 |
| Kuva: Anja Lorentz. Siuntio, 2017 |
Daniel C. Peterson
Vakavin Mormonin kirjaan ja mormonismiin kohdistuva kritiikki nykyaikana ei yleisesti ottaen tule oikeaoppisiksi (t.s. yleensä evankelisiksi) kristityiksi julistautuneiden taholta, vaan ateistisiksi materialisteiksi tai naturalisteiksi tunnistautuneiden taholta. Utahilainen historioitsija Dale Morgan [1914-1971], joka nykyisin on pitkälti unohdettu, mutta jota pienissä piireissä nykyään vielä ihaillaan, kirjoitti vuonna 1945 kirjeen historioitsija Juanita Brooksille [1898-1989], joka oli uskova myöhempien aikojen pyhä. Kirjeessään hän kiinnittää huomiota perustavanlaatuiseen ongelmaan epätavallisen suorasukaisesti:
- Sen käsityksen pohjalta, mikä minulla Jumalasta on, en ole kykenevä hyväksymään Joseph Smithin ja mormonien väitteitä, vaikka ne niin vakuuttavia ovatkin. Jos Jumalaa ei ole olemassa, miten Joseph Smithin tarinalla voi olla mitään mahdollisuutta olla todellinen? Tarkastelen kaikkia mahdollisia muita selityksiä, paitsi tuota YHTÄ selitystä, joka on kirkon kanta. (15)
- uskovat tuovat esille jossain määrin nolon piirteen niiden näkökannassa, jotka eivät usko ylösnousemukseen: heidän kykenemättömyytensä tarjota hyväksyttävää vaihtoehtoista selitystä Jeesuksen ylösnousemusta ympäröiville tunnetuille tosiasioille. Kaikki vanhat 1800-luvulta peräisin olevat, järkeen vetoavat selitykset (hallusinaatio, tajuttomuusteoria, varastettu ruumis, väärä hauta, jne.) näyttävät lysähtävän kokoon omassa köykäisyydessään heti kun ne on julki tuotu, eikä mitään uutta vahvaa teoriaa ole ilmaantunut niiden tutkijoiden yhteysymmärryksenä, jotka kieltävät ylösnousemuksen tapahtuneen. (16)
Joskus yksittäiset kriitikot eivät tosiaankaan ole omassa mielessään löytäneet ratkaisua näihin kysymyksiin ja heidän kirjojensa ja artikkeliensa näkemykset vaihtelevat edestakaisin yhteensovittamattomien vastausten välillä. "Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!" Kansa ei vastannut hänelle mitään." (17)
Muutama vuosi sitten ystäväni ja kollegani William Hamblin, käydessään sananvaihtoa äänekkään ateistin, entisen mormonin, kanssa, teki hänelle kysymyksen, jota pidän perustavana ja loppujen lopuksi väistämättömänä: Olettaen, ihan vain järkeilläksemme, että Joseph Smithillä ei koskaan ollut mitään Mormonin kirjaan liittyviä kultalevyjä - mikä olikin kyseinen ateistin näkemys - ymmärsikö Joseph ettei hänellä ollut mitään levyjä vai kuvitteliko hän että hänellä oli ne?
Näihin kahteen vaihtoehtoon sisältyvät mielestäni kaikki mahdolliset selitykset. En esimerkiksi voi ymmärtää, miten mormoneihin kuulumattoman historioitsijan, Ann Tavesin lähestymistapa "kiistellyksi kysymykseksi kultalevyjen aineellisesta olemassaolosta" nimeämäänsä aiheeseen, voi lopulta pitää itseään koossa. "Kultalevyt", hän toteaa aivan oikein, "saattavat meidät mutkattomasti kohtaamaan yhden mielenkiintoisimmista haasteista: ottaa huomioon koko olemassaolevan kiistanailaisia väitteitä koskevan todiste- ja näkemysaineiston ja selvitellä sitä tutkijan ominaisuudessa niin läpinäkyvästi kuin mahdollista." "Rakennan kultalevyjen 'palapelin'", selittää professori Taves, "väitteistä, joita kukin 'osapuoli' pitää rakkaimpanaan - toisin sanoen siitä että Joseph Smith ei ollut huijari tai harhainen ja siitä että mitään muinaisia kultalevyjä ei ollut olemassa. Tällä tavoin rakennettu asetelma tarjoaa alyllisen haasteen, joka kuitenkin heijastaa uskontotutkimuksen lähestymistapaa parhaimmillaan." (18) Valitettavaa kuitenkin hänen yrityksensä kannalta on, jos ymmärrän sen oikein, että ei ole vähimmässäkään määrin todennäköistä, että nämä kaksi vastakkaista väitettä voitaisiin sovittaa yhteen. On erittäin epätodennäköistä, että tässä asiassa voitaisiin saavuttaa minkäänlaista aselepoa. Ne, jotka kieltävät levyjen olemassaolon, joutuvat väittämään, että hän oli joko ulkona todellisuudesta tai huijari. Ja ne, jotka ovat alttiita kieltämään sen että hän oli hullu tai valehtelija, tuntevat velvollisuudekseen vastata - ja niin heidän pitääkin tehdä.
