh W.: The Early Christian Prayer Circle ilmestyi ensin aikakausjulkaisussa Brigham Young University Studies 19 (1978): 41—78. Se julkaistiin uudelleen teoksessa Mormonism and Early Christianity, osa 4 sarjassa Collected Works of Hugh Nibley. Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1987, 45—99. Se julkaistiin kolmannen kerran aikakauslehdessä Journal of the Book of Mormon and other Restoration Scripture, osa 19, nro 2 (2010), 64-95.
Ensimmäinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
https://byustudies.byu.edu/content/early-christian-prayer-circle
Nibley, Hugh W.: The Early Christian Prayer Circle ilmestyi ensin aikakausjulkaisussa Brigham Young University Studies 19 (1978): 41—78. Se julkaistiin uudelleen teoksessa Mormonism and Early Christianity, osa 4 sarjassa Collected Works of Hugh Nibley. Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1987, 45—99. Se julkaistiin kolmannen kerran aikakauslehdessä Journal of the Book of Mormon and other Restoration Scripture, osa 19, nro 2 (2010), 64-95.
Ensimmäinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
https://byustudies.byu.edu/content/early-christian-prayer-circle
Toinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/fullscreen/?pub=982&index=1
Kolmas julkaisukerta (kuvitettu) on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/publications/jbms/19/2/S00006-50901ff4d24f85EarlyCh.pdf
Hugh Nibley (1910 - 2005) oli Birgham Youngin yliopiston professori vuosina 1946-1975 ja sen jälkeen emeritusprofessori vuoteen 1994.
Lähde: https://sites.lib.byu.edu/nibley/about/
Käännös: Markku Lorentz
http://publications.mi.byu.edu/fullscreen/?pub=982&index=1
Kolmas julkaisukerta (kuvitettu) on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/publications/jbms/19/2/S00006-50901ff4d24f85EarlyCh.pdf
Hugh Nibley (1910 - 2005) oli Birgham Youngin yliopiston professori vuosina 1946-1975 ja sen jälkeen emeritusprofessori vuoteen 1994.
Lähde: https://sites.lib.byu.edu/nibley/about/
Käännös: Markku Lorentz