 |
| Kuva: M.Lorentz. Saana. 1995. |
Kysymys sisältyy tietenkin itse Mormonin kirjan rakenteeseen ja olemassaoloon. Meille on jo esitelty Uuden maailman israelilaisia, Uuden maailman luvattua maata ja Uuden maailman pyhää kirjoitusta. Ylösnousseen Kristuksen ilmestyminen Uudessa maailmassa näyttäisi seuraavan luonnollisesti näitä. Ja niin se tekee. Tämä kuolleista nouseen Vapahtajan ilmestyminen Uudessa maailmassa on Mormonin kirjan keskusta, historiallisesti ja temaattisesti. Se on myös dramaattinen, pohjimmainen esimerkki Joseph Smithin restorationismista.
...
Tämä Kristuksen, Messiaan, keskeisyys asiakirjassa, joka väittää olevansa uuden maailman israelilaisten kirjoittama kuuden vuosisadan aikana ennen Kristusta, jatkuen aina 421 jKr. saakka, on varmasti yksi merkittävimmistä - ja uskaliaimmista - Mormonin kirjan erikoispiirteistä teologisesti. Ei ainoastaan ennakkotieto Kristuksesta - Raamatussa on messiaaniset hetkensä - vaan nimenomaisesti lankeemuksen käsite sekä pelastuksen että pelastajan tarve Mormonin kirjan tavalla opetettuna, puuttuvat luonnollisesti israelilaisesta uskonnosta siinä muodossa kuin sen yleisesti uskotaan olleen olemassa pakkosiirtolaisuuden aikaan. Joten, vaikka mormonitutkijat korostavat Mormonin kirjan heprealaisia yhteyksiä, lopulta Stephen Robinson tuntuu olevan oikeassa myöntäessään, että Mormonin kirjan kulttuurin täytyisi olla merkittävältä osin 'omaleimainen', 'ainutlaatuinen kulttuuri, joka ainoana ilmoituksen kautta sen vastaanottaneena piti yllä pitkälle kehittyneitä kristillisiä uskomuksia esikristillisellä ajalla' (1). Kuten Nefin veli Jaakob selittää, kirjoittaen lähellä tuon aikakauden alkua: 'me tiesimme Kristuksesta, ja meillä oli toivo hänen kirkkaudestaan monta sataa vuotta ennen hänen tulemistaan; eikä vain meillä itsellämme ollut toivo hänen kirkkaudestaan, vaan myös kaikilla pyhillä profeetoilla, jotka olivat ennen meitä.' (Jaakob 4: 4).
Mormonin kirja yksinkertaisesti sanottuna on, ainakin osittain, esikristillisten kristittyjen historia, jotka 'puhu[vat] Kristuksesta, ... riemuitse[vat] Kristuksessa, ... saarnaa[vat] Kristuksesta, ... profetoi[vat] Kristuksesta' vuosisatoja ennen hänen tulemistaan (2. Nefi 25:26). Tällainen näennäinen anakronismi ei ole kokonaan ristiriidassa varhaiskristillisten perinteiden tai Vanhan ja Uuden testamentin kaanonin kanssa.
...
Mitä esikristillisiin messiaanisiin odotuksiin tulee, kaksi toisen vuosisadan kirkkoisää, Justinos marttyyri ja Irenaeus, sekä keskiaikainen Mehiläisen kirja ja Barukin kirjan luku 4, mainitsevat toistaiseksi tuntemattomia kohtia Jeremian kirjasta, jotka ennustavat yksityiskohtia Messiaan syntymästä, palvelustyöstä ja ylösnousemuksesta (2). lisäksi useat Kuolleenmeren kääröt paljastavat, että 'ainakin jotkut juutalaiset tuolloin odottivat Messiasta, joka olisi jumalallinen vapahtaja, joka suorittaisi monia ihmeitekoja ja joka toisi ylösnousemuksen' (3). Margaret Barker käyttää kanonista ja deuterokanonista sekä rabbiinista ja Qumranin materiaalia väittäessään, että Kristuksen nimikkeet Uudessa testamentissa, 'Jumalan Poika, Herra ja Messias' eivät olleet seurausta ensimmäisten kristittyjen 'luovasta teologisoinnista', vaan olivat jo läsnä 'ensimmäisen vuosisadan Palestiinan odotuksissa ja perinteissä'. He yksinkertaisesti 'sovittivat Jeesuksen osaksi olemassa olevaa uskon mallia' (4).
...
Uudessa Testamentissa todellakin on vähän aineistoa tukemassa Joseph Smithin vielä rohkeampaa väitettä, josta hän pitää kiinni myöhemmässä raamatullisessa tuotannossa, että Adamille itselleen opetettiin uskoa Kristukseen, hänet kastettiin vedellä, ja sitten 'tulella ja Pyhällä Hengellä' [Mooses 6:59-66]. Mutta tämä on juuri asian ydin. Olisi täysin virheellistä pitää Josephin kertomusta Kristuksesta nefiläisten keskuudessa pintakiiltona niiden muutamien raamatunkohtien päällä, jotka vihjaavat tällaisesta mahdollisuudesta, tai nähdä se pelkkänä lisäyksityiskohtana tai arvioituna jatkeena."
Terryl L. Givens
Givens, Terryl L. 2002: By the Hand of Mormon, The American Scripture that Launched a New World Religion. New York: Oxford University Press, 46-47 Kindle.
Kirja on hankittavissa esim. sivulla Amazon.com
Terryl L. Givens on kirjallisuuden ja uskontotieteen professori Richmondin (Virginia) yliopistossa.
Lisätietoa: http://terrylgivens.com/
Käännös: Markku Lorentz
Alkuperäiseen lainaustekstiin sisältyvät viitteet (yllä olevassa käännetyssä lainaustekstissä käytetään alla olevaa numerointia):
(1) Stephen E. Robinson, “The ‘Expanded’ Book of Mormon?” in Monte S. Nyman and Charles D. Tate Jr., eds., The Book of Mormon: Second Nephi, The Doctrinal Structure (Provo, Utah: Brigham Young University, Religious Studies Center, 1989), 396.
(2) The sources are given in John A. Tvedtnes, “Jeremiah’s Prophecies of Jesus Christ,” in The Most Correct Book (Salt Lake City: Cornerstone, 1999): 101–02.
(3) John Tvedtnes, “The Messiah, The Book of Mormon, and the Dead Sea Scrolls,” in The Most Correct Book, 343. Tvedtnes cites examples from scrolls 11Q13, 4Q246, and 4Q521 (328–43).
(4) Margaret Barker, The Great Angel: A Study of Israel’s Second God (Louisville: John Knox, 1992), 2. See also her The Older Testament: The Survival of Themes from the Ancient Royal Cult in Sectarian Judaism and Early Christianity (London: SPCK, 1987).
...
Tämä Kristuksen, Messiaan, keskeisyys asiakirjassa, joka väittää olevansa uuden maailman israelilaisten kirjoittama kuuden vuosisadan aikana ennen Kristusta, jatkuen aina 421 jKr. saakka, on varmasti yksi merkittävimmistä - ja uskaliaimmista - Mormonin kirjan erikoispiirteistä teologisesti. Ei ainoastaan ennakkotieto Kristuksesta - Raamatussa on messiaaniset hetkensä - vaan nimenomaisesti lankeemuksen käsite sekä pelastuksen että pelastajan tarve Mormonin kirjan tavalla opetettuna, puuttuvat luonnollisesti israelilaisesta uskonnosta siinä muodossa kuin sen yleisesti uskotaan olleen olemassa pakkosiirtolaisuuden aikaan. Joten, vaikka mormonitutkijat korostavat Mormonin kirjan heprealaisia yhteyksiä, lopulta Stephen Robinson tuntuu olevan oikeassa myöntäessään, että Mormonin kirjan kulttuurin täytyisi olla merkittävältä osin 'omaleimainen', 'ainutlaatuinen kulttuuri, joka ainoana ilmoituksen kautta sen vastaanottaneena piti yllä pitkälle kehittyneitä kristillisiä uskomuksia esikristillisellä ajalla' (1). Kuten Nefin veli Jaakob selittää, kirjoittaen lähellä tuon aikakauden alkua: 'me tiesimme Kristuksesta, ja meillä oli toivo hänen kirkkaudestaan monta sataa vuotta ennen hänen tulemistaan; eikä vain meillä itsellämme ollut toivo hänen kirkkaudestaan, vaan myös kaikilla pyhillä profeetoilla, jotka olivat ennen meitä.' (Jaakob 4: 4).
 |
| Kuva: M.Lorentz. Pihtšoskordši. 1995. |
...
