 |
| Kuva: Eeva Kennedy. St. Coloman, Saksa. 2012. |
 |
| Osa 3/6 |
Pastori Wesley Walters
[osa 4/6 Steven C. Harperin arikkelista Joseph Smithin ensimmäistä näkyä vastaan esitettyjen kolmen todistelun arviointia]
Juuri tämän Wesley Walters teki. Hän pani alkuun edelleen elossa pysyvän väitteen, että Josephin ensimmäisen näyn kanonisoitu selonteko on anakronistinen. Vuonna 1967, ollessaan pastorina Yhdistyneesä presbyteriaanikirkossa (United Presbyterian Church) Marissan kylässä, Illinoisin osavaltiossa, Walters julkaisi innovatiivisen esseen, väittäen että ei ole näyttöä uskonnollisesta herätyksestä Palmyrassa, New Yorkissa keväällä 1820, ja että näin ollen Josephin väite että hän oli saanut vaikutteita sellaisesta uskonnollisesta kiihkosta, on väärä. (11) Richard Bushman sanoi, että Walters "teki hyvin suuren positiivisen palveluksen mormonihistorian asialle, koska hän oli kaivautuja. Hän meni syvälle arkistojen ytimeen. Ja mormonit olivat hyväksyneet monia asioita yksinkertaisina tosiasioina - esimerkiksi sen, että Joseph Smithin lähiseudulla vuoden 1820 aikoihin oli herätysliike." (12) Walters huomioi tarkasti, että ennen hänen työtään mormonitutkijat olivat "olettaneet, että Joseph Smithin selonteon on oltava oikeassa." (13) Bushmanin mukaan pastori Walters "sai meidät ymmärtämään, että me emme voi olettaa mitään. Kaikki oli tehtävä näkyväksi ja todistettava." (14)
Tämä oivallus johti Truman G. Madsenin ja Brigham Youngin yliopiston mormonitutkimuksen instituutin (Institute of Mormon Studies at Brigham Young University) sponsoroimaan ryhmää lahjakkaita, hyvin koulutettuja nuoria mormonihistorioitsijoita tutkimaan kaikkia todisteita, joita he saattoivat löytää.(15) Heidän tutkimustensa tuloksena on selvää, että Walters argumentissa on kaksi pääasiallista heikkoutta, nimittäin negatiivisen näytön ja vailla merkitystä olevan näytön tuottamat harhapäätelmät. Historioitsija David Hackett Fischer määritteli negatiivisen näytön tuottamat harhapäätelmät "yritykseksi ylläpitää tosiasiallista väittämää pelkästään negatiivisin todistein. Näin tapahtuu aina historioitsijan julistaessa, että 'ei ole olemassa todisteita siitä, että kyseessä on X ', ja jatkaessa sitten vahvistamalla tai olettamalla, että ei-X on kyseessä." (16) Walters väitti luovasti että "näky, sen sisäänpäin suuntautuneen, henkilökohtaisen luonteen vuoksi, ei sovellu historiantutkimukseen", mutta "herätysliike on eri asia". Tämän vuoksi hän oletti tosiasiana, että hän voisi kumota Josephin väitteen näystä osoittamalla, "että vuonna 1820 ei ollut herätysliikettä missään kirkoissa Palmyrassa eikä sen läheisyydessä". (17) Näin tehdessään hän jätti huomiotta historiantutkimuksen menettelytavat väitteellä, että näytön puute Palmyran herätysliikkeestä oli todiste siitä, että herätysliikettä ei tapahtunut, eikä niin ollen ensimmäistä näkyäkään.
Pastori Walters erehtyi myös esittäessään vailla merkitystä olevaa näyttöä. Josephin selonteot eivät väitä, että herätysliike olisi keskittynyt Palmyraan itseensä, kuten Walters esittää, tai että herätysliike olisi tapahtunut vuonna 1820. Sen sijaan Joseph kertoi, että kuohunta alkoi toisena vuonna hänen perheensä muutettua Manchesteriin, New Yorkin osavaltioon, eli vuonna 1819, ja hän sijoitti "tavattoman kuohunnan uskonnon asioissa" Manchesterin ympäristöön, ei Palmyran. Joseph käytti metodistien ilmaisua kuvaamaan laajempaa maantieteellistä piiriä, kuin Waltersin painotus Palmyran kylään. Joseph kertoi, että herätysliike "näytti koskettaneen koko aluetta" (Joseph Smith - historia 1:5). 1800-luvun metodisteille piiri tarkoitti hiukan samaa kuin nykypäivän MAP-vaarna tai katolisen kirkon hiippakunta. Joseph väitti ainoastaan, että Manchesterin ympäristössä olevalla alueella tai seudulla oli epätavallinen uskonnollinen kuohunta, alkaen jolloinkin vuonna 1819, toisena vuotena sen jälkeen kun hänen perheensä muutti sinne (Joseph Smith - historia 1:5).