Viitteet:
(15) Kirje Dale Morganilta Juanita Brooksille, päivätty 15.12.1945 Arlingtonissa, Virginiassa. Litteroitu teokseen Walker, John Phillip, toim. 1986: Dale Morgan on Early Mormonism: Correspondence and a New History. Salt Lake City: Signature Books, 84–91. Lainattu ote on sivulta 87.
(16) Davis: Risen Indeed, 16.
(17) 1 Kun. 18:21.
(18) Ks. Taves, Ann ja Fluhman, Spencer 2013: Mormon Studies in the Academy: A Conversation Between Ann Taves and Spencer Fluhman. Mormon Studies Review 1 [sic] (2013), 9–16. Hänen tapansa tarkastella kysymystä sopii mukavasti varsin ekumeeniseen tai ei-nurkkakuntaiseen "uskontotutkimus"/"mormonitutkimus" -suuntaukseen äskettäin uudistetussa Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship -instituutissa - suuntaukseen, jonka instituutti hyväksyi käyttöön ja jota se suosii muiden muassa uudelleen käynnistämässään julkaisussa Mormon Studies Review Brigham Youngin yliopistossa. (Maxwell-instituutin julkisen viestinnän asiantuntija vuoden 2012 lopulta ja nykyisin sen mormonitutkimuksen teosnimikkeiden hankinta- ja kehitystoimittaja Blair Hodges lainaa suopeasti katolisen kirjoittajan, Massimo Introvignen väitettä, että useimmat tutkijat ovat kiinnostuneempia mormoniuskon osatekijöiden "merkityksestä, historiallisesta tehtävästä ja seuraamuksista", kuin kiistelystä siitä, olivatko kultalevyt todella olemassa. [Hodges, Blair Dee 2013: Mormon Studies: Bibliographic Essay. Mormon Studies Review 1 (sic) (2013), 227-228.]) Samassa Maxwell Instituutin lippulaiva-aikakauslehden numerossa, Notre Dame-historioitsija Thomas Tweed liittää Mormonin kirjan oletetut levyt "taikuuteen ja okkultismiin" (Tweed, Thomas 2013: Beyond ‘Surreptitious Staring’: Migration, Missions, and the Generativity of Mormonism for the Comparative Translocative Study of Religion, Mormon Studies Review 1 [sic] (2013), 20.)
Daniel C. Peterson (Ph.D. Kalifornian yliopisto, Los Angeles) on islamintutkimuksen ja arabian kielen professori Brigham Youngin yliopistossa. Hän on yliopiston Lähi-idän tekstejä koskevan aloitteen perustaja, jossa hän toimi päätoimittajana vuoden 2013 elokuun puoliväliin saakka. Hän on julkaissut ja puhunut laajasti sekä islamiin että mormonismiin liittyvistä aiheista. Aiemmin hän toimi Foundation for Ancient Research and Mormon Studies (FARMS) -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja sen seuraajassa, Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship -instituutissa hallintovirkamiehenä, toimittajana ja kirjoittajana. Hänen ammatillinen työnsä arabistina keskittyy Koraaniin ja islamin filosofiseen teologiaan. Hän on muun muassa kirjoittanut elämäkerran nimeltä "Muhammad: Prophet of God [Muhammed: Jumalan profeetta]" (Eerdmans, 2007).
Hän toimii Interpreter-säätiön hallituksen puheenjohtajana.
Sivun luontokuvat ovat somisteina, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz
Muutama vuosi sitten ystäväni ja kollegani William Hamblin, käydessään sananvaihtoa äänekkään ateistin, entisen mormonin, kanssa, teki hänelle kysymyksen, jota pidän perustavana ja loppujen lopuksi väistämättömänä: Olettaen, ihan vain järkeilläksemme, että Joseph Smithillä ei koskaan ollut mitään Mormonin kirjaan liittyviä kultalevyjä - mikä olikin kyseinen ateistin näkemys - ymmärsikö Joseph ettei hänellä ollut mitään levyjä vai kuvitteliko hän että hänellä oli ne?
