046 - Kolmesta kritiikistä - osa 2/6

Kuva: Eeva Kennedy. Utah-järvi. 2011.

Osa 1/6

Metodistisaarnaaja 
[osa 2/6 Steven C. Harperin arikkelista Joseph Smithin ensimmäistä näkyä vastaan esitettyjen kolmen todistelun arviointia]

'Muutaman päivän kuluttua siitä, kun olin saanut tämän näyn', Joseph selosti, 'satuin erään metodistisaarnaajan seuraan', joka oli myötävaikuttanut uskonnolliseen kiihkoon. 'Käytin hyväksi tilaisuutta kertoa hänelle saamastani näystä. . . . Hämmästyin suuresti hänen käyttäytymistään; hän ei suhtautunut kertomaani ainoastaan kevyesti vaan sangen halveksuvasti ja sanoi sen kaiken olevan Perkeleestä, ettei näinä aikoina ollut mitään sellaista kuin näyt ja ilmoitukset, että kaikki sellainen oli lakannut apostolien mukana ja ettei niitä enää koskaan tulisi olemaankaan.' (Joseph Smith - historia 1:21). Kaikki saarnaajan lähtökohdat olivat a priori, nimittäin:

• Josephin kertomus oli paholaisesta.
• Ei ollut mitään sellaisia ​​asioita kuin ilmoituksia aikana, jota Dickens myöhemmin kutsui 'rautateiden aikakaudeksi'.
• Näyt tai ilmoitukset olivat lakanneet apostolien myötä.
• Koskaan ei tulisi enää olemaan näkyjä.

Tämä kaveri oli luultavasti vilpitön kussakin näistä uskomuksista pyrkien parhaan tietonsa mukaan estämään Josephia lankeamasta fanaattisuuden saaliiksi. Mutta hänellä ei kokemuksensa pohjalta ollut tietoa minkään näiden neljän ehdottomina tosiasioida esittämänsä lähtökohdan oikeellisuudesta. Ainoa minkä hän tiesi a posteriori oli, että hän itse ei ollut saanut näkyä tai ilmoitusta. Millä perusteella sitten tämä saarnaaja pystyi arvioimaan Josephin väitteitä ja antamaan tuollaisa ​​ylimalkaisia lausuntoja?

Vastaus piilee siinä, että ymmärtää metodistisaarnaajalle Josephin seudulla vuonna 1820 asetetut paineet. Joseph ei nimeä saarnaajaa, jolle hän kertoi näyn. Ei ole selvää, oliko hän George Lane, jonka ansioksi Josephin veli William ja Oliver Cowdery lukivat Josephin hengellisen heräämisen. Josephilla on saattanut olla tilaisuus käydä kuulemassa pastori Lanea tai keskustella hänen kanssaan enemmän kuin kerran hänen saarnaamistoimensa aikana, mikä usein toi hänet Pennsylvaniassa sijaitsevasta kodistaan Josephin seudulle vuoden 1819 ja 1820-luvun alun välillä. (2) Oli myös paikallisia metodistisaarnaajia, joille Joseph saattoi selostaa kokemustaan. Kaikki olivat tietoisia, siitä että metodismi suuntautui pois sellaisista hengellisistä kokemuksista, joita Joseph kuvaili, paimentaen kohti oletettavasti kunniallisempaa, enemmän järkeenkäyvää uskontoa. John Wesley, metodismin perustaja, oli huolissaan siitä, että metodistit saattaisivat lisääntyä eksponentiaalisesti lukumäärältään, vain tullakseen 'kuolleeksi lahkoksi, omaksuen uskonnon muodon ilman sen voimaa.' (3) Ja metodismi todellakin kasvoi runsaasti, koska se otti vakavasti Josephin kaltaisten ihmisten väitteet. Liikkeen saarnaajat kannustivat henkilökohtaisia kääntymyksiä, jotka sisältävät syvällisiä kokemuksia Jumalan kanssa, kuten näkyjä ja ilmoituksia. Mutta sittemmin, kuten Wesley oli pelännyt, metodismi kehittyi vähemmän suopeaksi tällaisille ilmenemismuodoille. (4) Josephin aikuistuessa metodismi oli kiusaantumassa ilmiöihin, joita kunnioitettavat ihmiset pitivät sen emotionaalisina ylilyönteinä. Metodismi oli noussut vastaamaan niiden monien ihmisten tarpeisiin, jotka eivät löytäneet kirkkoa, joka ottaisi heidän hengelliset kokemuksensa vakavasti. Kuitenkin metodismin ilmiömäinen kasvu toi muassaan siirtymisen laidalta valtavirtaan.

Kuva: Eeva Kennedy. Karviaismarjoja.

