 |
| Kuva: Melchior. Geneven seutua, 2014. |
Poimintoja artikkelista
Varhaiskristillinen rukouspiiri
Hugh W. Nibley
Varhaiskristillisen rukouspiirin luonnetta voidaan kuvata antamalla vanhimpien asiakirjojen puhua omasta puolestaan, alkaen myöhäisimmistä ja liikkuen takaperin varhaisimpiin. Rituaali kuvattiin viimeisen kerran asiakirjassa, joka luettiin Nikean toiseen kirkolliskokoukseen vuonna 787 jKr. kokoontuneille kirkonmiehille, jotka tuomitsivat asiakirjan poltettavaksi. He vastustivat tekstin osia, jotka julistivat gnostista oppia Kristuksen täydellisestä aineettomuudesta. Rukouspiirin suhteen, joka oli heille outo asia, he säilyttivät hienovaraisen hiljaisuuden. (1) Tosiasiassa tuo osa asiakirjasta oli ote paljon vanhemmasta kirjoituksesta "Johanneksen teot", joka on varhaisin apokryfinen teksti acta-kirjallisuudessa, ajoittuen vähintään kolmannen vuosisadan alkuun.
Lukiessamme tätä ja muita kertomuksia rukouspiireistä, näytämme astuvan, kuten Max Pulver asian ilmaisi, "outoon tilaan, outoon maailmaan - erilaiseen kuin omamme - osallistuessamme opetuslasten piiritanssiin, jota Kristus johtaa." (2)
Johanneksen teoissa oleva kohta kuuluu seuraavasti - varoituksen jälkeen, jossa huomautetaan äärimmäisestä vaitiolovelvoituksesta, jolla näitä asioita suojataan:
Ennen kuin pahat miehet ja juutalaisten hallitusmiesten (lainsäätäjien, nomothetoumenoi) paha käärme ottivat hänet vangiksi, hän kutsui kaikki meidät kokoon ja sanoi: "Ennen kuin minut annetaan näiden miesten käsiin, laulakaamme (ylistys-) laulu Isälle ja siten saattakaamme itsemme valmiiksi ottamaan vastaan mitä edessämme onkin." Sitten hän käski meitä muodostamaan piirin, ottamalla toinen toistamme kädestä. Ja ottaessaan itse paikan piirin keskellä, hän lausui Amenen (kaavan) ja: "kiinnittäkää huomionne minuun (epakouete mou - seuratkaa ohjeitani)." Sitten hän aloitti laulun, sanoen:
Lukiessamme tätä ja muita kertomuksia rukouspiireistä, näytämme astuvan, kuten Max Pulver asian ilmaisi, "outoon tilaan, outoon maailmaan - erilaiseen kuin omamme - osallistuessamme opetuslasten piiritanssiin, jota Kristus johtaa." (2)
Johanneksen teoissa oleva kohta kuuluu seuraavasti - varoituksen jälkeen, jossa huomautetaan äärimmäisestä vaitiolovelvoituksesta, jolla näitä asioita suojataan:
Ennen kuin pahat miehet ja juutalaisten hallitusmiesten (lainsäätäjien, nomothetoumenoi) paha käärme ottivat hänet vangiksi, hän kutsui kaikki meidät kokoon ja sanoi: "Ennen kuin minut annetaan näiden miesten käsiin, laulakaamme (ylistys-) laulu Isälle ja siten saattakaamme itsemme valmiiksi ottamaan vastaan mitä edessämme onkin." Sitten hän käski meitä muodostamaan piirin, ottamalla toinen toistamme kädestä. Ja ottaessaan itse paikan piirin keskellä, hän lausui Amenen (kaavan) ja: "kiinnittäkää huomionne minuun (epakouete mou - seuratkaa ohjeitani)." Sitten hän aloitti laulun, sanoen:
"Ylistys (kunnia, doxa) sinulle, Isä", ja me jotka seisoimme piirissä, myötäilimme häntä Amenella.
"Kunnia sinulle Logos, kunnia sinulle armo (charis, rakkaus). Amen.
Kunnia sinulle henki, kunnia sinulle Pyhä; ylistys sinun kunniallesi. Amen (tai ole ylistetty [doxasou] kunnialla. Amen).
Me ylistämme sinua Isä; me kiitämme sinua Valo, jossa ei ole pimeyttä. Amen.
Ja kun me (kaikki) annamme kiitoksen, minä sanon (selitän):
Minä haluan tulla pelastetuksi ja minä haluan pelastaa. Amen.
Minä haluan tulla vapautetuksi ja minä haluan vapauttaa. Amen.
Minä haluan kantaa haavoja (titrosko) ja minä haluan tuottaa niitä. Amen.
Minä haluan syntyä ja minä haluan tuoda esiin (synnyttää). Amen.
Minä haluan syödä ja minä haluan tulla syödyksi. Amen.
Minä haluan kuulla ja minä haluan tulla kuulluksi. Amen.
Minä haluan käsittää (tietää), koska olen kaikki äly (nous). Amen.
Minä haluan tulla pestyksi ja minä haluan pestä. Amen.
Charis (armo) (johtaa) tansseja kuorossa: Minä haluan johtaa pillin soitolla (soittaa huilua) - tanssikaa te kaikki! Amen.
Minä haluan surra, surkaa te kaikki (kirjaimellisesti: kopsasthe - aiheuttakaa tuskaa lyönnein [viilloin] itsellenne). Amen."
Ja johdettuaan meitä muissa asioissa piirissä (kuorossa), rakastettu, Herra meni ulos. Ja me jatkoimme matkaamme kuin eksyneet vaeltajat tai ihmiset unessa, paeten kukin omille teillemme. (3)
Ja johdettuaan meitä muissa asioissa piirissä (kuorossa), rakastettu, Herra meni ulos. Ja me jatkoimme matkaamme kuin eksyneet vaeltajat tai ihmiset unessa, paeten kukin omille teillemme. (3)
Augustinus 237:nnessä kirjeeessään lainaa hieman erilaista versiota, jota hän kutsui "virreksi .. joka esiintyy yleisesti apokryfisissä kirjoituksissa". Tämän hän sai priscillianisteilta, jotka uskoivat sen olevan "Herran virsi, jonka hän lauloi salaisesti opetuslapsilleen, pyhille apostoleille, kuten evankeliumissa on kirjoitettu: Sen jälkeen kun hän oli laulanut kiitosvirren, hän nousi vuorelle" ([vrt.] Matteus 26:30; Markus 14:26). Sen puuttumisen uudesta testamentista, mikä oli Augustinuksen peruste sen hylkäämiselle epäaitona, lahkolaiset selittivät lainaamalla Tobitin kirjan kohtaa 12:7: "Kuninkaan toimitukset on hyvä salata, vaikka onkin kunnioitettavaa paljastaa Jumalan teot." Perinteinen kristillisyys Augustinuksen jälkeen on aina kieltänyt, että olisi olemassa mitään merkittäviä Kristuksen opetuksia, joita ei ole sisällytetty Uuteen testamenttiin, sillä sellaisen myöntäminen tarkoittaisi sen myöntämistä, että heidän omissa tiedoissaan on aukkoja. Kuitenkin Augustinus ahkeroi osoittaakseen rivi riviltä, että virsi ei ole kerettiläinen (jollaisena Nikean piispat pitivät sitä 350 vuotta myöhemmin), vaan että jokaiselle lausumalle voidaan löytää kaksoiskappale jostakin kohtaa kirjoituksissa. (4) Mitä kauemmas taaksepäin menemme, sitä näkyvämmäksi tuo rituaali kirkossa tulee.
Lainauksen sisältämät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):
 |
| Kuvaleike: Melchior. 2014. |
(1) Mansi, Johannes D. 1960: Sacrorum Conciliorum Nova et Amplissima Collectio, 54 osaa. Graz: Akademischer Verlag, 13:169—75. Kokouksen pöytäkirjat ovat opettavaisia, alkaen sar. 172 ... Perinteinen kristinusko näkee muinaisen rukouspiirin jonkinlaisena gnostisena harhautumisena. Gougaud, Louis: "Danse", teoksessa Dictionnaire d'Archeologie chretienne et de Liturgie (tämän jälkeen DACL), Cabrol, Fernand ja Leclercq, Henri, toim. 1907. Paris: Letouzey et Ane, 4:248-258. Sitä ei koskaan enää mainita oikeaopillisissa lähteissä. Ks. Leclercq, Henri: "Agape" teoksessa DACL 1:787-792.
(2) Pulver, Max 1955: Jesus’ Round Dance and Crucifixion according to the Acts of John. Teoksessa Campbell, Joseph, toim. 1955: The Mysteries. New York: Pantheon, 169.
(3) Johanneksen tekojen tämän osan tekstit, jotka ovat peräisin useista lähteistä, löytyvät lähteestä
Mansi: Sacrorum Conciliorum Acta; Leclercq: "Agape", 787—92; James, M.R. 1972: The Apocryphal New Testament (tämän jälkeen ANT) Oxford: Clarendon Press, 253—70; Hennecke, Edgar: New Testament Apocrypha (tämän jälkeen NTA), Schneemelcher Wilhelm ja Wilson, Robert McL. 1963-1965. Philadelphia: Westminster, 2:227—32.
(4) Augustinus: Epistolae (Kirjeitä) 237, teoksessa Patrologia Latinae (tämän jälkeen PL) 33:1034—38; osaksi lainattu teoksissa Leclercq: "Agape", 786, ja NTA 2:227-228, viite5.
Lähde:
Nibley, Hugh W.: The Early Christian Prayer Circle ilmestyi ensin aikakausjulkaisussa Brigham Young University Studies 19 (1978): 41—78. Se julkaistiin uudelleen teoksessa Mormonism and Early Christianity, osa 4 sarjassa Collected Works of Hugh Nibley. Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1987, 45—99. Se julkaistiin kolmannen kerran aikakauslehdessä Journal of the Book of Mormon and other Restoration Scripture, osa 19, nro 2 (2010), 64-95.
Ensimmäinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
https://byustudies.byu.edu/content/early-christian-prayer-circle
(2) Pulver, Max 1955: Jesus’ Round Dance and Crucifixion according to the Acts of John. Teoksessa Campbell, Joseph, toim. 1955: The Mysteries. New York: Pantheon, 169.
(3) Johanneksen tekojen tämän osan tekstit, jotka ovat peräisin useista lähteistä, löytyvät lähteestä
Mansi: Sacrorum Conciliorum Acta; Leclercq: "Agape", 787—92; James, M.R. 1972: The Apocryphal New Testament (tämän jälkeen ANT) Oxford: Clarendon Press, 253—70; Hennecke, Edgar: New Testament Apocrypha (tämän jälkeen NTA), Schneemelcher Wilhelm ja Wilson, Robert McL. 1963-1965. Philadelphia: Westminster, 2:227—32.
(4) Augustinus: Epistolae (Kirjeitä) 237, teoksessa Patrologia Latinae (tämän jälkeen PL) 33:1034—38; osaksi lainattu teoksissa Leclercq: "Agape", 786, ja NTA 2:227-228, viite5.
Lähde:
Nibley, Hugh W.: The Early Christian Prayer Circle ilmestyi ensin aikakausjulkaisussa Brigham Young University Studies 19 (1978): 41—78. Se julkaistiin uudelleen teoksessa Mormonism and Early Christianity, osa 4 sarjassa Collected Works of Hugh Nibley. Salt Lake City: Deseret Book and F.A.R.M.S., 1987, 45—99. Se julkaistiin kolmannen kerran aikakauslehdessä Journal of the Book of Mormon and other Restoration Scripture, osa 19, nro 2 (2010), 64-95.
Ensimmäinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
https://byustudies.byu.edu/content/early-christian-prayer-circle
Toinen julkaisukerta on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/fullscreen/?pub=982&index=1
Kolmas julkaisukerta (kuvitettu) on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/publications/jbms/19/2/S00006-50901ff4d24f85EarlyCh.pdf
Hugh Nibley (1910 - 2005) oli Birgham Youngin yliopiston professori vuosina 1946-1975 ja sen jälkeen emeritusprofessori vuoteen 1994.
Lähde: https://sites.lib.byu.edu/nibley/about/
Käännös: Markku Lorentz
http://publications.mi.byu.edu/fullscreen/?pub=982&index=1
Kolmas julkaisukerta (kuvitettu) on saatavissa osoitteessa:
http://publications.mi.byu.edu/publications/jbms/19/2/S00006-50901ff4d24f85EarlyCh.pdf
Hugh Nibley (1910 - 2005) oli Birgham Youngin yliopiston professori vuosina 1946-1975 ja sen jälkeen emeritusprofessori vuoteen 1994.
Lähde: https://sites.lib.byu.edu/nibley/about/
Käännös: Markku Lorentz