039 - Kulttuurista ja kemioista

Kuva: Eeva Kennedy. Utah-järvi. 2012.

"Uskon koettelemukset harvoin nousevat mormonismin ydinuskomuksista; harvat kamppailevat sitoutumisessaan sen vuoksi että Jumala on liian hyväntahtoinen, Hänen suunnitelmansa liian antelias, odottamassamme taivaassa liian runsaasti ihmissuhteita ja rakkautta. Opit, olkoot vaikka kuinka puhtaita, eivät kuitenkaan sijaitse tyhjiössä. Me kohtaamme ne opetusten, ohjelmien, oppikirjojen, henkilökohtaisten kanssakäymisten, sekä vakiintuneiden muotojen ja käytäntöjen kautta. Ja tuossa kehityksessä me joskus havaitsemme puhtaan evankeliumin kietoutuneen valitettaviin näkemyksiin, farisealaiseen käyttäytymiseen, lakiuskonto-ajatteluun, tuomitsevaan asenteellisuuteen sekä sääntöihin jotka perustuvat enemmän perinnäistapoihin kuin innoitukseen. Nuo, tietysti, ovat kulttuurin – ensisijaisesti lähes kahdensadan vuoden ajan muotoutumassa olleen länsimaisen amerikkalaisen mormonikulttuurin – hedelmiä. Ne eivät ole evankeliumia itseään. Mutta väite, että kulttuuri, ei evankeliumi, on ongelma, ei ole täysin tyydyttävä. Kokemuksemme evankeliumista väistämättä välittyvät, ehdollistuvat, kulttuurin kautta.

Ehdotammekin hedelmällisempää näkökulmaa.

Suolajärven vanhan kolmannentoista seurakunnan piispa Edwin D. Woolley [1807-1881] joutui usein ristiriitaan [kirkon] presidentti Brigham Youngin [1801-1877] kanssa. Eräässä tilanteessa, heidän päättäessään tämmöistä kiukkuista kohtaamista, Young huomautti lopulta heidän erotessaan: 'No niin piispa Woolley, luulenpa että nyt suistut luopumukseen.' Tähän piispa vastasi tiukkaan sävyyn: 'Jos tämä olisi sinun kirkkosi, presidentti Young, olisin taipuvainen tekemään niin. Mutta tämä on yhtä paljon minun kirkkoni, kuin se on sinun, ja miksi minun pitäisi luopua omasta kirkostani ?' (25) Tämä tunne omistajuudesta, tai paremminkin täydestä ja tasa-arvoisesta jäsenyydestä Kristuksen ruumiissa, oli piispa Woolleyn pelastus. Hän viisaasti ymmärsi, toisin kuin monet, että kirkon hylkääminen loukkaantumisen tai turhautumisen vuoksi olisi yhtä kannattamatonta kuin minkä tahansa voimavaran hukkaan heittäminen. Siinä olisi yhtä paljon järkeä, erään kirjoittajan sanoin, kuin jos 'joisi rotanmyrkkyä ja odottaisi sitten rotan kuolevan'. (26)"

Terryl ja Fiona Givens

Lainattuun tekstiin sisältyvät viitteet (viitteiden numerointi on alkuperäisen tekstin mukainen):
(25) Arrington, Leonard J. ja Bitton, Davis 1981: Saints without Halos. Salt Lake City: Signature, 61.
(26) Lamott, Anne 2001: Traveling Mercies: Some Thoughts on Faith. New York: Anchor Books, 134. Lamottin ilmaisu koski päätöstä olla antamatta anteeksi.

Lähde:
Givens, Terryl & Givens, Fiona 2014: Crucible of Doubt: Reflections on the Quest for Faith. SLC, UT: Deseret Book. Loc 1966-1983 Kindle.

Teos on hankittavissa englanninkielisenä kovakantisena, e-kirjana tai äänikirjana osoitteista
Deseret Book ja Amazon.

Kuva: BYU Theatre and Media Arts: T&F Givens. 2015

Terryl Givens on kirjallisuuden ja uskontotieteen professori Richmondin (Virginia) yliopistossa. Hän opettaa kursseja 1800-luvun kirjallisuuden teoriasta. Hän on tunnettu mormonismin historiaa, kulttuuria ja teologiaa käsittelevistä kirjoistaan.
Fiona Givens sai perheessään katolisen kasvatuksen Nairobissa, Keniassa ja liittyi MAP-kirkkoon Saksassa opiskellessaan, opiskelijaystävänsä tukemana. Hän on eläkkeellä oleva kielten opettaja, jolla on tutkintoja ranskan ja saksan kielestä sekä Euroopan historiasta. Yllä lainatun kirjan lisäksi hän on miehensä kanssa yhdessä julkaissut teoksen "The God Who Weeps: How Mormonism Makes Sense of Life". (Deseret News; BYU).