On näyttöä siitä, että voimakas herätysliike sävähdytti Palmyraa vuosina 1816-1817 kun Joseph muutti sinne perheensä kanssa. Se on saattanut katalysoida hänen vuonna 1832 kirjoitetun kuvauksensa siitä, kuinka hänen mieleensä alkoivat vakavasti vaikuttaa mitä painavimmat huolet sielunsa hyvinvoinnista "noin kahdentoista vuoden iässä". (18) Noin vuonna 1818 Josephin perhe osti maatilan Manchesterista, muutama kilometri etelään Palmyrasta. Seuraavana kesänä Geneseen konferenssin metodistit (Methodists of the Genesee Conference) kokoontuivat Viennassa (nykyisin Phelps), New Yorkin osavaltiossa, kävelyetäisyydellä Smith tilalta. Pastori George Lane ja kymmeniä muita kannustajia oli läsnä. Yksi osallistuja muistaa seuraamuksen "uskonnollisena pyörremyrskynä, joka pyyhkäisi yli koko seudun". (19) Josephin aikalainen ja tuttava Orsamus Turner muisteli, että Josephiin tarttui "metodismin kipinä" Viennaan johtavan tien varrella pidetyssä kokouksessa. (20) Palmyrassa ilmestynyt sanomalehti ja erään metodistisaarnaajan päiväkirja vahvistavat, että Palmyrassa kesäkuussa 1820 oli viikonloppuna ulkoilmakokous, jossa "noin kaksikymmentä kastettiin ja neljäkymmentä liittyi [metodisti] kirkkoon". (21)
Jos Walters olisi tiennyt näistä todisteista, ottaen huomioon kuinka hän tulkitsi johdonmukaisesti todisteet tukemaan omaa johtopäätöstään, hän olisi saattanut esittää vastaväitteen, että kesäkuun 1820 ulkoilmakokous olisi ollut liian myöhäinen katalysoimaan Josephin alkukeväällä tapahtuneen näyn. Hän olisi saattanut olla aika lailla oikeassa, mutta ei välttämättä. Tuonna vuonna 28. toukokuuta satoi runsaasti lunta, ja ottaen huomioon Josephin realiteetit tuossa ympäristössä, hänen käsityksensä "alkukeväästä" saattoi olla aivan erilainen kuin omamme. Josephin kuvaukset eivät kuitenkaan ole riippuvaisia ulkoisista tapahtumista Palmyrassa tai vuonna 1820. Kiertävän metodistisaarnaajan Benajah Williamsin päiväkirjat todistavat, että metodistit ja muut olivat ahkerassa työssä Josephin seudulla kaiken aikaa. He haravoivat maaseudun ja kutsuivat koolle leirikokouksia auttaakseen kirkkoon kuulumattomia sieluja, kuten Josephia, tulemaan uskoon. Vaste oli ilmiömäinen, etenkin New Yorkin osavaltion länsiosissa, joka oli kotiseutuna lähes neljännekselle kuudestatuhannesta presbyteriaaniseen uskoon kääntyneestä vuonna 1820. Baptistiset seurakunnat laajentuivat samalla tavoin. (22) Metodismi laajeni näyttävimmin, matkustavien saarnaajien, kuten Williamsin, kootessa innokkaita käännynnäisiä. (23)
Pastori Walters keskittyi sanaan reformaatio, jota Oliver Cowdery käytti kuvaamaan uskonnollisen kuohunnan laajuutta ja pastori George Lanea, jota sekä Cowdery että William Smith, Josephin veli, pitivät 'avainhahmona metodistiherätyksessä'. Walters kirjoitti, että 'ei ole mitään näyttöä' näiden väitteiden tueksi, mikä oli epäviisas teko. (24) Löytämätön todistusaineisto ei ole sama kuin olemassa olematon todisteaineisto, ja kun Walters väitti uskaliaasti, että mitään todisteita ei ollut olemassa, tutkijat lähtivät nopeasti itse katsomaan asiaa. Useiden tämän jälkeen löytyneiden todisteiden joukossa ovat Williamsin päiväkirjat. Ne