131 - Ensimmäisistä periaatteista - osa 12/13

Edellinen sivu    Seuraava sivu

Kuva: Eeva Kennedy. 2016

Joseph Smith sensijaan osasi töin tuskin lukea tai kirjoittaa yhtä kieltä, englantia. (17) Joseph Smithillä ei ollut sen paremmin aikaa, tieteellistä koulutusta, kuin kielitaitoakaan voidakseen tulkita kirjoitusmerkkejä yhden toisensa jälkeen. Hänen tehtävänään itse asiassa ei ollutkaan hallita muinaisen kielen hallintaan tarvittavaa kielitiedettä, vaan kääntää tai välittää merkkien merkitys englannin kielelle. Hänen alustava käännöstyönsä koostui Nefin isoilta levyiltä löytyneiden useiden "kirjoitusmerkkien", kirjainten, lauseiden tai hieroglyfien kopioinnista jonkinlaiseksi työaakkostoksi. "Kopioin huomattavan määrän niitä," hän kirjoittaa, selvänä esimerkkinä vahvasta henkisestä harjoituksesta ja huolellisesta opiskelusta, minkä hän tarvitsi  ennenkuin tosiasiallinen käännöstyö saattoi alkaa. Vasta sen jälkeen hän alkoi vähitellen käyttää jotakin, mitä ei Champolionilla eikä kenelläkään muulla kielentulkitsijalla ollut käytettävissään: "kääntäjiä",  Näiden muinaisten välineiden avulla Joseph Smith aloitti tulkitsemaan joitakin kirjoitusmerkkejä.

Näyttää siltä, että menetelmässä oli vähemmän kyse levyillä olleiden yksittäisten merkkien ja kirjoitusten merkityksen tulkinnasta tai avaamisesta, kuten Champollion oli Rosettan kiven kanssa vaivalloisesti toiminut, vaan enemmänkin niihin tuolloin sisältyneiden merkitysten havaitsemisesta ja sitten sen lisäksi ponnistelusta noiden merkitysten siirtämiseksi hyväksyttävälle kuningas Jaakon raamutunkäännöksen klassiselle englannin kirjakielelle. Nuo kääntäjät näyttävät toimineen kahdella tasolla:  ne välittivät muinaisen tekstin merkityksiä, samalla esittäen sanamouotoja raamattulliselta kuulostavalla englannin kielellä, mikä tuolloin oli kaukana Joseph Smithin käsityskyvyn ulottumattomissa. Näin saatamme väittää, että Joseph Smith ei ollut koodin purkaja tai pelkkä kääntäjä Champollionin omaisessa sanojen merkityksessä, vaan viestinvälittäjä/kääntäjä sekä myös kirjoittaja, joka kääntäjien avulla siirsi näkemänsä hienostuneeksi englanninkieliseksi proosaksi ja runoudeksi. [suom. huom.: vrt. myös ajatussivu 007 - Kirjan kirjoituksesta]

Kaikkeen tähän Oliver oli huonosti valmistautunut. Hänen saamansa, hänen tilanteeseensa muokattu lempeä nuhtelu Opin ja liittojen luvussa 9 oli vähemmän nuhde ja enemmän muistutus siitä, että Jumala oli jo kutsunut ja valmistanut profeettansa. Se mitä nyt tarvittiin, oli nöyrä, tunnollinen kirjuri, omistautunut tukija ja pian tapahtuvien näkyjen luotettava silminnäkijä. "Älä nurise, poikani, sillä on minun viisauteni mukaista, että olen tehnyt tällä tavalla sinua kohtaan. ... sinun ei kuitenkaan ole tarpeen kääntää nyt. Katso, se oli tarpeen, kun aloitit, mutta sinä pelkäsit, ja aika on mennyt, eikä se nyt ole tarpeen. Sillä etkö näe, että minä olen antanut palvelijalleni Josephille kylliksi voimaa sen korvaamiseksi? Enkä minä ole tuominnut kumpaistakaan teistä. ... Ole uskollinen, äläkä antaudu mihinkään kiusaukseen." (Oppi ja liitot 9:6,10-13). Tämä oli parannuksen oppitunti, jota kumpikaan mies ei voinut olla huomaamatta.

Richard E. Bennett

Seuraava sivu

Kuvaleike: Eeva Kennedy. 2016

Viitteet
(17) Emma Smith kertoi myöhemmin uudelleen kokemuksensa tuosta kääntämisen ajasta pojilleen seuraavasti: "Olen vakuuttunut siitä, että kukaan ei olisi voinut sanella käsikirjoitusten tekstejä ellei hän ollut innoitettu. Sillä toimiessani hänen kirjurinaan, teidän isänne saattoi sanella minulle tunnin toisensa jälkeen, ja kun palasimme työn pariin aterioiden tai taukojen jälkeen, hän kykeni välittömästä aloittamaan siitä mihin hän oli jäänyt, näkemättä käsikirjoitusta tai antamatta lukea itselleen mitään osaa siitä. Tämä oli hänen tavallinen tapansa siinä työssä. Olisi ollut epätodennäköistä, että oppinut ihminen olisi kyennyt tämän tekemään ja jollekulle niin tietämättömälle ja oppimattomalle kuin hän oli, se oli yksinkertaisesti mahdotonta" (Sisar Emman viimeinen todistus", "Saints' Herald 1. lokakuuta 1879, 290).

Lähde:

Bennett, Richard E. 2010: Joseph Smith and the First Principles of the Gospel, 1820–29.  Teoksessa Holzapfel, Richard Neitzel ja Jackson, Kent P., toim. 2010: Joseph Smith, the Prophet and Seer. Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University; Salt Lake City: Deseret Book, 23–50.
Saatavissa sivulla https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/joseph-smith-and-first-principles-gospel-1820-29

Richard E. Bennett oli tätä julkaistaessa [ja on edelleen tämän blogisivun julkaisun aikaan] kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: https://religion.byu.edu/richard_bennett

Käännös: Markku Lorentz