 |
| Kuva: Eeva Kennedy. 2016. |
Havainnollistuksen avulla on mahdollista ymmärtää tämä. Eräänä aamuna, kun Joseph oli valmistautumassa jatkamaan käännöstyötä, kaikki ei ollut kohdallaan talossa ja hän oli poissa tolaltaan siitä. Emma oli tehnyt jotain. Oliver ja minä menimme yläkertaan [ilmeisestikin tämä tapahtui Whitmerien kotona] ja Joseph tuli ylös pian sen jälkeen jatkaakseen kääntämistä, mutta hän ei kyennyt tekemään mitään. Hän ei kyennyt kääntämään ainuttakaan tavua. Hän meni alakertaan, ulos hedelmätarhaan ja rukoili nöyrästi Herraa. Hän oli poissa noin tunnin ajan - tuli takaisin taloon ja pyysi Emmalta anteeksiantoa ja tuli sitten yläkertaan, jossa me olimme ja sen jälkeen kääntäminen sujui ihan hyvin. Hän ei kyennyt tekemään mitään, ellei hän ollut nöyrä ja uskollinen. (18)
Näin ollen, käyttäen B. H. Robertsin tapaa ilmaista asia, käännöstyö "ei ollut pelkästään mekaaninen tapahtumasarja", vaan pikemminkin juuri heidän käännöstyönsä kohteena olevan kirjan sisältämien periaatteiden ohjaaman hengellisen ja henkisen sovellustyön laboratorio. Vielä miltei 10 vuoden valmistautumisen jälkeen Joseph Smith oppi uudelleen läksyn, että jopa pienimmätkin synnit tai järjettömät mielen pahoittamiset estivät innoituksen ja ilmoituksen vapaan virran. Uskon kautta, uskon joka johtaa parannukseen, joka taasen johdattaa Herran Hengen opastavaan ja selkiyttävään vaikutukseen, hän selvisi käännöstyön loppuun saakka.
Johtopäätökset
Ehdotan uutta ja erilaista näkökulmaa, kuin jotkut Joseph Smithin elämäkertakirjoittajat ovat tarjonneet. Missään en ole väittänyt, että Joseph Smith olisi täydellinen tai virheetön ihminen. Hänen syntinsä ja epätäydellisyytensä olivat todellisia, ja vaikka en olekaan jäänyt aikailemaan niiden parissa horjuttaakseni uskoa hänen toimintaansa, ne varmasti aiheuttivat hänelle paljon surua ja vaikeuksia. Kuitenkin meidän aiheenamme on ollut se, että jos Jumala kutsui profeetan, hän valmisti tuon profeetan ensimmäisten periaatteiden sisäistämiseen. Moronin tehtävä, valmistaessaan tietä Mormonin kirjan kääntämiselle, oli toteuttaa vieraileville enkeleille annettua haastetta: "palvella... hänen käskynsä sanan mukaisesti, näyttäytyen niille, joilla on vahva usko ja luja mieli kaikessa jumalisuudessa. Ja heidän palvelutyönsä virkana on kutsua ihmisiä parannukseen ja täyttää Isän ihmislasten kanssa tekemät liitot"(Moroni 7:30-31). Kerta toisensa jälkeen Moroni, mestariprofeetta, koulutti Joseph Smithiä, oppipoikaprofeettaa, sielun asioihin: rehellisyyteen ja lahjomattomuuteen, nöyryyteen ja kärsivällisyyteen, parannukseen ja anteeksiantoon.
Joseph Smithin kumppanit käännöstyössä, Martin Harris ja Oliver Cowdery, olivat niin ikään opetettavina samoissa periaatteissa ja oppivat kovien kokemusten kautta, että evankeliumin sanansaattajien oli elettävä evankeliumin sanoma, voidakseen saada aikaan pysyvää vaikutusta. Lahjomattomuus, ei teeskentely, vetäisi puoleensa parhaita miehiä ja naisia rakentamaan kestävää liikettä. Tämä määräys toistettiin aina Fayetteen ja kirkon järjestämiseen asti huhtikuussa 1830 ja itse asiassa noina vuosina sen jälkeenkin: "minä kiellän sinua saarnaamasta mitään muuta kuin parannusta" ja "suuriarvoisinta sinulle on julistaa parannusta tälle kansalle, jotta voit tuoda sieluja minun luokseni, jotta voit levätä heidän kanssansa minun Isänivaltakunnassa" (Oppi ja liitot 19:21; 15:6; katso myös 16:6). Itse asiassa tämä opetus parannuksesta ja anteeksiannosta toistettaisiin lukuisia kertoja kirkon myöhemmän historian sivuilla, mukaan lukien kuuluisassa näyssä Kirtlandin temppelissä vuoden 1836 huhtikuussa, kun Vapahtaja lausui jälleen Josephille ja Oliverille: "Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa" (Oppi ja liitot 110:5).
Richard E. Bennett
Viitteet:
(18) David Whitmerin antama lausunto William H. Kelleylle ja G. A. Blakesleelle (Gallenista, Michiganista) 15. syyskuuta 1882 Badenin ja Kelleyn Mormonin kirjan jumalallisesta alkuperästä käymässä väittelyssä, 186. Lainattu teoksessa Madsen, Brigham D., toim. 1999: Brigham Henry Roberts, The Essential B. H. Roberts. Salt Lake City: Signature Books, 139.
Bennett, Richard E. 2010: Joseph Smith and the First Principles of the Gospel, 1820–29. Teoksessa Holzapfel, Richard Neitzel ja Jackson, Kent P., toim. 2010: Joseph Smith, the Prophet and Seer. Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University; Salt Lake City: Deseret Book, 23–50.
Saatavissa sivulla https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/joseph-smith-and-first-principles-gospel-1820-29
Richard E. Bennett oli tätä julkaistaessa [ja on edelleen tämän blogisivun julkaisun aikaan] kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: https://religion.byu.edu/richard_bennett
Käännös: Markku Lorentz
Ehdotan uutta ja erilaista näkökulmaa, kuin jotkut Joseph Smithin elämäkertakirjoittajat ovat tarjonneet. Missään en ole väittänyt, että Joseph Smith olisi täydellinen tai virheetön ihminen. Hänen syntinsä ja epätäydellisyytensä olivat todellisia, ja vaikka en olekaan jäänyt aikailemaan niiden parissa horjuttaakseni uskoa hänen toimintaansa, ne varmasti aiheuttivat hänelle paljon surua ja vaikeuksia. Kuitenkin meidän aiheenamme on ollut se, että jos Jumala kutsui profeetan, hän valmisti tuon profeetan ensimmäisten periaatteiden sisäistämiseen. Moronin tehtävä, valmistaessaan tietä Mormonin kirjan kääntämiselle, oli toteuttaa vieraileville enkeleille annettua haastetta: "palvella... hänen käskynsä sanan mukaisesti, näyttäytyen niille, joilla on vahva usko ja luja mieli kaikessa jumalisuudessa. Ja heidän palvelutyönsä virkana on kutsua ihmisiä parannukseen ja täyttää Isän ihmislasten kanssa tekemät liitot"(Moroni 7:30-31). Kerta toisensa jälkeen Moroni, mestariprofeetta, koulutti Joseph Smithiä, oppipoikaprofeettaa, sielun asioihin: rehellisyyteen ja lahjomattomuuteen, nöyryyteen ja kärsivällisyyteen, parannukseen ja anteeksiantoon.
Joseph Smithin kumppanit käännöstyössä, Martin Harris ja Oliver Cowdery, olivat niin ikään opetettavina samoissa periaatteissa ja oppivat kovien kokemusten kautta, että evankeliumin sanansaattajien oli elettävä evankeliumin sanoma, voidakseen saada aikaan pysyvää vaikutusta. Lahjomattomuus, ei teeskentely, vetäisi puoleensa parhaita miehiä ja naisia rakentamaan kestävää liikettä. Tämä määräys toistettiin aina Fayetteen ja kirkon järjestämiseen asti huhtikuussa 1830 ja itse asiassa noina vuosina sen jälkeenkin: "minä kiellän sinua saarnaamasta mitään muuta kuin parannusta" ja "suuriarvoisinta sinulle on julistaa parannusta tälle kansalle, jotta voit tuoda sieluja minun luokseni, jotta voit levätä heidän kanssansa minun Isänivaltakunnassa" (Oppi ja liitot 19:21; 15:6; katso myös 16:6). Itse asiassa tämä opetus parannuksesta ja anteeksiannosta toistettaisiin lukuisia kertoja kirkon myöhemmän historian sivuilla, mukaan lukien kuuluisassa näyssä Kirtlandin temppelissä vuoden 1836 huhtikuussa, kun Vapahtaja lausui jälleen Josephille ja Oliverille: "Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa" (Oppi ja liitot 110:5).
Richard E. Bennett
 |
| Kuvaleike: Eeva Kennedy. 2016. |
(18) David Whitmerin antama lausunto William H. Kelleylle ja G. A. Blakesleelle (Gallenista, Michiganista) 15. syyskuuta 1882 Badenin ja Kelleyn Mormonin kirjan jumalallisesta alkuperästä käymässä väittelyssä, 186. Lainattu teoksessa Madsen, Brigham D., toim. 1999: Brigham Henry Roberts, The Essential B. H. Roberts. Salt Lake City: Signature Books, 139.
Lähde:
Saatavissa sivulla https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/joseph-smith-and-first-principles-gospel-1820-29
Richard E. Bennett oli tätä julkaistaessa [ja on edelleen tämän blogisivun julkaisun aikaan] kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: https://religion.byu.edu/richard_bennett
Käännös: Markku Lorentz