dokumentoivat paljon uskonnollista kuohuntaa olleen Josephin elinpiirissä ja seudulla tuossa osassa maata vuonna 1819 ja 1820. Ne selostavat, että pastori Lane oli todellakin tällä alueella noina molempina vuosina ja että siellä ollessaan heinäkuussa 1820 hän "puhui Jumalan menettelytavasta uskonpuhdistusten ['Reffermations'] aikaansaamisessa" (25) Todellakin, Williams päiväkirjat todistavat, että ei ainoastaan Lane, vaan myös monet muut metodistisaarnaajat Josephin aikaan ja seudulla katalysoivat epätavallista uskonnollista kuohuntaa, aivan kuin Joseph kuvaili. Kirjoittajat, jotka eivät ole tutkineet tätä todistusaineistoa, toistavat edelleen papukaijamaisesti Waltersia ja väittävät, että "merkittävää herätysliikettä ei ollut Palmyrassa tai sen ympäristössä vuonna 1820", kuitenkin todisteet sopivat Josephin kuvaukseen kauniisti. (26)
Vaikka Walters johdonmukaisesti tulkitsi ne toisin, Josephin selonteot ovat sopusoinnussa kasvavan todisteaineiston kanssa. Joseph sanoi, että epätavallinen uskonnollinen kuohunta hänen seutukunnallaan tai alueellaan "alkoi metodisteista", ja että hän alkoi "taipua ... jonkin verran" metodismiin (Joseph Smith - historia 1:5-8). Waltersin teesi, vaikkakin hänen itsensä sitkeästi puolustama ja muiden kritiikittömästi hyväksymä ja ikuistama, ei näytä enää vakuuttavalta tai puolustettavissa olevalta. (27) Walters onnistui perustamaan tosiasian, että "hänen [Josephin] välittömässä lähinaapuristossaan ei näy todisteita vuoden 1820 herätyksestä", kuitenkaan osoittamatta, että jokin Josephin sanomassa oli väärin. (28) Ohutkaan näyttö herätysliikkeestä Palmyran kylässä vuonna 1820 ei ole näyttö siitä, että ei ollut näkyä metsässä lähellä Manchesteria, hyvin dokumentoitudun uskonnollisen kuohunnan vanavedessä "tuolla seutukunnalla" (jae 5).
Ensimmäistä näkyä tutkivat myöhempien aikojen pyhien historioitsijat ovat kiittäneet Waltersia heidän herättämisestään tutkimaan Josephin selontekojen taustoja, mutta he moittivat häntä hänen teesiensä pakkosyöttämisestä. (29) Voimme kuitenkin helposti ymmärtää taustaa hänen määrätietoiselle työlleen ja haluttomuudelleen luopua näkemyksestään. Josephin ehdottomin selonteko näystään kertoo kuinka hän kertoi äidilleen, "Olen saanut tietää omalta osaltani, että presbyteriaanisuus ei ole totta." Hän myös lainasi Vapahtajaa sanomalla, että kristittyjen uskontunnustukset "olivat turmeltuneita" (Joseph Smith - historia 1:19-20). Myöhempien aikojen pyhät, jotka tuntevat tarvetta asettua puolustuskannalle näkyyn kohdistuvia uskoa horjuttavia pastorin pyrkimyksiä vastaan, tulisi kyetä samaistumaan hänen Josephin todistusta kohtaan osoittamaansa reaktioon. Eräässä mielessä hänen määrätietoinen ja kestävä omistautumisensa asialleen on ihailtavaa. Silti hänen perustelunsa eivät ole niin tiiviitä kuin miltä ne saattavat näyttää, ja hänen todisteaineistonsa - tai sen puute - ei todista sitä, mitä hän väitti sen todistavan.
Steven C. Harper
Artikkelilainaukseen sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):
(11) Ks. esim. Walters, Wesley P. : New Light on Mormon Origins from the Palmyra Revival. julkaistu uudelleen Dialogue 4/1 (1969), 60–67.
