 |
| Kuva: Eeva Kennedy. Havaiji, 2017. |
Joseph Smith ja
Ensimmäisen Mooseksen kirjan arkkitehtuuri
1. Laminointi
Ensimmäinen osoitus siitä, että Mooseksen kirjan luvut 1-7 ovat rituaalinen teksti, tulee ilmeiseksi, kun tarkastelemme huolellisesti vuorovaikutuksen kehyksiä ja tapoja joilla ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Vuorovaikutuksen kehys on pohjimmiltaan tilanne, jossa ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa. Esimerkiksi Eeva ja käärme viestivät keskenään luvussa 4 ja tämä on kehys, joka sijaitsee kerronnan sisällä. Tekstissä on myös kaikki mukaan ottava kehys, jossa kertoja kommunikoi meidän, kertomusta lukevien, kanssa.
Usein uskonnolliset peruskertomukset (kuten syntykertomus) muodostuvat rituaalien "mytologisiksi ennakkotapauksiksi", antaen arvovaltaa rituaalille, osoittaessaan, että sillä oli vahva ja muinainen alkuperä. (12) Esimerkki mytologisesta ennakkotapauksesta on sakramentin asettaminen Uuden testamentin evankeliumeissa (huomaa, että termi mytologinen ei tässä tarkoita, että kertomus olisi fiktiivinen [kuvitteellinen]). Ne jotka osallistuvat sakramenttiin nykyaikana, tekevät sen alkuperäisen tapahtuman muistoksi. Osallistuttaessa rituaaliin, jolla on mytologinen ennakkotapaus, alkuperäisen kertomuksen kehys ja rituaalin kehys asettuvat päällekkäin. Useat jakeet Mooseksen kirjan luvuissa 1-7 voidaan nähdä mytologisina ennakkotapauksina - esimerkiksi Aadamin suorittama uhri, hänen kasteensa ja Henokin näky. Mikäli Mooseksen kirjan luvut 1-7 nähdään rituaalisena tekstinä, nämä jakeet voidaan ymmärtää välinäytöksinä, jotka rituaalin johtaja kertoo antaakseen arvovaltaa rituaalissa tehdyille samankaltaisille toiminnoille.
Ongelma mytologisen ennakkotapauksen käsitteeseen vetoamisessa on, että sitä on vaikea todistaa, koska rituaalin johtajan esittämän kertomuksen asetelma ei eroa tavanomaisesta kertojatilanteesta. Todistetta rituaalisesta taustasta tarjoaa kuitenkin laminointi. Tämä termi, joka on lainattu sosiologi Erving Goffmanilta, viittaa tilanteisiin, joissa vuorovaikutuksen kehykset asettuvat päällekkäin tavalla, joka tuo kertojan ja yleisön osaksi kerrontaa, minkä seurauksena kehysten erottuminen toisistaan hämärtyy. (13) Teatteriesitykset, joissa näyttelijä esittää myös kertojan osaa, tai jossa näyttelijä puhuu suoraan yleisölle, ovat esimerkkejä laminoinnista. Tätä tekniikkaa sovelletaan usein rituaalissa, koska se tehostaa viestintää ja tekee rituaalista osallistujille jännittävämpää. (14) Kun laminointia esiintyy mytologisessa kerronnassa, kuten Mooseksen kirjassa, tämä on kohtalaisen varma osoitus rituaalisesta yhteydestä.
Kun alamme lukea Mooseksen kirjaa, se näyttää muinaisen tapahtuman kertomiselta asetettuna tavanomaiseen kerrontakehykseen, vaikkakin tuo muinainen tapahtuma on latautunut temppeliin liittyvällä vertauskuvallisuudella:
- Jumalan sanat jotka hän antoi puhui Moosekselle aikana jolloin Mooses temmattiin sangen korkealle vuorelle ja hän näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja hän puhui hänen kanssansa (Mooses 1:1-2).
- Nämä sanat puhuttiin Moosekselle vuorella jonka nimeä ei tulla tuntemaan ihmislasten keskuudessa Ja nyt ne on puhuttu sinulle älä näytä niitä kenellekään paitsi niille jotka uskovat Aamen (Mooses 1:42).
- Ja minä Herra Jumala puhuin Moosekselle sanoen Tuo Saatana jota sinä olet käskenyt minun Ainosyntyiseni nimessä on sama joka on ollut alusta asti (Mooses 4:1).
