Lue tämän palstan lähtökohdista:

ajatuksista

044 - Kolmesta kritiikistä - osa 1/6

Kuva: Eeva Kennedy. Utah järvi. 2011.

Joseph Smithin ensimmäistä näkyä vastaan esitettyjen 

kolmen todistelun arviointia


Lukuisat kirjat ja paljon useammat verkkosivustot ahkeroivat heikentääkseen uskoa Joseph Smithin ensimmäiseen näkyyn. Historiallisesti tämä kritisointi on muotoutunut ainoastaan kolmesta pääasiallisesta todistelutavasta, joita eri kriitikot ovat toistaneet ja jotka ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Ensimmäinen perustelu syntyi, kun pappi, jolle Joseph kertoi näystään, ilmoitti ettei näinä aikoina ollut mitään sellaista kuin näyt.

Yli sata vuotta myöhemmin, kirjoittaen taidokkaasti ja tyylillä peittääkseen perusteluidensa puutteita, Fawn Brodie väitti, että Joseph sepitti näkynsä vuonna 1838, vuosia sen jälkeen kun hän sanoi sen tapahtuneen. Sitten, sukupolvi myöhemmin, kolmas todistelu ilmaantui Wesley Waltersin väittäessä Josephin keksineen tarinan herätysliikkeestä läntisen New Yorkin alueella vuoden 1820 tienoilla. Walters väitti, että historiallisen näytön puuttuminen "todisti", ettei seudulla ollut herätysliikettä ja näin ollen ei siitä seuraavaa näkyäkään.  Joillekin on ilman muuta selviö, ettei ollut mitään sellaista kuin näyt, että Joseph ei onnistunut mainitsemaan kokemustaan vuosiin, ja että hän valmisti ristiriitaisia ​​selontekoja, jotka eivät täsmää historiallisten tosiasioiden kanssa. (1)

Kukin kolmesta perustelusta alkaa oletuksesta, että Josephin ensinäkyä ei yksinkertaisesti voinut tapahtua, ei ainakaan siten kuin hän kuvaili. Filosofit kutsuvat sellaista lähtökohtaa ilmauksella a priori, latinankielisellä termillä, joka viittaa tietoon, joka on pohjimmiltaan edellytettävissä tai itsestään selvä. Toisin sanoen, apriorinen tieto ei nojaudu todentamiseen omakohtaisen kokemuksen pohjalta, vaan se perustuu määritelmiin, laajasti hyväksyttyhin uskomuksiin, ja järkeviin olettamuksiin. Sitä vastoin tietoa, joka on peräisin kokemuksesta, kutsutaan termillä a posteriori. Josephin ensimmäisen näyn selontekojen epistemologinen sisältö on a posteriori. Hän todisti, että hän todella oli kokenut jumalallisen ilmestyksen. Hänen kriitikoidensa vastaväitteiden epistemologinen lähtökohta on yleensä a priori. He tietävät, että se mitä Joseph sanoi tapahtuneen ei voinut tapahtua, koska kaikki järkevät ihmiset tietävät että sellaisia asioita, kuin taivaalliset näyt, ei tapahdu.

Steven C. Harper


Osa 2/6







Artikkelilainauksen sisältämä viite:
(1) Esimerkiksi Vogel, Dan 2004: Joseph Smith: The Making of a Prophet. Salt Lake City: Signature Books, xv.

Lähde:
Harper, Steven C. 2012: Evaluating Three Arguments Against Joseph Smith’s First Vision.
Interpreter: A Journal of Mormon Scripture. Vol 2, 17-33
Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/evaluating-three-arguments-against-joseph-smiths-first-vision/


Steven C. Harper on historioitsija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän oli aikaisemmin kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistolla vuosina 2002-2012 ja BYU Hawaii yliopistossa vuosina 2000-2002. Vuodesta 2002 lähtien hän on työskennellyt toimittajana Joseph Smith Papers projektissa ja asiakirjatoimittajana BYU Studies osastolla.



Näystä kirjoitettuja ensisijaisia versioita (vuosilta 183218351838-1839 ja 1842) käsitellään sivuilla 003022042 ja 045.

Käännös: Markku Lorentz