(12) Dodge, Samuel: Richard L. Bushmanin haastattelu 31 July 2009. Provo, UT. Puhtaaksikirjoitus on tekijän hallussa.
(13) Walters: New Light on Mormon Origins, 61.
(14) Dodge: Bushmanin haastattelu.
(15) Madsen, Truman G. 1969: Guest Editor’s Prologue, BYU Studies 9/3 (kevät 1969), 235–40.
(16) Fischer, David Hackett 1970: Historians’ Fallacies: Toward a Logic of Historical Thought. New York: Harper, 47.
(17) Walters: New Light on Mormon Origins, 61..
(18) Lainattu teoksessa Welch, John W. ja Carlson, Erick B., toim.: Opening the Heavens: Accounts of Divine Manifestations, 1820–1844, 4.
(19) Lainattu artikkelissa Backman Jr., Milton V. 1969: Awakenings in the Burned-over District: New Light on the Historical Setting of the First Vision, BYU Studies 9/3 (kevät 1969), 308.
(20) Turner, Orsamus 1851: History of the Pioneer Settlement of Phelps and Gorham’s Purchase, and Morris’ Reserve . . . Rochester, NY: William Alling, 214. Richard L. Anderson arvioi Turnerin luotettavuutta todistajana artikkelissa Circumstantial Confirmation of the First Vision through Reminiscences. BYU Studies 9/3 (kevät 1969), 373–404.
(21) Aurora Seager kirjoitti päiväkirjaansa: “Osallistuin leirikokoukseen Palmyrassa” kesäkuussa 1818. Hän sanoi, että viikonlopun aikana noin kaksikymmentä ihmistä kastettiin ja neljästäkymmenestä tuli metodisteja. Ks. Latimer, E. 1880: The Three Brothers: Sketches of the Lives of Rev. Aurora Seager, Rev. Micah Seager, Rev. Schuyler Seager, D.C. New York: Phillips & Hunt, 12. Lainattu artikkelissa Quinn, D. Michael 2006: Joseph Smith’s Experience of a Methodist ‘Camp Meeting’ in 1820. Dialogue Paperless E-Paper 3, 20. joulukuuta 2006, 3.
(22) Butler: Christianizing the American People, 268–69. Backman, Awakenings in the Burned-over District.
(23) Wigger: Taking Heaven by Storm, 3–6.
(24) Walters: New Light on Mormon Origins, 62, 76.
(25) Michael Brownin halussa olevat Benajah Williamsin päiväkirjat. Philadelphia, Pennsylvania (alkuperäinen [englanninkielinen] kirjoitusasu säilytetty).
(26) Anderson, Robert D. 1999: Inside the Mind of Joseph Smith: Psychobiography and the Book of Mormon. Salt Lake City: Signature Books.
(27) Backman: Awakenings in the Burned-over District, 309; Bushman: First Vision Story Revived, 85.
(28) Walters: New Light on Mormon Origins, 69.
(29) Dodge, Samuel: Dean C. Jesee, James B. Allen (27.7.2009), Richard L. Anderson (29.7.2009), Larry Porter (30.7.2009), Richard L. Bushman (31.7.2009), Milton V. Backman Jr. (12.8.2009). Samuel Dodgen tekemät haastattelut. Nauhoitukset ja puhtaaksikirjoitukset ovat tekijän hallussa.
