 |
| Kuva: Anja Lorentz. Sade ja Dicentra formosa. 2016. |
* * *
"Vuoteen 1838 mennessä Quincyn kaupunkiin [Illinoisin osavaltiossa] oli kehittynyt vahva tuhannenkuudensadan asukkaan väestöpohja, enimmäkseen saksalaisia ja Uudesta Englannista muuttaneita, sekä merkittävä määrä teollisuutta ja yritystoimintaa,...
23. helmikuuta [1839] [sanomalehti] Quincy Whig kertoi, että [myöhempien aikojen] pyhiä 'oli tulossa kaikilta suunnilta' ja että 'useiden päivien ajan he ovat olleet ylittämässä [Mississippi-jokea] tällä paikalla, tuoden mukanaan häikäilemättömiltä sortajiltaan pelastamansa pirstaleet omaisuudestaan. Havaintomme mukaan he näyttävät olevan lempeitä, harmittomia ihmisiä, jotka eivät ole voineet antaa aihetta kohtaamaansa vainoon.' (78)
...
Kaupungin johtohenkilöillä ja asukkailla oli yhtäkkisesti käsiteltävänään heidän eteensä heitetty humanitaarinen kriisi. Heidän vieraanvaraisuutensa oli seurausta säälistä, enemmän kuin mistään muusta. ... 25. helmikuuta [1839] Quincyn johtajat pitivät kokouksen ja päättivät toimenpiteistä avun antamiseksi. He pyysivät myöhempien aikojen pyhien toimikuntaa antamaan heille tietoja avun tarvitsijoista...
...
Quincyn kansalaistoimikunta hyväksyi päätöslauselman, jossa todettiin, että pyhät 'ovat oikeutettuja myötätuntoomme ja ystävällisimpään huomioomme'.
...
Koska heidät oli 'heitetty rannoillemme rutiköyhinä, sortoa harjoittavien Missourin kansalaisten toimesta, yleisen inhimillisyyden on velvoitettava meidät auttamaan heitä ja lievittämään heidän ahdinkoaan kaikin vallassamme olevin keinoin'. (80)
...
5. maaliskuuta [1839] piispa Partridge raportoi Quincystä Joseph Smithille: 'Ihmiset täällä ottavat meidät ystävällisesti vastaan' ja 'ovat halukkaita suomaan meille oikeudet, jotka kuuluvat kaikille rauhantahtoisille ihmisille loukkaamattomasti'. (81) " [II]
 |
| Kuva: Anja Lorentz. Pihanäkymä. 2016. |
* * *
"Ensimmäinen dokumentoitu raiskauksia koskeva vaade esitettiin MAP johtajien kääntyessä viranomaisten puoleen, yrittäen saada hyvitystä heitä vastaan [Missourissa] tehdyistä rikoksista. Kiinnostavaa oli, että he eivät koskaan hakeneet hyvitystä yksilöille, vaan koko ryhmälle. Itse asiassa nämä seksuaaliset pahoinpitelyt olivat MAP-johtajien tärkeimpiä väitteitä heidän vihollistensa suorittamista vahingonteoista. Asiakirjoihin kirjatut todistajat olivat kaikki miehiä (esim. Hyrum Smith ja Parley P. Pratt), koska raiskaus nähtiin miesten väliseksi rikokseksi (yksi mies oli vahingoittanut toisen miehen omaisuutta), ja todistustaakka oli uhrilla, jonka oli osoitettava, että raiskaus oli tapahtunut. Koska tuon ajan kulttuurissa nähtiin, että raiskauksen uhrien siveys ja maine oli vaurioitunut, pyrittiin kaikin mahdollisin keinoin salaamaan heidän henkilöllisyytensä, jotta tämä vaikutus minimoitaisiin. Raiskaus näyttää aina olleen rikos, joka saa aikaan enemmän häpeää kuin oikeutta. ... "...
"Mormonien miespuoliset johtohenkilöt tunsivat olleensa kykenemättömiä suojelemaan naisia väkivaltajoukkioiden hyökkäyksiltä. Naisten kokema suojattomuus mahdollisesti edisti ilmapiiriä, jonka tuloksena selestinen avioliitto tarjosi lohtua, suojaa tai jonkinlaista hengellistä liittymismahdollisuutta, mikä lujitti yhteisöä vaaran edessä."
...
"Joseph Smith oli itse asiassa hyvin edistyksellinen näkemyksissään raiskauksen uhreista tuona aikana, eikä hän koskaan kohdellut heitä vähäisempinä."
