Lue tämän palstan lähtökohdista:

ajatuksista

108 - Kaiken kielisiä ja kaiken värisiä - osa 3/13 Alistamisesta.

Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä, joulukuu 2016.
"Ensimmäiset ihmisiä koskevat systemaattiset hierarkkiset rotuluokittelut syntyivät 1700-luvun puolivälissä. Näiden rotuluokittelujen tekijöinä olivat aikakauden merkittävimmät tutkijat kuten Georges Leclerc de Buffon ja Johann Friedrich Blumenbach ja myöhemmin 1800-luvulla Georges CuvierTaksonomian isä Carl von Linné jaotteli ihmiset teoksessaan Systema naturae neljään rotuun: Homo sapiens americanus, joka oli punertava, temperamentikas ja alistuva; Homo sapiens europaeus: valkoinen, vakava ja vahva; Homo sapiens asiaticus: keltainen, melankolinen ja ahne sekä Homo sapiens afer: musta, passiivinen ja laiska. Von Linnén rotujaottelusta tuli pitkään vallinneen rotukäsityksen pohja. ...
Saksalainen historioitsija ja filosofi Christoph Meiners esitti jo 1793 ilmestyneessä teoksessaan Historische Vergleichung, että kulttuurien kehittyneisyys on yhteydessä rotutyyppeihin. Kulttuurit hän jakoi 'villeihin', 'barbaarisiin', 'alkavasti valistuneisiin' ja 'valistuneisiin'. Hän myös loi ihmisten nousevan asteikon, jossa ryhmät asetettiin seuraavaan järjestykseen: ihmisapinat, 'metsäneekerit', 'pensashottentotit', 'bushmannit', 'Etelänmeren neekerit', suomalaiset, mongoliset paimentolaiskansat, Länsi-Aasian nomadit, Etelänmeren saarikansat, eteläaasialaiset, hindut, länsiaasialaiset ja eurooppalaiset. Meiners myös katsoi, etteivät 'alempiarvoiset' voineet vaatia samoja oikeuksia ”ylempiarvoisten kanssa”.
Englantilaisen antropologi Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella eugeniikan tutkimusala. Galton sijoitti eri rodut älykkyysasteikolle, jonka toisessa ääripäässä sijaitsivat ateenalaiset ja heidän alapuolellaan laskevassa järjestyksessä englantilaiset, skotlantilaiset ja pohjoisenglantilaiset. Brittien alapuolella olivat afrikkalaiset, ja alimpana luokittelussa olivat Australian alkuperäisasukkaat. Galtonin teorioista tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa." (1)

Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä, joulukuu 2016.
"... voimme varmuudella sanoa, että Afrikasta vietiin ainakin hieman yli 9 228 000 ihmistä, joista elävänä Amerikkaan saapui hieman yli 8 031 000. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että Afrikasta olisi viety mahdollisesti jopa yli 12,5 miljoonaa orjaa, joista noin 10,7 miljoonaa saapui Amerikkaan. Kuolleisuus orjien keskuudessa Atlantin ylityksen aikana oli noin 13–15 prosenttia.
...
Numerot ovat kuitenkin vain yksi pieni osa orjakaupan tutkimusta. On pidettävä mielessä, että jokaisen numeron takaa löytyy yksilö ja jokaisen yksilön takaa perhe ja yhteisö, jota yksilön orjuuttaminen ja poiskuljettaminen kosketti yhtä lailla. Orjille orjuutus merkitsi sosiaalista kuolemaa. Yhtälailla kärsivät afrikkalaiset yhteiskunnat ... orjakaupan vaikutukset olivat tuhoisia Afrikalle: Orjanmetsästys vähensi työikäistä väestöä ja loi pysyvän sodan ja väkivallan ilmapiirin suureen osaan mannerta. Orjakauppa vähensi erityisesti miespuolista väestöä, koska miehet olivat Amerikassa kysytyimpiä orjia. Vaikka orjakauppaan liittyvät lukumäärät ovat tärkeitä, todellinen haaste historioitsijoille on päästä näiden lukujen taakse ja paljastaa niitä inhimillisiä tarinoita ja kohtaloita, joita numeroiden taakse kätkeytyy. Ainoastaan tällä tavalla orjakaupan uhreja voidaan todella kunnioittaa." (2)

*  *  *
"Vuonna 1807 säädettiin laki, joka kielsi uusien orjien tuomisen Yhdysvaltoihin. Laki tuli voimaan seuraavan vuoden alussa. Orjien syntyvyys oli kuitenkin selvästi korkeampi kuin kuolleisuus. Näin ollen orjien lukumäärä kasvoi jatkossa voimakkaasti: vuonna 1830 Yhdysvalloissa oli kaksi miljoonaa orjaa, mutta vuonna 1860 heitä oli jo neljä miljoonaa." (3)
(Vrt. koko väeston määrä Yhdysvalloissa: 1830: 12,866,020, 1860: 31.443.321. (4))

Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä, joulukuu 2016.
"Monet ”suomalaisesta rotutyypistä” tehdyt aikalaiskuvaukset paljastavat näennäisen neutraalin tiedepuheen taakse kätkeytyneet subjektiiviset ja arvottavat näkemykset eri kansanryhmien ominaisuuksista. Kun antropologi Gustaf Retzius esimerkiksi pääsi 1870-luvulla tutustumaan suomalaisten rotupiirteisiin itäiseen suuriruhtinaskuntaan tekemällään matkalla, kuvaili hän erästä tapaamaansa hämäläistä näin: 'Tyypillinen suomalainen: saamaton ja hidas, raskastekoinen ja kömpelö ruumiinliikkeissään, kaikin tavoin hyvin vanhoillinen'. Vuonna 1896 toteuttamassaan laajassa tutkimuksessa Ruotsin kansan rodullisesta koostumuksesta Retzius pääsi onnekseen osoittamaan Ruotsin 'suhteellisen puhtaaksi maaksi', jota suomalainen verenperintö ei ollut pääsyt liialti tahraamaan. ...
Vaikka suomalaisten asema eurooppalaisissa ja pohjoismaalaisissa rotuluokitteluissa on ollut historiallisesti varsin ambivalentti, ei suomalaisten päälle ole syytä sovitella pelkästään rotuoppien historian uhrin viittaa. Suomalaiset eivät olleet pelkästään passiivinen luokittelun kohde, vaan he osallistuivat myös itse aktiivisesti luokitteluun, pyrkien usein torjumaan heistä ruotsalaisissa ja eurooppalaisissa keskusteluissa esitettyjä alentaviksi koettuja näkemyksiä. Jotkut intellektuellit, kuten J.V. Snellman, suhtautuivat kiitettävällä kriittisyydellä koko hierarkkiseen rotuluokitteluun ja eurooppalaiseen ylemmyysajatteluun, mutta etenkin itsenäistymisen jälkeen oli monella suomalaistieteilijällä ja -intellektuellilla kova tarve päästä osoittamaan suomalaisten omaa ylemmyyttä kulttuurisiin tai rodullisiin alempiinsa. Esimerkistä käy Yrjö Kajavan 1920-luvun antropologiset tutkimukset saamelaisten ja suomalaisten erilaisuudesta. ...
Olisi kuitenkin äärimmäisen harhaanjohtavaa nähdä maailmansotien välisen ajan innostus rotuhygieniaan vain maamme ruotsinkielistä vähemmistöä koskettavana 'syntinä'. Tosiasiassa nämä ajattelutavat lävistivät suomalaista lääkärikuntaa ja julkista keskustelua kielestä riippumatta, kuten Markku Mattilan väitöstutkimus on osoittanut. Viime vuosina suomalaisen lääkärikunnan tukeutuminen eugeenisiin ja sosiaalidarvinistisiin selitysmalleihin on tullut riipaisevalla tavalla esille myös esimerkiksi Ville Kivimäen tutkimuksessa talvi- ja jatkosodan aikaisesta sotapsykiatriasta. Suomenkielisen median toivoisikin tarttuvan kansanterveyspoliittisen historiamme kipupisteiden käsittelyyn samalla tavoin kuin suomenruotsalainen lehdistö on viime aikoina tehnyt." (5)


Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä, joulukuu 2016.
Näppäämällä luettelossa "LUE LISÄÄ" pääset tekstisivuille

Lähdeviitteet:
(1) Wikipedia: Ihmisrotuhttps://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisrotu
(2) Kananoja, Kalle: Afrikasta Amerikkaan vietyjen orjien lukumäärästä ja kolmiokaupan myytistä.


(3) Wikipedia: Orjuus Yhdysvalloissa. 
(4) Wikipedia: Demography of the United States. https://en.wikipedia.org/wiki/Demography_of_the_United_States
(5) Huhta, Aleksi 2015: Sosiaalidemokraattista eugeniikkaa ja valkoisen vallan lähettiläitä - kansankodin pimeämpää puolta valottamassa. (Kirja-arvostelu, Tamminen, Tapio: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena, 2015). Agricola (vuonna 1996 perustettu yliopistojen historian laitosten, arkistojen, seurojen, museoiden ja kirjastojen yhteishanke).
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3811