[osa 4/6 Steven C. Harperin arikkelista Joseph Smithin ensimmäistä näkyä vastaan esitettyjen kolmen todistelun arviointia]
Juuri tämän Wesley Walters teki. Hän pani alkuun edelleen elossa pysyvän väitteen, että Josephin ensimmäisen näyn kanonisoitu selonteko on anakronistinen. Vuonna 1967, ollessaan pastorina Yhdistyneesä presbyteriaanikirkossa (United Presbyterian Church) Marissan kylässä, Illinoisin osavaltiossa, Walters julkaisi innovatiivisen esseen, väittäen että ei ole näyttöä uskonnollisesta herätyksestä Palmyrassa, New Yorkissa keväällä 1820, ja että näin ollen Josephin väite että hän oli saanut vaikutteita sellaisesta uskonnollisesta kiihkosta, on väärä. (11) Richard Bushman sanoi, että Walters "teki hyvin suuren positiivisen palveluksen mormonihistorian asialle, koska hän oli kaivautuja. Hän meni syvälle arkistojen ytimeen. Ja mormonit olivat hyväksyneet monia asioita yksinkertaisina tosiasioina - esimerkiksi sen, että Joseph Smithin lähiseudulla vuoden 1820 aikoihin oli herätysliike." (12) Walters huomioi tarkasti, että ennen hänen työtään mormonitutkijat olivat "olettaneet, että Joseph Smithin selonteon on oltava oikeassa." (13) Bushmanin mukaan pastori Walters "sai meidät ymmärtämään, että me emme voi olettaa mitään. Kaikki oli tehtävä näkyväksi ja todistettava." (14)
Tämä oivallus johti Truman G. Madsenin ja Brigham Youngin yliopiston mormonitutkimuksen instituutin (Institute of Mormon Studies at Brigham Young University) sponsoroimaan ryhmää lahjakkaita, hyvin koulutettuja nuoria mormonihistorioitsijoita tutkimaan kaikkia todisteita, joita he saattoivat löytää.(15) Heidän tutkimustensa tuloksena on selvää, että Walters argumentissa on kaksi pääasiallista heikkoutta, nimittäin negatiivisen näytön ja vailla merkitystä olevan näytön tuottamat harhapäätelmät. Historioitsija David Hackett Fischer määritteli negatiivisen näytön tuottamat harhapäätelmät "yritykseksi ylläpitää tosiasiallista väittämää pelkästään negatiivisin todistein. Näin tapahtuu aina historioitsijan julistaessa, että 'ei ole olemassa todisteita siitä, että kyseessä on X ', ja jatkaessa sitten vahvistamalla tai olettamalla, että ei-X on kyseessä." (16) Walters väitti luovasti että "näky, sen sisäänpäin suuntautuneen, henkilökohtaisen luonteen vuoksi, ei sovellu historiantutkimukseen", mutta "herätysliike on eri asia". Tämän vuoksi hän oletti tosiasiana, että hän voisi kumota Josephin väitteen näystä osoittamalla, "että vuonna 1820 ei ollut herätysliikettä missään kirkoissa Palmyrassa eikä sen läheisyydessä". (17) Näin tehdessään hän jätti huomiotta historiantutkimuksen menettelytavat väitteellä, että näytön puute Palmyran herätysliikkeestä oli todiste siitä, että herätysliikettä ei tapahtunut, eikä niin ollen ensimmäistä näkyäkään.
 |
| Kuva: Eeva Kennedy. Ritvala. 2011. |
On näyttöä siitä, että voimakas herätysliike sävähdytti Palmyraa vuosina 1816-1817 kun Joseph muutti sinne perheensä kanssa. Se on saattanut katalysoida hänen vuonna 1832 kirjoitetun kuvauksensa siitä, kuinka hänen mieleensä alkoivat vakavasti vaikuttaa mitä painavimmat huolet sielunsa hyvinvoinnista "noin kahdentoista vuoden iässä". (18) Noin vuonna 1818 Josephin perhe osti maatilan Manchesterista, muutama kilometri etelään Palmyrasta. Seuraavana kesänä Geneseen konferenssin metodistit (Methodists of the Genesee Conference) kokoontuivat Viennassa (nykyisin Phelps), New Yorkin osavaltiossa, kävelyetäisyydellä Smith tilalta. Pastori George Lane ja kymmeniä muita kannustajia oli läsnä. Yksi osallistuja muistaa seuraamuksen "uskonnollisena pyörremyrskynä, joka pyyhkäisi yli koko seudun". (19) Josephin aikalainen ja tuttava Orsamus Turner muisteli, että Josephiin tarttui "metodismin kipinä" Viennaan johtavan tien varrella pidetyssä kokouksessa. (20) Palmyrassa ilmestynyt sanomalehti ja erään metodistisaarnaajan päiväkirja vahvistavat, että Palmyrassa kesäkuussa 1820 oli viikonloppuna ulkoilmakokous, jossa "noin kaksikymmentä kastettiin ja neljäkymmentä liittyi [metodisti] kirkkoon". (21)
