 |
| Kuva: M.Lorentz. Raja-Jooseppi. 1995. |
... Nuo sivistyneet vanhemmat alistivat tuon viisivuotiaan ... löivät, piiskasivat ja potkivat häntä ... ja saavuttivat vihdoin hienostuksen huipun telkeämällä hänet koko yöksi ulkohuoneeseen, kylmään ja pakkaseen .... Ymmärrätkö sinä semmoista, kun pieni olento ... hakkaa pikkuruisilla nyrkillään ... rintamustaan lökälässä ... ja vuodattaa lauhkeita, lempeitä verikyyneleitään "Taivaanisälle", jotta tämä varjelisi häntä - ymmärrätkö sinä semmoista hölynpölyä ...
Yksi, vain yksi kuva enää ...
... oli muuan kenraali ... kahdentuhannen sielun maatilallaan ... Koiratarhassa oli satoja koiria, likipitäen sata koiranhoitajaa, kaikki univormuissa ... Ja sitten pieni pihaorja, vasta kahdeksan ikäinen ... tuli leikkiessään heittäneeksi kivellä ja satutti koiran jalkaa ... "Pus kii!" huikkaa kenraali ja päästää perään koko vinttikoiralaumansa. Poika jahdattiin kiinni äitinsä silmien edessä ja koirat repivät hänet riekaleiksi ...
... liian korkea hinta on pantu sopusoinnulle, noin kova pääsymaksu ei ole ollenkaan meidän kukkaromme mukainen. ... Ei niin että en ota vastaan Jumalaa, Aljoša, minä vain kohteliaimmin palautan pääsylipun hänelle ...
Sano sinä minulle suoraan, minä haastan sinut - vastaa: kuvittele että sinä itse olisit pystyttämässä ihmisen kohtalon rakennelmaa jonka perimmäisenä tarkoituksena olisi ihmisten tekeminen onnellisiksi, rauhan ja levon antaminen heille loppujen lopuksi, mutta sen päämäärän saavuttamiseksi olisi välttämättä ja väistämättä tuotettava tuskaa vaikkapa vain yhdelle ainoalle pikkuruiselle olennolle ... ja perustettava tuo rakennelma hänen kostamattomille kyynelilleen, suostuisitko sinä ryhtymään arkkitehdiksi sellaisilla ehdoilla? Sano minulle kiertelemättä?
- Ei, en suostuisi, Aljoša lausui hiljaa. ..."
Fjodor Dostojevski (1821-1881)
Lähde:
Dostojevski, Fjodor 2014: Karamazovin veljekset. Suomentanut Martti Anhava. Keuruu: Otava, 307-312. Venäjänkieleinen alkuteos 1880.
