057 - Elämästä hiljaisessa epätoivossa - Brigham Young / osa 1

Kuva: Anja Lorentz. Kainuu. 1987.

"David Henry Thoreau kirjoitti klassisessa teoksessaan 'Walden: Elämää metsässä': 'Suuri joukko ihmisiä elää elämäänsä hiljaisessa epätoivossa. Se mitä kutsutaan alistumiseksi, on auttamatonta epätoivoa'. (1) Thoreaun päätelmä tiivistää pitkälti ensimmäiset kolmenkymmentä vuotta erään hänen aikalaisensa, Brigham Youngin [1801-1877], elämästä - henkilön joka nykyisin laajalti tunnustetaan yhdeksi 1800-luvun ja Amerikan historian jättiläiseksi.

Kuten niin monet aikansa hienot ihmiset, Brigham nousi vaatimattomista oloista. Hänen nousunsa näkyvään asemaan kuitenkin tapahtui myöhemmässä elämän vaiheessa, kuin oli asianlaita monien hänen vertaistensa kuuluisuuksien kohdalla. Syntyneenä köyhyyteen, kolme vuosikymmentä myöhemmin hänen taloudellinen asemansa oli parantunut vain hieman. Huolimatta siitä, että hän oli paikallisesti kehittänyt itselleen maineen lahjakkaana puuseppänä ja käsityöläisenä, hän edelleen kituutti niukkuudessa. Vaikka hän oli valtaosan aikansa amerikkalaisten kaltainen taloudellisen toimeentulon kamppailussa, hän poikkesi useimmista aikalaisistaan siinä, että hänen epätoivonsa ei noussut päivittäisestä puurtamisesta ja työmäärästä vaan kalvavasta tunteesta, että elämässä oli jotakin enemmän kuin vain syntymäperinnön, vaivalloisen olemassaolon ja kuoleman kierteen katkaisuyritykset. Yhteenvetona elämästään hän muisteli myöhemmin, että hän 'etsi rikkauksia, mutta turhaan; jokin siinä jatkuvasti jankutti minulle, että onni syntyy ylevämmistä pyrkimyksistä'. (2) Vaikka hän kasvoi uskonnollisessa kodissa, hän löysi vain vähän tyydytystä ja harvoja merkityksellisiä vastauksia uskonnosta. Metsän lopulta tarjotessa Thoreaulle vastauksen, Brigham, jolla oli nuori perhe huollettavanaan, jätettiin yksinkertaisesti puskemaan eteenpäin ja toivomaan, että jonakin päivänä hänet ympäröivä epätoivon usva voisi haihtua."

Kuva: Anja Lorentz. Kainuu. 1987.

"Brigham myöhemmin muisteli, että varhaisessa elämässäään häneltä säännönmukaisesti puuttui ruokaa ja vaatteita. Hänen oli tehtävä 'hakkuutöitä ja ajettava valjakkoa kesät talvet puolipukeissa ja ja riittämättömällä ruualla, kunnes vatsa kipeytyi'. ... 'Nuoruuteni päivinä kouluun menon asemasta minun piti hakata halkoja, kylvää ja istuttaa, kyntää paljasjaloin juurten seassa, ja jos minulla oli housut päälläni, olivat asiani aika hyvin'. (6) Kun hän viimein sai kenkäparin, hän käytti niitä vain sunnuntaisin. Saadakseen ne kestämään pitempään, hän käveli kokouksiin paljasjaloin, pani ne jalkaansa jumalanpalveluksen ajaksi ja riisui ne ennenkuin lähti kävelemään kotiinsa.

Brigham kuvaa isänsä ja isoisänsä 'eräinä kaikkein tiukimmista uskonnonharjoittajista, joita maan päällä elää.' (7) Hänen äitinsä, myös harras uskovainen, oli lempeä luonne, joka oli tasapainotti miestään, jonka kurinpidollista tyyliä Brigham kuvasi lausahduksella: 'sana ja lyönti,... mutta lyönti tuli ensin'. (8) Mitä hänen uskonnolliseen koulutukseensa tuli, Brigham totesi: 'vanhempani kasvattivat minut niin ankarasti, niin lujasti uskomaan kristilliseen uskontoon, että jos olisin sanonut "paholainen", olisin uskonut kiroavani pahasti ... Jos käytin paholaisen nimeä, minua olisi ilman muuta kuritettu, ja ankarasti' (9) Lisäksi hän muisteli, että hänen äitinsä 'opetti lapsiaan jatkuvasti kunnioittamaan Isän ja Pojan nimeä ja osoittamaan syvää kunnioitusta Pyhää kirjaa kohtaan. Hän sanoi: "Lukekaa se, tarkkailkaa sen opetuksia ja soveltakaa niitä omaan elämäänne niin paljon kuin voitte: tehkää jokainen asia, joka on hyvä, älkää tehkö mitään, mikä on pahaa ja jos näette ihmisiä hädässä, auttakaa heitä tarpeissaan: alkää koskaan antako vihan kasvaa rinnassanne; sillä, jos annatte sen tapahtua, saatatte joutua pahan valtaan." . . . Äitini tai isäni eivät milloinkaan sietäneet mitään lastensa väärintekoa lähimmäisiään tai kanssaihmisiään kohtaan, vaikkakin olisivat joutuneet heidän loukkaustensa kohteeksi'." (10)

Kuva: Anja Lorentz. Kainuu. 1987.

"Sen lisäksi, että auttoivat isäänsä raivaamaan perheen omaa maata, Brigham ja hänen veljiensä antautuivat vuokratyöläisiksi auttaakseen muita raivaamaan maataan, saaden vastineeksi kipeästi tarvitsemaan tuotteita ja tarvikkeita. 'Minulla oli yleensä etuoikeutena kaataa hemlokki-, pyökki- ja vaahterapuita... ja sitten vieritellä ne yhteen, polttaa tukit, halkaista aidakset ja aidata pikkupellot', hän muisteli.(12) Hänen ponnistelunsa 'oksien keräämisessä, puiden kaatamisessa, tukkien vierittämisessä, ja juurten työstämisessä' säännönmukaisesti johti ruhjeisiin 'säärissä, jaloissa ja varpaissa'. (13)

Koska Brighamilla ei juurikaan ollut mahdollisuuksia saada muodollista koulutusta - jota hän oman kertomuksensa mukaan sai ainoastaan yhdentoista päivän ajan - hänen ympäristöstään ja vastuullisista tehtävistään tuli hänen oppikirjojaan. Hän opiskeli näitä aivan yhtä huolellisesti kuin kuka tahansa tehtävälleen omistautunut opiskelija. Kenttätöidensä ohella, hän auttoi myös kotitöissä. Hänen äitinsä oli sairastunut tuberkuloosiin ennen hänen syntymäänsä ja ajan myötä äidin terveydentila ei sallinut monien kotitöiden tekoa. Brigham punoi usein itselleen olkihattuja jotka suojasivat häntä kesän auringolta. Hän myös 'oppi leipomaan leipää, tiskaamaan, lypsämään lehmät ja tekemään voita.... Siinä ovat suurin piirtein kaikki nuoruudessani hankkimani taidot'. (14) Niinpä jo varhaisella iällään Brigham oli oppinut sekä riippumatomaksi että omavaraiseksi.

Brighamin tytär Susa Young Gates kirjoitti, että hänen isänsä lapsuutta 'leimasivat yksinkertainen elämä ja ylevä ajattelu'. (15) Nabby Young yritti opettaa lapsilleen kulttuuria, tapoja ja oikeaa käyttäytymistä. Brigham totesi: 'Äidistäni - hänestä, joka minut synnytti - voin sanoa, että parempaa naista, kuin hän oli, ei ole elänyt maailmassa. ...' (16)

Pian Brighamin neljännentoista syntymäpäivän jälkeen, Genoassa, Nabby lopulta menehtyi pitkälliseen tuberkuloositautiinsa. Hänen kuoltuaan 11. kesäkuuta 1815 perhe hajosi. Osa Brighamin veljistä ja sisarista oli sijoitettu sukulaisten luo, John Youngin hakiessa uutta paikkaa Brighamille ja muille hänen luokseen jääneille lapsille." (a)

Chad M. Orton ja William W. Slaughter

Kuva: Anja Lorentz. Kainuu. 1987.

"Hän kasvoi taloudessa, joka sananmukaisesti oli vaatimaton - vaatimaton tarkoittaa myös sitä, että he elivat rajaseudulla ja elämä oli kovaa työtä ja kamppailua tarpeiden täyttämiseksi. Äidin sairastuessa hän on se, jonka on oltava - paremman sanan puutteessa - sairaanhoitajana. Hän siis huolehtii kodinhoidollisista tehtävistä sen lisäksi, että tekee maatilan töitä tavallisena maalaispoikana ja vuokratyöläisenä, hänen on myös pidettävä huolta vaatteiden pesusta, ruuanlaitosta, talon kunnossapidosta ja hänen on pidettävä huolta äidistään - jonkun on pidettävä huolta, jonkun on tehtävä tämä. Ja kun tutkin ja luen tätä, tuntuu, että ymmärrän tuossa käytännöllisessä Brighamissa olevan jotakin enemmän kuin vain tuo käytännöllisyys. Hän on renessanssi-ihminen, puhumme siitä myöhemmin, mutta tosiasia on, että jotkut asiat on tehtäva ja tarpeista huolehdittava, mentävä tilanteen sisään ja toimittava tiedon mukaan. Voimme myös huomioida modernin toimitusjohtajan tyyliä amerikkalaisessa yrityskulttuurissa, hänen yleensä käyttämäänsä 'hands-off' lähestymistapaa, tiedäthän: 'minä olen se kaveri, joka kulkee kättelemässä ihmisiä'. Brighamilla tyylinä sen sijaan hyvin usein oli likaantua työssä, riisua paita ja työntää vankkureita ja sammuttaa tulipalot; ja uskonpa hänen oppineen tämän jo varhain. Tämän vuoksi, minun mielestäni, hän erottuu joukosta." (b)

Chad M. Orton

Artikkelilainauksiin sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):

(1) Thoreau, Henry David 1852: Walden. Sisältyen teokseen Atkinson, Brooks, toim. 1937: Walden and Other Writings of Henry Dacid Thoreau. Modern Library Edition. New York: Random House, 7. Suomenkielinen painos Thoreau, Henry D. 2010: Walden: Elmää metsässä. Helsinki: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Suomentanut Antti Immonen.
(2) Watson, Elden J. 1967: Manuscript History of Brigham Young, 1801–1844. Salt lake City: Elden J. Watson, xiv.
(3) Arrington, Leonard J., Madsen, Susan Arrington ja Jones, Emily Madsen 2001: Mothers of the Prophets. Uudistettu laitos. Salt Lake City: Bookcraft, 29–30.
(4) Journal of Discourses, 9:104, January 5, 1860.
(5) Journal of Discourses, 12:287, October 8, 1868.
(6) Journal of Discourses, 14:103, August 8, 1869.
(7) Journal of Discourses, 6:290, August 15, 1852.
(8) Journal of Discourses, 4:112, October 5, 1856.
(9) Journal of Discourses, 6:290, August 15, 1852.
(10) Journal of Discourses, 6:290, August 15, 1852.
(12)  Journal of Discourses, 13:176, May 29, 1870.
(13) Journal of Discourses, 5:97, August 2, 1857.
(14)  Journal of Discourses, 5:97, August 2, 1857.
(15) Gates, Susa Young ja Widtsoe, Leah D. 1930: Life Story of Brigham Young. New York: Macmillan, 2.
(16) Journal of Discourses, 6:290, August 15, 1852.

Lähteet:
(a) Orton, Chad M. ja Slaughter, William W. 2008: 40 Ways to Look at Brigham Young: A New Approach to a Remarkable Man. Salt Lake City: Deseret Book.
Teos on hankittavissa osoitteessa Deseret Book.

(b) Wright, Nathan: Brigham Young - Part 1. Nathan Wrightin tekemä Chad Ortonin ja William
Slaughterin haastattelu haastattelusarjassa Legacy, jakso 20. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, Mormon Channel. Jakso on kuunneltavissa osoitteessa Mormon Channel.


Chad M. Orton on kirkon historian asiantuntija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko historiaosastolla. Hän on kirjoittanut itse tai yhteistyössä useita julkaisuja.


William W. Slaughter on valokuvahistorioitsija ja konsultoiva arkistonhoitaja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko historiaosastolla. Hän on kirjoittanut itse tai yhteistyössä useita julkaisuja,

Käännökset: Markku Lorentz