 |
| Kuva: Eeva Kennedy. 2016. |
Kun Champollion ensin naiivisti uskoi koptin kielen perusteellisen tuntemuksensa avulla pääsevänsä suoraan tulkitsemaan egyptiläisiä hieroglyfejä, hän vähitellen heräsi oivaltamaan, että se ei musertavan selvästi ollut mahdollista. Hieroglyfinen kirjoitus ei koostunut yhdestä aakkostosta, vaan siinä oli monenlaisia kirjoitustapoja samalle henkilölle tai paikalle, eikä siinä ollut vokaaleja, vaan runsaasti pikakirjoituksen omaisia lyhenteitä, vaikkapa esimerkiksi jos [suomeksi kirjoitettaisiin "psk" sanan "pysäköinti" sijasta tai "lpst" sanan "yliopisto" sijasta]. Lisäksi muinaisen Egyptin kirjurit olettivat lukijan olevan perehtynyt heidän käyttämiinsä lyhenteiden ja oikeiden vokaalien yhdistelmiin, "mutta tietämys tästä oli hävinnyt, vaikka koptin kieli antaakin siitä vihjeitä." (14)
Pitkän ja tunnollisen vaivannäön jälkeen Champollion totesi, että hieroglyfejä ei voinut lukea yksittäin, vaan ryhmissä tai rykelminä. Kiihkeästi vertaillen kreikkaa koptiin, koptia demoottiseen (myöhemmin yksinkertaistettuun muinaiseen egyptiläiseen kirjoitustapaan) ja siitä jatkaen, demoottista hieroglyfiseen, Champollion havaitsi, että hieroglyfisiä merkkejä oli kolminkertainen määrä kreikkalaisiin sanoihin verrattuna. Niinpä niissä täytyi olla merkkien yhdistelmiä tai ryhmiä ilmaisemassa yksittäistä merkitystä - toisin sanoen konsonantteja ja tavuja, äänteellisen ilmaisun olennaisia osia. Vaikka hieroglyfeissä ei käytetä vokaaleja, ne olivat äänteiden ja kuvien yhdistelmiä. Toisin kuin muut aikansa tutkijat, kuten englantilainen Thomas Young, Champollion ei nyt ainoastaan etsinyt lisäjohtolankoja hieroglyfisen ja demoottisen kirjoituksen väliltä, vaan kykyä lukea sokkelotehtävää, josta hieroglyfinen kirjoitus koostui.
Se mikä lopulta mahdollisti Champollionille tehdä jotakin, mitä sen enempää Young kuin kukaan muukaan ei kyennyt saavuttamaan, oli käyttää koptin kielen osaamistaan ongelman ratkaisemiseen. Kuten eräs johtava tutkija on kirjoittanut: "Hänen koptin kielen osaamisensa teki hänelle mahdolliseksi päätellä monien tavumerkkien äänteellinen sisältö, ja osoittaa oikea lukutapa monille kuvallisille merkeille, joiden merkitys avautui hänelle kivessä olevan kreikankielisen tekstin avulla. (15) Merkkien tulkinnan järjestelmä, jota Champollion oli menetelmällisesti kehittänyt useiden vuosien ajan, sisälsi ajatuksen, että hieroglyfinen kirjoitus oli pääasiassa äänteellistä, mutta ei aivan kokonaan, että se sisälsi myös logogrammeja eli eräänlaisia pikakirjoitussymboleja, joita käytettiin kirjoitettaessa faaraoiden ajan kotoperäisiä nimiä ja yleisiä substantiiveja. Molempien näiden yhdistelmästä koostui muinainen aakkosto, jonka hän kykeni nyt osoittamaan oikeaksi ja jota kykeni lukemaan tai avaamaan riittävän hyvin. Näin Champollion tuli oikeaan johtopäätökseen siitä, että hieroglyfiset kirjoitukset eivät olleet kotoisin ainoastaan Egyptin historian myöhemmiltä ajanjaksoilta, vaan myös varhaisimmalta faaraoiden ajalta. Hän siis avasi koko järjestelmän ja osoitti, että sekä hieroglyfinen, hieraattinen että demoottinen kirjoitus vastasivat kaikki samaa kieltä. Vaikka Young saattoi hyvinkin saada selville joitakin aakkoston osia, juuri "Champollion avasi kokonaisen kielen." (16)
Richard E. Bennett
 |
| Kuvaleike: Eeva Kennedy. 2016. |
Viitteet:
(15) Wallis Budge, Ernest Alfred 1976: The Rosetta Stone in the British Museum. New York: AMS Press, 4.
(16) Parkinson, Richard B. 1999: Cracking Codes: The Rosetta Stone and Decipherment. Berkeley: University of California Press, 40.
Lähde:
Saatavissa sivulla https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/joseph-smith-and-first-principles-gospel-1820-29
Richard E. Bennett oli tätä julkaistaessa [ja on edelleen tämän blogisivun julkaisun aikaan] kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: https://religion.byu.edu/richard_bennett
Käännös: Markku Lorentz