 |
| Kuva: Eeva Kennedy. Ritvala. 2011. |
Pastori Walters keskittyi sanaan reformaatio, jota Oliver Cowdery käytti kuvaamaan uskonnollisen kuohunnan laajuutta ja pastori George Lanea, jota sekä Cowdery että William Smith, Josephin veli, pitivät 'avainhahmona metodistiherätyksessä'. Walters kirjoitti, että 'ei ole mitään näyttöä' näiden väitteiden tueksi, mikä oli epäviisas teko. (24) Löytämätön todistusaineisto ei ole sama kuin olemassa olematon todisteaineisto, ja kun Walters väitti uskaliaasti, että mitään todisteita ei ollut olemassa, tutkijat lähtivät nopeasti itse katsomaan asiaa. Useiden tämän jälkeen löytyneiden todisteiden joukossa ovat Williamsin päiväkirjat. Ne dokumentoivat paljon uskonnollista kuohuntaa olleen Josephin elinpiirissä ja seudulla tuossa osassa maata vuonna 1819 ja 1820. Ne selostavat, että pastori Lane oli todellakin tällä alueella noina molempina vuosina ja että siellä ollessaan heinäkuussa 1820 hän "puhui Jumalan menettelytavasta uskonpuhdistusten ['Reffermations'] aikaansaamisessa" (25) Todellakin, Williams päiväkirjat todistavat, että ei ainoastaan Lane, vaan myös monet muut metodistisaarnaajat Josephin aikaan ja seudulla katalysoivat epätavallista uskonnollista kuohuntaa, aivan kuin Joseph kuvaili. Kirjoittajat, jotka eivät ole tutkineet tätä todistusaineistoa, toistavat edelleen papukaijamaisesti Waltersia ja väittävät, että "merkittävää herätysliikettä ei ollut Palmyrassa tai sen ympäristössä vuonna 1820", kuitenkin todisteet sopivat Josephin kuvaukseen kauniisti. (26)
 |
| Kuva: Eeva Kennedy. Schwangau, Saksa. 2012. |
Ensimmäistä näkyä tutkivat myöhempien aikojen pyhien historioitsijat ovat kiittäneet Waltersia heidän herättämisestään tutkimaan Josephin selontekojen taustoja, mutta he moittivat häntä hänen teesiensä pakkosyöttämisestä. (29) Voimme kuitenkin helposti ymmärtää taustaa hänen määrätietoiselle työlleen ja haluttomuudelleen luopua näkemyksestään. Josephin ehdottomin selonteko näystään kertoo kuinka hän kertoi äidilleen, "Olen saanut tietää omalta osaltani, että presbyteriaanisuus ei ole totta." Hän myös lainasi Vapahtajaa sanomalla, että kristittyjen uskontunnustukset "olivat turmeltuneita" (Joseph Smith - historia 1:19-20). Myöhempien aikojen pyhät, jotka tuntevat tarvetta asettua puolustuskannalle näkyyn kohdistuvia uskoa horjuttavia pastorin pyrkimyksiä vastaan, tulisi kyetä samaistumaan hänen Josephin todistusta kohtaan osoittamaansa reaktioon. Eräässä mielessä hänen määrätietoinen ja kestävä omistautumisensa asialleen on ihailtavaa. Silti hänen perustelunsa eivät ole niin tiiviitä kuin miltä ne saattavat näyttää, ja hänen todisteaineistonsa - tai sen puute - ei todista sitä, mitä hän väitti sen todistavan.
Steven C. Harper
 |
| Kuva: Eeva Kennedcy. Ritvala. 2011. |
 |
| Osa 5/6 |
Artikkelilainaukseen sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):
(11) Ks. esim. Walters, Wesley P. : New Light on Mormon Origins from the Palmyra Revival. julkaistu uudelleen Dialogue 4/1 (1969), 60–67.
(12) Dodge, Samuel: Richard L. Bushmanin haastattelu 31 July 2009. Provo, UT. Puhtaaksikirjoitus on tekijän hallussa.
(13) Walters: New Light on Mormon Origins, 61.
(14) Dodge: Bushmanin haastattelu.
(15) Madsen, Truman G. 1969: Guest Editor’s Prologue, BYU Studies 9/3 (kevät 1969), 235–40.
(16) Fischer, David Hackett 1970: Historians’ Fallacies: Toward a Logic of Historical Thought. New York: Harper, 47.