Näihin kahteen vaihtoehtoon sisältyvät mielestäni kaikki mahdolliset selitykset. En esimerkiksi voi ymmärtää, miten mormoneihin kuulumattoman historioitsijan, Ann Tavesin lähestymistapa "kiistellyksi kysymykseksi kultalevyjen aineellisesta olemassaolosta" nimeämäänsä aiheeseen, voi lopulta pitää itseään koossa. "Kultalevyt", hän toteaa aivan oikein, "saattavat meidät mutkattomasti kohtaamaan yhden mielenkiintoisimmista haasteista: ottaa huomioon koko olemassaolevan kiistanailaisia väitteitä koskevan todiste- ja näkemysaineiston ja selvitellä sitä tutkijan ominaisuudessa niin läpinäkyvästi kuin mahdollista." "Rakennan kultalevyjen 'palapelin'", selittää professori Taves, "väitteistä, joita kukin 'osapuoli' pitää rakkaimpanaan - toisin sanoen siitä että Joseph Smith ei ollut huijari tai harhainen ja siitä että mitään muinaisia kultalevyjä ei ollut olemassa. Tällä tavoin rakennettu asetelma tarjoaa alyllisen haasteen, joka kuitenkin heijastaa uskontotutkimuksen lähestymistapaa parhaimmillaan." (18) Valitettavaa kuitenkin hänen yrityksensä kannalta on, jos ymmärrän sen oikein, että ei ole vähimmässäkään määrin todennäköistä, että nämä kaksi vastakkaista väitettä voitaisiin sovittaa yhteen. On erittäin epätodennäköistä, että tässä asiassa voitaisiin saavuttaa minkäänlaista aselepoa. Ne, jotka kieltävät levyjen olemassaolon, joutuvat väittämään, että hän oli joko ulkona todellisuudesta tai huijari. Ja ne, jotka ovat alttiita kieltämään sen että hän oli hullu tai valehtelija, tuntevat velvollisuudekseen vastata - ja niin heidän pitääkin tehdä.
 |
| Kuvaleike: Anja Lorentz. 2017. |
(15) Kirje Dale Morganilta Juanita Brooksille, päivätty 15.12.1945 Arlingtonissa, Virginiassa. Litteroitu teokseen Walker, John Phillip, toim. 1986: Dale Morgan on Early Mormonism: Correspondence and a New History. Salt Lake City: Signature Books, 84–91. Lainattu ote on sivulta 87.
(16) Davis: Risen Indeed, 16.
(17) 1 Kun. 18:21.
(18) Ks. Taves, Ann ja Fluhman, Spencer 2013: Mormon Studies in the Academy: A Conversation Between Ann Taves and Spencer Fluhman. Mormon Studies Review 1 [sic] (2013), 9–16. Hänen tapansa tarkastella kysymystä sopii mukavasti varsin ekumeeniseen tai ei-nurkkakuntaiseen "uskontotutkimus"/"mormonitutkimus" -suuntaukseen äskettäin uudistetussa Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship -instituutissa - suuntaukseen, jonka instituutti hyväksyi käyttöön ja jota se suosii muiden muassa uudelleen käynnistämässään julkaisussa Mormon Studies Review Brigham Youngin yliopistossa. (Maxwell-instituutin julkisen viestinnän asiantuntija vuoden 2012 lopulta ja nykyisin sen mormonitutkimuksen teosnimikkeiden hankinta- ja kehitystoimittaja Blair Hodges lainaa suopeasti katolisen kirjoittajan, Massimo Introvignen väitettä, että useimmat tutkijat ovat kiinnostuneempia mormoniuskon osatekijöiden "merkityksestä, historiallisesta tehtävästä ja seuraamuksista", kuin kiistelystä siitä, olivatko kultalevyt todella olemassa. [Hodges, Blair Dee 2013: Mormon Studies: Bibliographic Essay. Mormon Studies Review 1 (sic) (2013), 227-228.]) Samassa Maxwell Instituutin lippulaiva-aikakauslehden numerossa, Notre Dame-historioitsija Thomas Tweed liittää Mormonin kirjan oletetut levyt "taikuuteen ja okkultismiin" (Tweed, Thomas 2013: Beyond ‘Surreptitious Staring’: Migration, Missions, and the Generativity of Mormonism for the Comparative Translocative Study of Religion, Mormon Studies Review 1 [sic] (2013), 20.)
Lähde:
Peterson, Daniel C. 2014: The Sibling Scandals of the Resurrection. Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 11 (2014), vii-xxix. Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/the-sibling-scandals-of-the-resurrection/Daniel C. Peterson (Ph.D. Kalifornian yliopisto, Los Angeles) on islamintutkimuksen ja arabian kielen professori Brigham Youngin yliopistossa. Hän on yliopiston Lähi-idän tekstejä koskevan aloitteen perustaja, jossa hän toimi päätoimittajana vuoden 2013 elokuun puoliväliin saakka. Hän on julkaissut ja puhunut laajasti sekä islamiin että mormonismiin liittyvistä aiheista. Aiemmin hän toimi Foundation for Ancient Research and Mormon Studies (FARMS) -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja sen seuraajassa, Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship -instituutissa hallintovirkamiehenä, toimittajana ja kirjoittajana. Hänen ammatillinen työnsä arabistina keskittyy Koraaniin ja islamin filosofiseen teologiaan. Hän on muun muassa kirjoittanut elämäkerran nimeltä "Muhammad: Prophet of God [Muhammed: Jumalan profeetta]" (Eerdmans, 2007).
Hän toimii Interpreter-säätiön hallituksen puheenjohtajana.
Sivun luontokuvat ovat somisteina, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz