096 - Hengen demokratiasta ja koulusta - osa 3

Kuva: Eeva Kennedy. Temppeli, SLC.

"Vuonna 1954 presidentti J. Reuben Clark jr., joka oli tuolloin neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selitti opin vakiinnuttamista kirkossa ja kirkon presidentin merkittävää roolia siinä. Puhuessaan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä hän sanoi: ”[Meidän] tulee [pitää] mielessä, että joillekuille johtaville auktoriteeteille on annettu erityiskutsumus; heillä on erityinen lahja; heidät on hyväksytty profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, mikä suo heille erityisen hengellisen lahjan heidän opettaessaan ihmisiä. Kirkon presidentin alaisuudessa, jolla on ylin valta ja valtuus, heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan mieltä ja tahtoa Hänen kansalleen. Muille johtaville auktoriteeteille ei ole annettu tätä erityistä hengellistä lahjaa ja valtuutta koskemaan heidän opetustaan. Heillä on siitä johtuva rajoitus, ja tuo voimassa ja valtuudessa opettamisen rajoitus koskee jokaista muuta kirkon virkailijaa ja jäsentä, sillä kenellekään heistä ei ole annettu hengellistä lahjaa olla profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja. Lisäksi, kuten juuri on todettu, kirkon presidentillä on vielä erityinen hengellinen lahja tässä suhteessa, sillä hän on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja koko kirkolle." (3)
...
"– – Kirkko tietää Pyhän Hengen jäsenistölle antaman todistuksen avulla, ilmaisevatko johtavat veljet näkemyksiään, ’kuten Pyhä Henki heitä innoittaa’, ja aikanaan tuo tieto tulee ilmi." (6)

D. Todd Christofferson

Viitteet (numerointi on alkuperäisen tekstin mukainen):
(3) Clark jr., J. Reuben 1954 When Are Church Leaders’ Words Entitled to Claim of Scripture?, Church News, 31. heinäkuuta 1954, s. 9–10; ks. myös OL 28:1–2; 6–7; 11–13.
(6) Clark jr., J. Reuben 1954: Church Leaders’ Words, s. 10. Liittyen kertomukseen, jonka hänen isänsä kertoi Brigham Youngista, presidentti Clark kirjoitti edelleen: ”En tiedä, onko näin koskaan tapahtunut, mutta sanon, että se kuvaa periaatetta – että jopa itse kirkon presidentti ei kenties aina ihmisille puhuessaan ole ’Pyhän Hengen innoittama’. Näin on tapahtunut opillisissa asioissa (usein luonteeltaan erittäin spekulatiivisissa), joissa myöhemmät kirkon presidentit ja jäsenet itse ovat tunteneet, ettei puhuja oppia julistaessaan ole ollut ’Pyhän Hengen innoittama’.
Kuinka kirkko voi tietää, milloin nämä johtavien veljien seikkailunhaluiset tutkimusmatkat näihin erittäin spekulatiivisiin periaatteisiin ja oppeihin täyttävät niiden sääntöjen vaatimukset, joiden mukaan puhujat ovat olleet ’Pyhän Hengen innoittamia’? Kirkko tietää Pyhän Hengen jäsenistölle antaman todistuksen avulla, ilmaisevatko johtavat veljet näkemyksiään, ’kuten Pyhä Henki heitä innoittaa’, ja aikanaan tuo tieto tulee ilmi.” (Church Leaders’ Words, s. 10.)

Lähde:
Christofferson, D. Todd 2012: Kristuksen oppi. Liahona toukokuu 2012. (Puhe kirkon yleiskonferenssissa, huhtikuussa 2012).
https://www.lds.org/liahona/2012/05/the-doctrine-of-christ?lang=fin


D. Todd Christofferson on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kahdentoista apostolin neuvoston jäsen (5.4.2008 alkaen - edelleen).