 |
| Kuva: M.Lorentz. Rakotulella. Pitkänniemenjärvi, Evo. |
Tässä tutkimuksessa esitän, että Mormonin kirjaa voi lukea kirjallisuutena - taiteen lajina, joka sulkee sisäänsä historiaa, fiktiota, ja pyhää kirjoitusta - kuka tahansa, joka yrittää ymmärtää tätä outoa, mutta kiehtovaa kirjaa. Jos me kohdistamme huomiomme vakaasti kerrontaan, paljastuu, että siinä on toiminnassa organisoiva periaate, vaikka se on melko hienovarainen.
Mormonit, jotka tuntevat riittävästi pyhiä kirjoituksiaan, niin että ovat erottaneet niistä laajoja malleja, ovat olleet niin käytännöllisen teologian tarpeiden ja kirjan historiallisuuden puolustamisen kaipuun valtaamia (molemmat yleensä siirtävät painopistettä yksittäisiin jakeisiin tai lyhyisiin katkelmiin), että heiltä ovat pitkälti jääneet huomaamatta tämän periaatteen vaikutukset.
Sitä vastoin ei-mormonit, luonnollisesti odottaen paljon vähäisempää näkymää johdonmukaisuudesta tai yhtenäisyydesta, eivät yleensä ole edes yrittäneet huomioida kirjan järjestelmää tulkintoja laatiessaan.
Kuitenkin, Mormonin kirjan lukeminen hyvin - toisin sanoen kattavasti, seuraten tekstin ääriviivoja ja rakennetta, hahmottaen kuinka osat sopivat kokonaisuuteen, ja arvioiden oikeudenmukaisesti kirjan painotuksia ja jännitteitä - edellyttää sen kolmen kertojan keskeisen aseman tunnustamista: Nefin, Mormonin ja Moronin.
Tämä oivallus tuli minulle vasta vähitellen toimittaessani kirjaani The Book of Mormon: A Reader's Edition [Mormonin kirja: lukijan laitos] (julkaisija: University of Illinois Press 2003). Muuttamatta mitään sanoja, lisäsin kappalejakoja, lainausmerkkejä, lukukatkoja, joitakin runomuotoiluja ja muutamia alaviitteitä, jotta lukijat voisivat helpommin seurata tapahtumia sijoitettuna taustaympäristöönsä, nähdä saarnat laajennettuina perusteluina, ja ymmärtää kirjan muodon ja rakenteen kokonaisuutena.
Se, mikä yllätti minut, oli, missä määrin tämä suhteellisen pieni muotoilun tarkistus minimoi kirjan hankaluuksia ja toistoja, samalla korostaen kertojien osuutta. Jopa niin yksinkertainen väline, kuin neljän suurimman tekstiosion - Nefin pienten levyjen, Mormonin selittävien huomautusten, Mormonin tekemän suurten levyjen lyhennelmän ja Moronin lisäysten - merkitseminen auttoi asettamaan etusijalle nämä hahmot.
Yhä uudelleen, yrittäessäni erottaa malleja ja järjestelmää, kohtasin kertojat, jotka ovat aivan jotain muuta kuin heprealaisen Raamatun nimettömät tarinankertojat. Mormonin kirjassa Nefi, Mormon ja Moroni ovat merkittäviä hahmoja itsessään ja jokaisella heistä on omanlaisensa elämäntarina, näkökulma, joukko huolenaiheita, tyyli ja herkkyys. Tämän lisäksi heillä on tunne siitä, ketkä tulevat olemaan heidän yleisönään ja he muovaavat tietoisesti viestejään sen mukaan. Lyhyesti sanottuna he ilmaisevat selkeää viestinnällistä strategiaa ja läsnä on tietynlainen esteettinen ilon tunne, kun seuraa heidän työtään..
Toisin kuin monet lukijat ovat odottaneet, Mormonin kirja ei ole yksinkertaisesti kotikutoisten aforismien viisaustekstiä, teologisesti sävytettyjen intiaaniseikkailutarinoiden sarjaa tai Raamatun lainauksien ja Joseph Smithin ajan suosittujen uskomusten sekamelskaa. Pikemminkin se näyttää olevan huolellisesti rakennettu teos."
Hardy, Grant 2010. Understanding the Book of Mormon: A Reader’s Guide [Mormonin kirjan ymmärtäminen: lukijan opas]. Oxford University Press, New York. Loc. 131-154 Kindle.
Kirja on hankittavissa sivulla Amazon.com
Grant Hardy on historian ja uskonnon tutkimuksen professori ja humanistisen ohjelman johtaja University of North Carolina at Asheville yliopistossa.
Lisätietoja sivulla: https://history.unca.edu/faces/faculty/grant-hardy
Käännös: Markku Lorentz