(17) Walters: New Light on Mormon Origins, 61..
(18) Lainattu teoksessa Welch, John W. ja Carlson, Erick B., toim.: Opening the Heavens: Accounts of Divine Manifestations, 1820–1844, 4.
(19) Lainattu artikkelissa Backman Jr., Milton V. 1969: Awakenings in the Burned-over District: New Light on the Historical Setting of the First Vision, BYU Studies 9/3 (kevät 1969), 308.
(20) Turner, Orsamus 1851: History of the Pioneer Settlement of Phelps and Gorham’s Purchase, and Morris’ Reserve . . . Rochester, NY: William Alling, 214. Richard L. Anderson arvioi Turnerin luotettavuutta todistajana artikkelissa Circumstantial Confirmation of the First Vision through Reminiscences. BYU Studies 9/3 (kevät 1969), 373–404.
(21) Aurora Seager kirjoitti päiväkirjaansa: “Osallistuin leirikokoukseen Palmyrassa” kesäkuussa 1818. Hän sanoi, että viikonlopun aikana noin kaksikymmentä ihmistä kastettiin ja neljästäkymmenestä tuli metodisteja. Ks. Latimer, E. 1880: The Three Brothers: Sketches of the Lives of Rev. Aurora Seager, Rev. Micah Seager, Rev. Schuyler Seager, D.C. New York: Phillips & Hunt, 12. Lainattu artikkelissa Quinn, D. Michael 2006: Joseph Smith’s Experience of a Methodist ‘Camp Meeting’ in 1820. Dialogue Paperless E-Paper 3, 20. joulukuuta 2006, 3.
(22) Butler: Christianizing the American People, 268–69. Backman, Awakenings in the Burned-over District.
(23) Wigger: Taking Heaven by Storm, 3–6.
(24) Walters: New Light on Mormon Origins, 62, 76.
(25) Michael Brownin halussa olevat Benajah Williamsin päiväkirjat. Philadelphia, Pennsylvania (alkuperäinen [englanninkielinen] kirjoitusasu säilytetty).
(26) Anderson, Robert D. 1999: Inside the Mind of Joseph Smith: Psychobiography and the Book of Mormon. Salt Lake City: Signature Books.
(27) Backman: Awakenings in the Burned-over District, 309; Bushman: First Vision Story Revived, 85.
(28) Walters: New Light on Mormon Origins, 69.
(29) Dodge, Samuel: Dean C. Jesee, James B. Allen (27.7.2009), Richard L. Anderson (29.7.2009), Larry Porter (30.7.2009), Richard L. Bushman (31.7.2009), Milton V. Backman Jr. (12.8.2009). Samuel Dodgen tekemät haastattelut. Nauhoitukset ja puhtaaksikirjoitukset ovat tekijän hallussa.
Lähde:
Harper, Steven C. 2012: Evaluating Three Arguments Against Joseph Smith’s First Vision.
Harper, Steven C. 2012: Evaluating Three Arguments Against Joseph Smith’s First Vision.
Interpreter: A Journal of Mormon Scripture. Vol 2, 17-33
Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/evaluating-three-arguments-against-joseph-smiths-first-vision/
Steven C. Harper on historioitsija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän oli aikaisemmin kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistolla vuosina 2002-2012 ja BYU Hawaii yliopistossa vuosina 2000-2002. Vuodesta 2002 lähtien hän on työskennellyt toimittajana Joseph Smith Papers projektissa ja asiakirjatoimittajana BYU Studies osastolla.
Näystä kirjoitettuja ensisijaisia versioita (vuosilta 1832, 1835, 1838-1839 ja 1842) käsitellään sivuilla 003, 022, 042 ja 045.
Suom. huom.: Sivun luonto- ja maisemakuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz
Steven C. Harper on historioitsija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän oli aikaisemmin kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistolla vuosina 2002-2012 ja BYU Hawaii yliopistossa vuosina 2000-2002. Vuodesta 2002 lähtien hän on työskennellyt toimittajana Joseph Smith Papers projektissa ja asiakirjatoimittajana BYU Studies osastolla.
Näystä kirjoitettuja ensisijaisia versioita (vuosilta 1832, 1835, 1838-1839 ja 1842) käsitellään sivuilla 003, 022, 042 ja 045.
Suom. huom.: Sivun luonto- ja maisemakuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz