Lue tämän palstan lähtökohdista:

ajatuksista

134 - Rukouspiiristä - osa 2/13

Kuva: Melchior. 2016

Poimintoja artikkelista
Varhaiskristillinen rukouspiiri
Hugh W. Nibley


Tällaisen rituaalin suoritustapaa kuvataan eräässä hyvin vanhassa tekstissä, joka on liitetty Rooman Klemensiin seitsemännen vuosisadan syyrialaisessa käännöksessä, nimeltään: "Herramme Jeesuksen Kristuksen testamentti, sellaisena kuin hän antoi sen meille apostoleille ylösnousemuksensa jälkeen, mikä seurasi hänen kuolemaansa." (5) Juhlistaen Herran uhrikuolemaa (Pulver laittoi tutkimuksensa otsikoksi "Piiritanssi ja ristiinnaulitseminen") piispa suoritti uhrin, portin verhon ollessa vedettynä sivuun, merkkinä aikaisempien ihmisten harhaan joutumisesta. Hän suoritti uhrin verhon sisäpuolella yhdessä pappien, diakonien, valtuutettujen leskien, alidiakonien, diakonissojen, lukijoiden ja niiden kanssa, joille oli annettu hengellisiä lahjoja. Johtajana piispa seisoo keskellä ... [miehille ja naisille osoitetaan paikkansa - pohjoinen, etelä, itä ja länsi - hänen ympärillään]. Sitten kaikki antavat toisilleen rauhan merkin. Seuraavaksi, kun ehdoton hiljaisuus on saavutettu, diakoni sanoo: "Kohdistakaa sydämenne taivaaseen. Jos jollakulla on mitään epäsuotuisia tunteita lähimmäistään kohtaan, löytäköön sovun. Jos jollakulla on mitään epäröintiä tai mielen varauksia [epäilyä], tehköön sen tiettäväksi. Jos joku pitää mitään näistä opetuksista epämiellyttävänä, vetäytyköön pois [jne.]. Sillä Valojen Isä on todistajamme Pojan ja vierailevien enkeleiden kanssa. Pitäkää huolta, että teillä ei ole mitään lähimmäistänne vastaan. ... Nostakaa sydämenne vapahduksen ja ikuisen elämän uhrin puoleen. Olkaamme kiitollisia tiedosta, jonka Jumala meille antaa." Piispa ... sanoo juhlallisella äänellä: "Herramme olkoon [tai on] teidän kanssanne!" Ja kaikki mukanaolevat vastaavat: "Ja sinun henkesi kanssa." (6)

Tämän jälkeen seuraa eräänlainen liturginen vuorolaulu, piirissä olevan väen vastatessa piispan sanoihin. Sitten piispa aloittaa varsinaisen rukouksen, mukana olevien rukoillen toistaessa nämä samat asiat. Hän kiittää Jumalaa Pelastussuunnitelmasta, jonka kautta "sinä ole täyttänyt tarkoituksesi valmistamalla pyhän kansan, olet ojentanut kätesi kärsimyksessä, että ne jotka uskovat sinuun, vapautettaisiin sellaisesta kärsimyksestä ja kuoleman rappiosta." (7)

Aivan sama ajatus tuodaan esille piispa Kyrillos Jerusalemilaisen (noin 350 jKr) tarkkaan kuvaamassa rukouspiirissä - siitä olemme keskustelleet toisaalla:
Oi, outo ja järjenvastainen asia! Me emme kuolleet todellisuudessa ... jouduttuamme tosiaankin ristiinnaulituiksi. Pikemminkin se oli jäljittelyä merkin kautta ... Oi tuota ylitsevuotavaa rakkautta ihmisiä kohtaan! Kristus sai naulat todellisesti nuhteettomiin käsiinsä ja jalkoihinsa ja kärsi tuskaa - kun taas minä, ilman mitään tuskaa tai kamppailua - hänen ottaessaan osakseen tuskan kärsimyksen - nautin pelastuksen hedelmistä! (8)

Myös eräässä pitkässä Johanneksen tekojen kohdassa sanotaan:
Te jotka tanssitte, miettikää mitä minä teen, sillä teidän on tämä Ihmisen kärsimys joka minun on kärsittävä. Sillä te ette mitenkään olisi voineet ymmärtää mitä te kärsitte, ellei Isä olisi lähettänyt minua Logoksena teidän luoksenne. ... Jos te osaisitte kärsiä, te kykenisitte olemaan kärsimättä. Oppikaa kuinka kärsiä ja niin te tulette kykeneviksi olemaan kärsimättä. (9)

Selvästikin tuo rituaali liittyy läheisesti kärsimykseen ja ristiinnaulitsemiseen.


Kuvaleike: Melchior. 2016.

Lainauksen sisältämät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):
(5) Ignatius Ephraem II Rahmani, toim. 1899: Testamenturn Domini Nostri Jesu Christi. Moguntiae: Kirchheim. Kirjoituksen ikää käsitellään sivuilla ix—xiv.
(6) Ibid., 36—37.
(7) Ibid., 38, 40—42.
(8) Kyrillos Jerusalemilainen: Catechesis XX, Mystagogica II, de Baptismi Caeremoniis. (Katekeettinen [uskontoa opettava] luento kasteen rituaaleista), teoksessa Patrologiae Graecae (tämän jälkeen PG) 33:1081; myös teoksessa Hugh W. Nibley: 1976: The Message of the Joseph Smith Papyri. Salt Lake City: Deseret, 282.
(9) NTA 2:230—31, rivit 31—42.

Lähde:
Nibley, Hugh W.: The Early Christian Prayer Circle ilmestyi ensin aikakausjulkaisussa Brigham Young University Studies 19 (1978): 41—78. Se julkaistiin uudelleen teoksessa Mormonism and Early Christianity, osa 4 sarjassa Collected Works of Hugh Nibley. Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1987, 45—99. Se julkaistiin kolmannen kerran aikakauslehdessä Journal of the Book of Mormon and other Restoration Scripture, osa 19, nro 2 (2010), 64-95.
Ensimmäinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
https://byustudies.byu.edu/content/early-christian-prayer-circle
Toinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/fullscreen/?pub=982&index=1
Kolmas julkaisukerta (kuvitettu) on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/publications/jbms/19/2/S00006-50901ff4d24f85EarlyCh.pdf


Hugh Nibley (1910 - 2005) oli Birgham Youngin yliopiston professori vuosina 1946-1975 ja sen jälkeen emeritusprofessori vuoteen 1994.
Lähde: https://sites.lib.byu.edu/nibley/about/

Käännös: Markku Lorentz