"... 'Tästä pyhästä, jonka korkeat ihanteet, jonka oma itse oli ristiinnaulittu, oli vielä tuleva naisten työn kulmakivi. Hänelle ei voinut syntyä lapsia ja silti hän tulisi olemaan Äiti Israelissa - ihminen, johon kaikki katseet tulisivat kääntymään, jota kaikki korvat tulisivat kuuntelemaan ... ' [Alice Merrill Hornen omaelämäkerta]." [I]
 |
| Kuva: Anja Lorentz. Kaliforniantuliunikko. 2016. |
* * *
"... jossakin mielessä joukkopako Missourista oli harjoitus pyhien joukkomuutolle Nauvoosta seitsemän vuotta myöhemmin. Tätä suurempaa muuttoliikettä johtivat Brigham Young ja muut apostolit, joiden ensimmäinen oppikurssi ihmisten joukkomuutosta syntyi Missourin pakolaisuudesta. Brigham Young, muistaen liiton, jonka hän pyysi Far Westin pyhät tekemään, auttaakseen apua tarvitsevien muutossa, saattoi jäsenet sitoutumaan samalla tavoin valmistautuessaan lähtemään Nauvoosta länteen. Tuosta liitosta tuli kirkon siirtolaisuusohjelmien perusta siitä lähtien, aina vuoteen 1869, tuottaen 'Ainaisen siirtolaisrahaston' vuonna 1849, käsikärryohjelman vuosille 1856-1860, ja 1860-luvun Utahista 'sinne ja takaisin' kulkeneet vankkurikaravaanit, jotka tällä tavoin tarjosivat avun tarpeessa oleville siirtolaisille kuljetuksen Utahiin. (126)" [II]
* * *
"Toivomme, että te päätätte rukoillen, mitä voitte tehdä – oman aikanne ja omien olosuhteidenne mukaan – palvellaksenne pakolaisia, jotka asuvat lähiympäristössänne ja paikkakunnallanne. Tämä on tilaisuus palvella yksilöinä, perheinä ja järjestöinä tarjoten ystävyyttä, opastusta ja muuta Kristuksen kaltaista palvelua ..." [III][I] Andrea Radke-Moss
[II] William G. Hartley
[III] Linda K. Burton
 |
| Kuva: Anja Lorentz. Jouluruusu. 2016. |
(78) Quincy Whig, 23. helmikuuta 1839.
(79) Smith, History of the Church, 3:270.
(80) The Mormons. Quincy Whig, 2. maaliskuuta, 1839.
(81) Journal History, 5. maaliskuuta,1839.
(126) Hartley, How Shall I Gather? Ensign. Lokakuu 1997, 5–17
Lähteet:
[I] Radke-Moss, Andrea 2016: Eliza R. Snow as a Victim of Sexual Violence in the 1838 Missouri War– the Author’s Reflections on a Source. Juvenile Instructor (7.3.2016). Sivun osoite:
http://juvenileinstructor.org/eliza-r-snow-as-a-victim-of-sexual-violence-in-the-1838-missouri-war-the-authors-reflections-on-a-source/
Radke-Moss, Andrea 2016: Beyond Petticoats and Poultices: Finding a Women’s History of the Mormon-Missouri War of 1838. Church History Symposium (3.3.2016). BYU Continuing Education.
Radke-Moss, Andrea 2013: Silent Memories; Mormon Women and Sexual Violence in the Missouri War 1838. Sunstone Symposium (2013). Session 266. Sunstone Magazine.
[II] Hartley, William G. 2010: The Saints’ Forced Exodus from Missouri. Teoksessa Holzapfel, Richard Neitzel ja Jackson Kent P. toim.: Joseph Smith, the Prophet and Seer. Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University; Salt Lake City: Deseret Book, 347–90.
https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/saints-forced-exodus-missouri-1839
[III] Burton, Linda K. 2016: Minä olin koditon. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferonnssi, huhtikuu 2016.
Puhe on saatavissa videona, äänitteenä ja tekstinä osoitteessa:
https://www.lds.org/general-conference/2016/04/i-was-a-stranger?lang=fin
Andrea Radke-Moss on historian professori Brigham Youngin Yliopiston Idahon yksikössä. Opetusalueet: Amerikan Länsi, naiset Yhdysvalloissa, teollistumisen ja edistyksen aikakaudet, vuoden 1945 jälkeinen ulkopolitiikka ja sosiaaliset liikkeet, kulttuurihistoria.
William G. Hartley oli tätä julkaistaessa historian emeritusprofessori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: artikkelin verkko-osoite.
Linda K. Burton on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen ylijohtaja.
Käännökset: Markku Lorentz.
[III] Burton, Linda K. 2016: Minä olin koditon. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferonnssi, huhtikuu 2016.
Puhe on saatavissa videona, äänitteenä ja tekstinä osoitteessa:
https://www.lds.org/general-conference/2016/04/i-was-a-stranger?lang=fin
* * *
Andrea Radke-Moss on historian professori Brigham Youngin Yliopiston Idahon yksikössä. Opetusalueet: Amerikan Länsi, naiset Yhdysvalloissa, teollistumisen ja edistyksen aikakaudet, vuoden 1945 jälkeinen ulkopolitiikka ja sosiaaliset liikkeet, kulttuurihistoria.
William G. Hartley oli tätä julkaistaessa historian emeritusprofessori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: artikkelin verkko-osoite.
Linda K. Burton on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen ylijohtaja.
Käännökset: Markku Lorentz.