- ja nämä ovat sanat jotka minä puhuin palvelijalleni Moosekselle ja ne ovat totta niin kuin minä
eläntahdon ja minä olen puhunut ne sinulle katso ettet näytä niitä yhdellekään ihmiselle kunnes minä annan sinulle käskyn paitsi niille jotka uskovat Aamen (Mooses 4:32)
Näin, ainakin siihen mennessä kun saavumme kohtaan Mooses 4:1, kertoja esittää Jumalan osaa, sulauttaen rooleja samalla tavoin kuin näyttelijä näytelmässä ottaa kaksoisroolin kertojana. Tämä taas epäsuorasti sallii yleisön samaistua Moosekseen, joka vuorella puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin.
Viitteet:
(12) Mytologisina ennakkotapauksina käytettyjä muinaisten egyptiläisten tekstien esimerkkejä ovat kääntäneet James Allen ja Robert Ritner teoksessa Hallo, William W., toim. 2003: The Context of Scripture, Volume One: Canonical Compositions from the Biblical World. Leiden, NL: Brill, 7-8, 32.
(13) Goffman, Erving 1974: Frame Analysis: An Essay on the Organization of Experience. MA: Harvard University Press, 82, 156-157. Goffmanista poiketen erotan "kerrokset" (kuten mytologisen ennakkotapauksen uudelleenkerronta rituaalissa) ja "laminoinnin" (jossa rituaaliin osallistujat tosiasiassa ottavat mytologisen ennakkotapauksen rooleja ja näyttelevät sen).
(14) Inhimillisten ja jumalallisten roolien päällekkäisyydestä keinona tehostaa rituaalin viestintää, ks. Calabro, David 2012: "He Teaches My Hands to War": The Semiotics of Ritual Hand Gestures in Ancient Israelite Warfare. Teoksessa Levin, Yigal ja Shapira, Amnon, toim. 2012: War and peace in Jewish Tradition: From the Ancient World to the Present. London: Routledge Press, 51-61.
Tekijä ja The Interpreter Foundation ovat antaneet luvan tämän artikkelikäännöksen julkaisuun.
Sivulla olevat luontokuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
 |
| Kuvaleike: Eeva Kennedy. 2017. |
Viitteet:
(12) Mytologisina ennakkotapauksina käytettyjä muinaisten egyptiläisten tekstien esimerkkejä ovat kääntäneet James Allen ja Robert Ritner teoksessa Hallo, William W., toim. 2003: The Context of Scripture, Volume One: Canonical Compositions from the Biblical World. Leiden, NL: Brill, 7-8, 32.
(13) Goffman, Erving 1974: Frame Analysis: An Essay on the Organization of Experience. MA: Harvard University Press, 82, 156-157. Goffmanista poiketen erotan "kerrokset" (kuten mytologisen ennakkotapauksen uudelleenkerronta rituaalissa) ja "laminoinnin" (jossa rituaaliin osallistujat tosiasiassa ottavat mytologisen ennakkotapauksen rooleja ja näyttelevät sen).
(14) Inhimillisten ja jumalallisten roolien päällekkäisyydestä keinona tehostaa rituaalin viestintää, ks. Calabro, David 2012: "He Teaches My Hands to War": The Semiotics of Ritual Hand Gestures in Ancient Israelite Warfare. Teoksessa Levin, Yigal ja Shapira, Amnon, toim. 2012: War and peace in Jewish Tradition: From the Ancient World to the Present. London: Routledge Press, 51-61.
Lähde:
Calabro, David M. 2016: Joseph Smith and the Architecture of Genesis. Teoksessa Ricks, Stephen D. ja Parry, Donald W., toim. 2016: The Temple: Ancient and Restored. Orem, UT ja Salt Lake City, UT: The Interpreter Foundation ja Eborn Books, 165-181.
David M. Calabro on tutkija Brigham Youngin yliopiston uskontotutkimuksen Neal A. Maxwell instituutissa (Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship). Hän suoirtti tohtorin tutkinnon Chicagon yliopiston muinaisen Lähi-Idän tutkimusyksikössä vuonna 2014. Hänen tutkimustyönsä kohdistuu muinaisen Lähi-Idän kehonkieleen ja rituaaleihin.
Tekijä ja The Interpreter Foundation ovat antaneet luvan tämän artikkelikäännöksen julkaisuun.
Sivulla olevat luontokuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz