Lue tämän palstan lähtökohdista:

ajatuksista

101 - Omalaatuisesta erilaistumisen kaudesta - osa 10/11


Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.*
"Moniavioisuus"
Valerie Hudson Cassler

Tulkinnanvaraiset jakeet ja "palkinto"-tulkinta

Opin ja liittojen luvussa 132 kolmen jakeen sisältö on aiheuttanut joidenkin keskuudessa virheellisiä tulkintoja Herran selkeästä ja vahvasta viestistä siitä, että hän ei ole välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä ja siitä, että hänen näkemyksensä mukaan moniavioisuus on Abrahamin uhri, joka ansaitsee poispääsyn, eikä sen jatkuminen ole aiheellista. Vaikka tästä vaihtoehtoisesta tulkinnasta on useita muunnelmia, yleisesti ottaen tämä näkemys, joka ei ole yhteen sovitettavissa Herran moniavioisuutta koskevista näkemyksistään antaman selityksen kanssa, esittää että moniavioisuus on nähtävä vain joillekin rajattuna, koska se on erityisen vanhurskaiden yksilöiden palkinto tai etuoikeus. Se on rajattu, koska vähemmän vanhurskailla ei tulisi olla sellaista etuoikeutta. Todellakin, tämän tulkinnan mukaan, mitä vanhurskaampi mies, sitä enemmän vaimoja hänellä tulee olemaan tulevassa maailmassa. Kolme kyseessä olevaa jaetta ovat Opin ja liittojen luvun 132 jakeet 39, 44 ja 55.

Jakeessa 39 Herra selittää, että Daavid ei syntinsä seurauksena "peri heitä [vaimojaan ja sivuvaimojaan] poissa maailmasta, sillä minä olen antanut heidät toiselle." Jakeessa 44 Herra sanoo, että jos mies on kohdellut väärin vaimoaan, profeetan tulisi "ottaa hänet ja antaa hänet miehelle, joka ei ole tehnyt aviorikosta vaan on ollut uskollinen, sillä hänet pannaan paljon haltijaksi." Jakeessa 55 Herra lupaa Josephille "satakertaisesti tässä maailmassa isiä ja äitejä, veljiä ja sisaria, taloja ja maita, vaimoja ja lapsia sekä iankaikkisten elämien kruunuja iankaikkisissa maailmoissa." Jae 55 toistaa Herran lausumia opetuslapsilleen:
"kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän." (Mark. 10:29-30)

Joidenkin mielestä nämä kolme jaetta tukevat tulkintaa, jonka mukaan selestinen moniavioisuus on palkinto. Jakeen 39 tulkitaan tarkoittavan että kaikki Daavidin vaimot ja sivuvaimot tullaan antamaan yhdelle korotetulle miehelle. Jakeen 44 on tulkittu tarkoittavan, että uskolliset miehet tulevat olemaan monen vaimon hallitsijoita. Jakeen 55 on tulkittu tarkoittavan, että vanhurskailla miehillä tulee olemaan useita vaimoja palkintona Herran palvelemisesta.

Kattava syy hylätä tämä tulkinta on Herran esittämä pitkähkö rinnastus Iisakiin ja Hagariin. Jumala ei rajoita moniavioisuutta sen vuoksi että se olisi erityinen palkinto tai etuoikous erityisen vanhurskaille. Jumala rajoittaa moniavioisuuden harjoittamista, koska se on Abrahamin uhri, eikä hän halua pitkittää sitä yhtään pidemmälle kuin on tarpeen. "Palkinto"-tulkintaa ei voi hyväksyä olemalla samanaikaisesti hylkäämättä "uhri"-tulkintaa, jonka Herra itse antaa. Kuten olemme nähneet, Abrahamin uhrin koetus voi todellakin tulla henkilöiden osaksi heidän erityisen vanhurskautensa vuoksi ja kuuliaisuus tämän uhrin yhteydessä voi tuoda asianomaiselle palkinnon, mutta palkinto itse ei voi olla ikuinen Abrahamin uhri. Tämä tarkoittaisi, että Abrahamin palkinto kuuliaisuudestaan käskylle uhrata Iisak, olisi palaaminen takaisin Moorian vuorelle tai että Kristuksen palkinto sovituksestaan olisi tulla jälleen naulatuksi ristille. Tällainen tulkinta alentaisi Herran voimakkaan perustelun Opin ja liittojen luvuss 132 epäjohdonmukaiseksi, eikä sitä näin ollen voida asettaa sellaisen tulkinnan edelle, joka säilyttää Herran lausuntojen johdonmukaisuuden, kuten "uhri"-tulkinta tekee.

Kuva: Vaellus Suomessa.*
Lisäksi nämä jakeet ovat riittävän tulkinnanvaraisia, että mitään tiukkaa ja kestävää tulkintaa moniavioisuuden "palkinnosta" ei voida osoittaa. Me emme tiedä miten Daavidin vaimot ja sivuvaimot sijoitetaan heidän sinetöinneissään. Selvästikin heidät annetaan toiselle oman suostumuksensa mukaan, mutta jos he päättävät poiketa moniavioisuuden poikkeuksellisesta käskystä, mikä on heidän oikeutensa Herran Abrahamin uhrista (OL 132:50) osoittaman "poispääsyn" mukaisesti, silloin tapa, jolla heidät saatetaan sijoittaa on: yksi jollekin toiselle vanhurskaalle miehelle, toinen taas jollekin toiselle vanhurskaalle miehelle ja niin edelleen. Meidän on sallittava se, että Herran oma rinnastus rajaa jakeen 39 tulkinnan. (29)

Mitä tulee jakeeseen 44, pyhien kirjoitusten antamasta laajemmasta asiayhteydestä katsoen Herra ei voi olla sanomassa, että uskollinen mies tulee hallitsemaan monia vaimoja. Ensinnäkin Herra ei sano "vaimoja" tässä jakeessa. Toiseksi me tiedämme, että Herran puhuessa muissa kirjoituksissa "paljon haltijaksi" tulemisesta, hän viittaa korotettuun mieheen ja naiseen, rinta rinnan tasarvoisina, hallitsemassa yhdessä monia asioita: maailmoja ja valtakuntia ja lukemattomia jälkeläisiä (ks. tämän kirjan kappaleita kaksi ja kolme). Kaikki ne jotka ovat vanhurskaita, sekä miehet että naiset, ovat Esikoisen kirkko (OL 93:22) ja niinmuodoin merivät isän täyteyden (OL 76:95; 88:107). Avioliiton uudessa ja ikuisessa liitossa yhteen liitettyinä he ovat jumalia, joilla on kaikki voima (OL 132:20; 76:58) ja he hallitsevat monia asioita yhdessä sen seurauksena (OL 52:13; 76: 54-55; 78:15). Jakeen 44 tulkinta siten, että ymmärretään uskollisen miehen tulevan hallitsemaan vaimonsa kanssa monia asioita, on paremmin sopusoinnussa sen Herran näkemyksen kanssa, jonka mukaan moniavioisuus on Abrahamin uhri, ei palkinto.

Jae 55 on mielenkiintoinen, mutta riittävän tulkinnanvarainen, niin että sitä ei voida käyttää sen enempää tukemaan "palkinto"-tulkintaa. Jakeen 55 ja Markuksen evankeliumin luvun 10 jakeen 30 huolellinen lukeminen osoittaa, että herra puhuu perhe-palkinnosta liittyen "tähän maailmaan" ja " tähän maailmanaikaan". Koska tämä perhe-palkinto ei tullut opetuslasten tai Joseph Smithin osaksi heidän kuolevaisen elämänsä aikana, ehkäpä Herra saattoi viitata siihen, että vanhurskas henkilö "tässä maailmanajassa" ansaitsee paikan selestisessä maailmassa, jossa kaikki, jotka ovat kelvollisia tuohon valtakuntaan, yhdistetään yhteen suureksi taivaan perheketjuksi. Oli miten oli, miten meidän tulisi ymmärtää sana "vaimoja" jakeessa 55? Koska jae on tulkinnanvarainen, yrittäkäämme ymmärtää yhtä muista ilmaisuista siinä perhesuhteiden sarjassa, jonka vanhurskas mies tulee saamaan. Miten on mahdollista, että miehellä voi olla sata "äitiä"? Voivatko kaikki nämä monet naiset vaatia osakseen tuota fyysistä Joseph Smithin synnyttämisen kokemusta, mikä yleensä on se, miten määrittelemme äidin suhteen lapseen? No, se ei tunnu järkevältä. Jokin laajempi merkitys täytyy sisältyä tässä kerrottuun "äiti"-suhteeseen. Herra itse esittää, että näin on. Kun Kristukselle kerrottiin, että hänen äitinsä ja veljensä odottavat häntä, hän kysyi: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: "Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Matteus 12:48-50).

Kuva: Vaellus Suomessa.*
Esitämme, että Herra viittaa näissä Opin ja liittojen luvun 132 sekä Markuksen evankeliumin ja Matteuksen evankeliumin jakeissa valtavaan näkyyn lopullisesti yhdistetyn ihmiskuntaperheen yhteen sitomisesta, jossa jokainen on yhdistetty jokaiseen toiseen läpi sukupolvien, Tässä tulkinnassa Joseph Smithillä voi olla tuhansia äitejä ja tuhansia muitakin perhesuhteita. Kuitenkaan nämä sidokset eivät saata olla niin suoria ja välittömiä kuin Josephin ja hänen äitinsä Lucy Mack Smithin välinen sidos tuossa ketjussa. Samalla tavoin, Josephin ja jakeessa 55 mainittujen "vaimojen" välinen sidos saattaa myös asettua suuren ihmisketjun yhteyteen eikä viittaa suoraan ja välittömään suhteeseen. Sanalla sanoen, jae 55 on edelleen liian tulkinnanvarainen salliakseen "palkinto" -tulkinnan, mitä tulee moniavioisuuteen. Palkinto josta tässä puhutaan - ikuinen paikka vanhurskaassa ihmiskunnan suurperheessä - on tarkoitettu sekä miehille, että naisille (Markus 10:30) eikä tuo jae näin ollen ota kantaa moniavioisuuteen lainkaan.

Lopuksi, varhaisten pyhien lausunnot pyhien kirjoitusten ulkopuolella viittaavat siihen, että he uskoivat moniavioisuuden olevan avioelämän malli selestisessä valtakunnassa ja että tämän elämän jälkeisessä olotilassa vaimojen määrä on merkki miehen uskollisuuden asteesta. Nämä lausunnot näyttävät tukevan "palkinto"-tulkintaa. (30) Kuitenkin meidän on muistettava, että nämä lausunnot on tehty tuona aikana, jolloin esiintyi jonkinverran epätietoisuutta taivaan sinetöimisjärjestyksestä. Ajateltiin, että henkilöä ei voitu sinetöidä kuolleisiin omaisiin, jotka olivat kuolleet saamatta kastetta. Lesket tunsivat, että heidät oli sinetöitävä yleisauktoriteetteihin, jotta heidän korotuksensa varmistuisi. On muistettava, että mihet ajattelivat, että heidät oli sinetöitävä yleisauktoriteetteihin näiden lapsiksi, ja että kaikki pitää lopulta sinetöidä talaudenhoitokauden päähän (Joseph Smithiin) ja että siihen sinetöimisvelvoittet päättyisivät. Tällä tavoin monilla yleisauktoriteeteilla oli monta vaimoa ja monia lapsia, näiden sinetöitiä koskevien näkemysten ja Jumalan antaman moniavioisuuskäskyn yhdistyessä toisiinsa. Näin ollen sinetöintijärjestykseen liittyvä jonkinasteinen sekaannus vaikuttu omalla tavallaan syvästi varsinaisen moniavioisuuden harjoittamiseen kirkon alkuaikoina. On ajateltavissa, että tämä tilanne vaikutti samoin näiden varhaisvaiheen pyhien ymmärrykseen aviomiehen ja vaimon avioliittoon sinetöimisen osalta. (31) Huomautamme, että tämän sekaannuksen selvitti sama profeetta, Wilford Woodruff, jonka toimikautena Jumala kumosi moniavioisuuden harjoittamisen poikkeuksellisen käskyn. Todellakin, uskomme että ei ole mikään sattuma, että näin tapahtui. Kumotessaan moniavioisuuden vuonna 1890 sinetöintiin tuona aikana liittyvien rajoittuneiden näkemysten vallitessa, Wilford Woodruff, toimien Herran puhetorvena, näytti asettavan korotuksen monien henkilöiden saavuttamattomiin, henkilöiden, joiden lähisukulaiset eivät olleet voineet vastaanottaa evankeliumia ennen kuolemaansa. Tähän tilanteeseen liittyvä suru sattettiin korjata vain poistamalla sinetöintiin liittyvä sekaannus. Näin vuonna 1894 tehty sinetöintiin liittivän sekaannuksen selvitys oli välttämätön liite moniavioisuuden harjoittamisen käskyn kumoamiseen vuonna 1890.

Pysähtykäämme vielä hetkeksi toteamaan, että Joseph Smith, Brigham Young, John Taylor ja Wilford Woodruff johtivat kirkkoa osoittaen rohkeutta, innoitusta ja ylevyyttä aikana, jolloin pyhiä käskettiin tekemään suuria uhrauksia, mukaanlukien moniavioisuuden Abrahamin uhri. He, kuten kaikki, jotka halukkaasti tekivät Herran heiltä vaatimat uhraukset, ansaitsevat meidän kaikkien kunnioituksen. He asettivat omistautumisen Jumalalle kaiken muun edelle ja asettivat alttarille maineensa ja jopa henkensäkin. Tämän lisäksi Wilford Woodruff johti kirkkoa innoituksella ja taidolla ajanjaksona, jolloin Herra kumosi käskyn harjoittaa moniavioisuutta, joka kumoaminen saattoin tuntua monista tuona aikana myös suurelta uhraukselta. (32) Ymmärtäessämme moniavioisuuden harjoittamisen käskyn Abrahamin uhrina, meidän tulisi kokea syvää kunnioitusta niita varhaisia pyhiä kohtaan, joilta tuo uhri vaadittiin.

Palataksemme tämän kappaleen pääasiaan, on johtopäätöksenä todettava, että vaikka Opin ja liittojen luvussa on kolme tulkinnanvaraista jaetta, niiden huolellinen tutkiminen ei anna aihetta uskoa vaihtoehtoiseen tulkintaan, jonka mukaan moniavioisuus olisi vanhurskaiden henkilöiden erityinen palkinto tulevassa elämässä. Käsky elää moniavioisuudessa saatetaan antaa erityisen vanhurskaille henkilöille kuolevaisuudessa, mutta silloin se annetaan Abrahamin uhrina, jonka kautta henkilö saattaa ansaita palkinnon, mutta joka ei itsessään muodosta palkintoa. Moniavioisuuden tulkinta "uhrina" on käsityksemme mukaan ainoa tulkinta, joka tekee Iisakia ja Hagaria koskevasta Herran perustelusta johdonmukaisen.