Joseph oli todennäköisesti kovin naiivi näkemään tätä muutosta, joka on nykyaikana helpompaa nähdä historian näkökulmasta, kuin se oli Josephin ajan ihmisille. Luultavasti Joseph tiesi ainoastaan, että hän oli saanut kipinän metodismista ja halusi tuntea samaa hengellistä voimaa kuin ihmiset, joita hän näki ja kuuli kokouksissa. Lopulta hän koki tuon voiman kohdatessaan taivaalliset sanansaattajat metsässä, kuten niin monet metodistikäännynnäiset, saarnaajiensa kannustamina näyttivät kokeneen ennen häntä. Niinpä Josephille oli järkytys, kun saarnaaja vastusti sitä, minkä hän oletti olevan tervetullut uutinen.

Saarnaaja taas saattoi olla kuullut viestejä Josephin kertomuksesta, mikä johti hänet vastaamaan torjuvasti, varsinkin jos Joseph kertoi kuinka hän oli saanut tietää, että uskonnolliset opettajat puhuivat hyvää Jumalasta mutta kielsivät hänen voimansa. Kukaan metodistisaarnaaja ei halunnut kuulla, että hänen liikkeensä perustajan pelko oli toteutunut. Kuitenkin vuoden 1820 tienoilla monet tällaiset saarnaajat olivat huolissaan siitä, mitä lähes kahdensadan vuoden ajan oli nimitetty 'entusiasmiksi' [innostus, into], mikä ilmaisu on 'johdettu kreikankielisesta ilmauksesta en theos, mikä merkitsee jumaluuden täyttämäksi tai innoittamaksi tulemista' (5) Entusiasmista syyttäminen Joseph Smithin maailmassa ei ollut kohteliaisuus. Se tarkoitti, että jotakuta pidettiin henkisesti epävakaana ja järjenvastaisesti toimivana. Metodistit olivat useiden sukupolvien ajan yrittäneet kävellä heikolla jäällä, arvostaen aitoa hengellistä kokemusta, kuitenkin pysyen riittävän kaukana entusiasmista. Nuori Joseph todennäköisesti ei ollut virittäytynyt tuohon metodistiteologien työstämään hienostuneeseen eroon. Hän selosti saarnaajalle sen, minkä hän ajatteli olevan korkealle arvostettu kokemus, joka muistutti muiden vilpittömien kristittyjen vastaavanlaisia, mutta hänen selontekonsa näystään vastaanotettiin kiusallisena esimerkkinä entusiasmista ja sen vuoksi sitä paheksuttiin.

Steven C. Harper

Osa 3/6

Artikkelilainaukseen sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):
(2) The Latter Day Saints’ Messenger and Advocate (Kirtland). Lokakuu 1834, 42. Dmith, William 1883: William Smith on Mormonism. Lamoni, Iowa, 6. Deseret Evening News (Salt Lake City). 20. tammikuuta 1894, 11. Porter, Larry C. 1969: Reverend George Lane—Good ‘Gifts,’ Much ‘Grace,’ and Marked ‘Usefulness’. BYU Studies 9/3 (Kevät 1969): 336.
(3) Wesley, John: Thoughts upon Methodism. teoksessa  Davies, Rupert E., toim.: The Methodist Societies: History, Nature, and Design, Vol. 9 sarjassa Ward, W. Reginald ja Heitzenrater, Richard P., toim. 1984-: The Bicentennial Edition of the Works of John Wesley. Nashville: Abingdon, 527.
(4) Jones. Christopher C. 2011: The Power and Form of Godliness: Methodist Conversion Narratives and Joseph Smith’s First Vision. Journal of Mormon History 37/2 (Kevät 2011), 88–114. Butler, Jon 1990: Awash in a Sea of Faith: Christianizing the American People. Cambridge: Harvard University Press, 241. Wigger, John H. 1998: Methodism Transformed. Teoksessaan Taking Heaven by Storm: Methodism and the Rise of Popular Christianity in America. Chicago: University of Illinois Press.
(5) Taves, Ann 1999: Fits, Trances, & Visions: Experiencing Religion and Explaining Experience from Wesley to James. Princeton: Princeton University Press, 17.

Lähde:
Harper, Steven C. 2012: Evaluating Three Arguments Against Joseph Smith’s First Vision.

Interpreter: A Journal of Mormon Scripture. Vol 2, 17-33

Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/evaluating-three-arguments-against-joseph-smiths-first-vision/

Steven C. Harper on historioitsija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän oli aikaisemmin kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistolla vuosina 2002-2012 ja BYU Hawaii yliopistossa vuosina 2000-2002. Vuodesta 2002 lähtien hän on työskennellyt toimittajana Joseph Smith Papers projektissa ja asiakirjatoimittajana BYU Studies osastolla.



Näystä kirjoitettuja ensisijaisia versioita (vuosilta 1832, 1835, 1838-1839 ja 1842) käsitellään sivuilla 003, 022, 042 ja 045.

Käännös: Markku Lorentz