Mitä esikristillisiin messiaanisiin odotuksiin tulee, kaksi toisen vuosisadan kirkkoisää, Justinos marttyyri ja Irenaeus, sekä keskiaikainen Mehiläisen kirja ja Barukin kirjan luku 4, mainitsevat toistaiseksi tuntemattomia kohtia Jeremian kirjasta, jotka ennustavat yksityiskohtia Messiaan syntymästä, palvelustyöstä ja ylösnousemuksesta (2). lisäksi useat Kuolleenmeren kääröt paljastavat, että 'ainakin jotkut juutalaiset tuolloin odottivat Messiasta, joka olisi jumalallinen vapahtaja, joka suorittaisi monia ihmeitekoja ja joka toisi ylösnousemuksen' (3). Margaret Barker käyttää kanonista ja deuterokanonista sekä rabbiinista ja Qumranin materiaalia väittäessään, että Kristuksen nimikkeet Uudessa testamentissa, 'Jumalan Poika, Herra ja Messias' eivät olleet seurausta ensimmäisten kristittyjen 'luovasta teologisoinnista', vaan olivat jo läsnä 'ensimmäisen vuosisadan Palestiinan odotuksissa ja perinteissä'. He yksinkertaisesti 'sovittivat Jeesuksen osaksi olemassa olevaa uskon mallia' (4).
...
Uudessa Testamentissa todellakin on vähän aineistoa tukemassa Joseph Smithin vielä rohkeampaa väitettä, josta hän pitää kiinni myöhemmässä raamatullisessa tuotannossa, että Adamille itselleen opetettiin uskoa Kristukseen, hänet kastettiin vedellä, ja sitten 'tulella ja Pyhällä Hengellä' [Mooses 6:59-66]. Mutta tämä on juuri asian ydin. Olisi täysin virheellistä pitää Josephin kertomusta Kristuksesta nefiläisten keskuudessa pintakiiltona niiden muutamien raamatunkohtien päällä, jotka vihjaavat tällaisesta mahdollisuudesta, tai nähdä se pelkkänä lisäyksityiskohtana tai arvioituna jatkeena."
Terryl L. Givens
Givens, Terryl L. 2002: By the Hand of Mormon, The American Scripture that Launched a New World Religion. New York: Oxford University Press, 46-47 Kindle.
Kirja on hankittavissa esim. sivulla Amazon.com
Terryl L. Givens on kirjallisuuden ja uskontotieteen professori Richmondin (Virginia) yliopistossa.
Lisätietoa: http://terrylgivens.com/
Käännös: Markku Lorentz
Alkuperäiseen lainaustekstiin sisältyvät viitteet (yllä olevassa käännetyssä lainaustekstissä käytetään alla olevaa numerointia):
(1) Stephen E. Robinson, “The ‘Expanded’ Book of Mormon?” in Monte S. Nyman and Charles D. Tate Jr., eds., The Book of Mormon: Second Nephi, The Doctrinal Structure (Provo, Utah: Brigham Young University, Religious Studies Center, 1989), 396.
(2) The sources are given in John A. Tvedtnes, “Jeremiah’s Prophecies of Jesus Christ,” in The Most Correct Book (Salt Lake City: Cornerstone, 1999): 101–02.
(3) John Tvedtnes, “The Messiah, The Book of Mormon, and the Dead Sea Scrolls,” in The Most Correct Book, 343. Tvedtnes cites examples from scrolls 11Q13, 4Q246, and 4Q521 (328–43).
(4) Margaret Barker, The Great Angel: A Study of Israel’s Second God (Louisville: John Knox, 1992), 2. See also her The Older Testament: The Survival of Themes from the Ancient Royal Cult in Sectarian Judaism and Early Christianity (London: SPCK, 1987).