023 - Epäilystä 1

Kuva: M.Lorentz. Saaristomeri. 2003.

"Joillekin ihmisille paras ja ehkä ainoa tapa, jolla he voivat kuvata suhdettaan hengellisiin asioihin on kertoa siitä vilpittömän epäilyn kielellä. Me usein pelkäämme epäilyä ja pidämme sen loitolla. Monissa tapauksissa tämä onkin sopivaa - esimerkiksi avioliitto voidaan tarpeettomasti myrkyttää pysyvillä epäilyksillä puolison uskollisuudesta, vaikka ei olisikaan todisteita, joiden perusteella tällaiset ​​epäilyt olisivat oikeutettuja. Käsittelemätön epäily voi syövyttää sekä inhimilliset että hengelliset suhteet. Tästä syystä Herra neuvoi alkuseurakuntaa: 'älkää epäilkö, älkää pelätkö.' (OL 6:36). Vaikka emme halua rohkaista tarpeetonta epäilyä - epäilyä epäilyn vuoksi - haluamme välttää päinvastaisen reaktion: sen olemassaolon kieltämisen tai jopa demonisoinnin, ei vain 'epäuskoisten' joukossa, vaan myös Myöhempien aikojen pyhien joukossa.

Sen, että joku henkilö ei koe vakavia epäilyksiä, ei tarvitse mitätöidä sitä tosiasiaa, että joku muu niin tekee. Tilanteessa, jossa epäilykset tuottavat pelkoa tai jopa surua, voimme harjoittaa opetuslapseuttamme 'suremalla surevien kanssa' (Moosia 18:9). Kysymys ei siis ole siitä, onko epäilyä olemassa maallisella aikakaudella, vaan siitä, että kykenemme käsittelemään sitä rakentavasti. Epäilyn ei tarvitse olla kunniamerkki eikä häpeämerkki. Meidän on kysyttävä itseltämme, uskommeko todella, että Jumala voi saattaa 'kaikki'- myös meidän epäilymme - 'koitu[maan] ... parhaaksi' (Room 8:28). Kaikki eivät koe, eikä kaikkien tarvitse kokea merkittävää hengellistä epäilyä. Se ei ole välttämätön pysähdyspaikka henkilökohtaisella polulla Jumalan luo. Kuitenkin sen läsnäolo keskuudessamme saa todella aikaan tärkeitä asioita meissä, niin yksilöinä kuin kirkon yhteisönä. Epäily sysää meidät pois mukavuusalueelta. Se kysyy vaikeita kysymyksiä meiltä ja pakottaa meidät käsittelemään vaikeita asioita. Se ei salli meidän jatkavan hengellistä hidastelua ja laiskaa olettamusta, että 'kaikki on hyvin Siionissa' (2. Ne 28:21).
...
Vaikkakin kiistanalaista, jotkut tutkijat ovat jopa tunnistaneet uskoon liittyvän geneettisen tekijän, mikä, ollessaan totta, tarkoittaa, että epäily on myös ainakin osittain olemassa niiden korttien joukossa, jotka meille syntymässämme jaetaan.* Jotkut ihmiset, jotka suuresti kaipaavat hengellistä kokemusta, jäävät sen puutteeseen, toiset ihmiset näyttävät olevan kykenemättömiä ravistautumaan irti Jumalasta ja uskonnosta vaikka sitä yrittävät. Niinpä meidän on pohdittava, mitä tarkoittaa se, että usko ja epäily ovat laajassa ihmissuvun kirjossa, nähtävästi sekä valinnanvapauden että perinnöllisyyden tuotteita - tai, teologisin termein, tekojen ja armon. Tässä kaksijakoisessa mallissa, jossa yhtäällä on tietoinen valinta ja toisaalla ilman valintaa annettu ominaisuus, epäily nousee esiin kuolevaisena todellisuutena - ehkä jopa Jumalan säätämänä ilmiönä, jonka Jumala voi kääntää hyödyksemme - aivan yhtä hyvin kuin uskon."

Kuva: M.Lorentz. Saaristomeri. 2003.

*Lainattuun tekstiin sisältyvä kirjan alaviite:
"Kuuluisin ja kiistellyin esitys tästä tieteellisestä perusväitteestä on julkaisussa Hamer, Dean 2005: The God Gene: How Faith Is Hardwired into Our Genes [Jumala-geeni: Miten usko on kytketty geeneihimme]. Anchor Books, New York.
Monet tutkijat ja teologit vastasivat tähän, että vaikka geneettiset tekijät vaikuttavatkin neurobiologisiin toimintoihin ihmisten saadessa uskonnollisia kokemuksia, on mahdotonta rajoittaa inhimmistä uskonnollisuuden kokemusta yhteen geeniin.
Tuoreemman tutkimuksen osalta ks. Spector, Tim: What Twins Reveal about the Science of Faith [Mitä kaksoset paljastavat uskon tieteestä]. Popular Science. 8. 8. 2013. Saatavissa osoitteessa http://www.popsci.com/science/article/2013-08/what-twins-reveal-about-god-gene.
Ei-uskonnollisten ja 'luopioiden' joukossa tekemiinsä laajoihin haastatteluihin ja etnografiseen tutkimukseen perustuen myös sosiologi Philip Zuckerman perustelee 'mahdollisuutta, että jotkut ihmiset joko ovat tai eivät ole vahvasti uskontoon suuntautuneita. He vain ovat maallisesti suuntautuneita sisimmältään. ... Toisin sanoen, jotkut luopiot saattavat olla ihmisiä, joilla on sisäinen alttius maallisuuteen, mikä sitten kukkii tai nousee esiin tiettyjen ratkaisevien  kokemusten - henkilökohtaisesti maallistavien katalyyttien - vanavedessä heidän sosiaalisessa elämässään.' Zuckerman, Philip 2012: Faith No More: Why People Reject Religion. [Ei uskoa enää: Miksi ihmiset hylkäävät uskonnon] Oxford University Press, New York. 166, 168–69."

Patrick Q. Mason

Lähde:
Mason, Patrick Q. 2015: Planted: belief and belonging in the age of doubt. Deseret Book. Salt lake City, UT. Loc 759-800, 1003-1020 Kindle.
"Tämä kirja on syntynyt Brigham Youngin yliopiston uskontotutkimuksen Neal A. Maxwell instituutin ja Deseret Book yhtiön yhteisen julkaisutoiminnan tuloksena." (Lainaus kirjan nimiölehdeltä).
Teos on hankittavissa osoitteissa Deseret Book ja Amazon.com.



Patrick Mason on mormonitutkimuksen Howard W. Hunter yksikön johtaja ja apulaisprofessori Claremont Graduate University yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
...
Professori Masonista on tullut kansallisesti [USA] tunnustettu mormonismin asiantuntija, joka on esiintynyt säännöllisesti eri tiedostusvälineissä, mukaanlukien New York Times, Los Angeles Times, Washington Post, Chicago Tribune, ABC News, National Public Radio, PBS ja Huffington Post.
Lähde: http://www.cgu.edu/pages/9241.asp

Käännökset: Markku Lorentz.