Kuva: Vaellus Suomessa.*
Viitteet
(29) On huomattava, että tämä jae, samoin kuin jae 44, viittaa sinetöinnin siirron mahdollisuuteen, kuten edellisessä osiossa keskusteltiin. Kelvottomien miesten (kuten Daavidin) kelvolliset vaimot siirretään heidän alkuperäisen avioliittoon sinetöintinsä oikeuden perusteella. Nämä vaimot ovat kelvollisia saamaan paikan vaimona Jumalan ikuisen perheen suuressa sukulinjassa, mutta heidän aviolittokumppaninsa saattaa olla tai saattaa olla olematta se jonka kanssa he olivat naimisissa kuolevaisuudessa.
(30) Jumalan moniavioisuuden harjoittamiseen käskemänä miehen kuolevaisuudessa ottamien vaimojen määrä saattaa olla merkki hänen vanhurskautensa asteesta. Oletamme, että tämä olisi riippuvaista miesyksilön motivaatiosta ottaa nämä lisävaimot.
(31) Todellakin, Irving väittää että ihmiskuntaperheen "sekavaa" tilaa koskeva Joseph Smithin lausunnnon (Joseph Smithin kuoleman jälkeen Brigham Youngille annetun näyn yhteydessä) asianmukainen tulkinta viittaa erityisesti näihin erheellisiin sinetöintikäytäntöihin. Jos Irvingin tulkinta on oikea, silloin on tosiaan huomionarvoista, että Joseph Smith, tuonpuoleisen näköalapaikalta, kykeni näkemään erehdyksen, jota hän ei huomannut kuolevaisena koetusaikanaan ja että hän halusi ilmoittaa uuden ja selkeämmän näkemyksensä maanpäälliselle seuraajalleen. (Ks. Irving op. cit.)
(32) Moniavioisuuden harjoittamiskäskyn kumoamisen yhteydessä koettiin hengellisiä tapahtumia. Tässä vain yksi esimerkki tähän yhteyteen lainattuna: "Useammin kuin kerran kuulin isän sanovan muille perheenjäsenille, että kun hän meni konferenssiin, hän ja jotkut hänen ystävistään, jotka olivat kärsineet maanpaon ja vankeuden, olivat lujasti päättäneet äänestää virallista julistusta vastaan. 'Mutta', sanoi isä, 'jokin voima, joka ei ollut minun omani, nosti käteni ja minä annoin tukeni presidentti Woodruffille tässä asiassa. Heti kun olin tehnyt tämän, rauhan tunne ja tyytyväisyys valtasi minut.'" (Jensen, Juliaette Batemen 1948: Little Gold Pieces. Salt Lake City: Stanway Printing Company, 130. Olemme kiitollisuudenvelassa B. Kent Harrisonille, jonka isoäiti Juliaetta on, siitä, että hän kiinnitti huomiomme tähän tapahtumaan.)


Alkuperäinen artikkeli: Cassler, V. H. 2010: "Polygamy". SquareTwo, vol. 3 nro. 1 (kevät); saatavissa osoitteessa: http://squaretwo.org/Sq2ArticleCasslerPolygamy.html
Huom.: Sivujen maisemakuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.


Valerie M. Hudson on professori ja George H. W. Bush -oppituolin haltija Texasin A&M yliopiston Governement and Public service [valtiotieteellisessä] tiedekunnassa. Hänen opetustyönsä liittyy kansainvälisten suhteiden tutkinto-ohjelmaan. Hänen tutkimuskohteisiinsa sisältyvät ulkopolitiikka, kansallinen turvallisuus, sukupuoli ja turvallisuus, metodologia, sekä kystinen fibroosi.
Lähde: http://vmrhudson.org/

Hudson on naimisissa taiteilija David Casslerin kanssa, taidemaalarin jolla on BYU:n MFA-tutkinto. Heillä on kahdeksan lasta. David on myös maisema-arkkitehti.
Kolmella Casslerin lapsista on kystinen fibroosi. Hudson on julkaissut artikkelin, jossa hän esittää, että glutationin puutos, mikä liittyv kystiseen fibroosiin, voi olla syynä moniin sen kroonisiin ongelmiin.
Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Valerie_M._Hudson

Hän toimii SquareTwo-foorumin toimitusneuvoston puheenjohtajana.
Lähde: http://squaretwo.org/index.html

* * *
*Sivun maisemakuvitus on H.H.H. Lorentzin kuva-arkistosta. H. Hoffmann 1930-luku: Vesistövaellus kangaskanootilla Suomessa.

Käännös: Markku Lorentz