097 - Omalaatuisesta erilaistumisen kaudesta - osa 8/11

Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* 

"Moniavioisuus"

Valerie Hudson Cassler

sivu 8

Edellinen sivu    Seuraava sivu

Erilaisten MAP-kulttuurin piirteiden vaikutuksia oletuksiin moniavioisuudesta

Jos tämä Opin ja liittojen luvun 132 tulkinta on oikea, niin mielenkiintoisia asioita alkaa tapahtua meidän huolettomalle tavallemme hyväksyä tiettyjä "kansanviisauksia", joita kritiikittömästi tunnustetaan osaksi MAP-kulttuuria. Täysin uusi näkemys alkaa nousta esiin ymmärtäessämme Jumalan omaa perustelua sille, että yksiavioisuus on sääntö, moniavioisuus on poikkeus, ja että hän ei ole välinpitämätön näiden kahden välillä, koska jälkimmäinen on hänen silmissään Aabrahamin uhri ja ensimmäinen ei ole. Kulttuurissamme esiintyviin, moniavioisuutta koskeviin monenlaisiin läpikäyviin olettamuksiin kohdistetaan tässä nyt vakavia epäilyksiä.

Ensimmäinen mielenkiintoinen kansanviisaudellemme nyt tapahtuva asia on epäilyn kohdistuminen kritiikitömään olettamukseen, jonka mukaan moniavioinen avioliitto on vallalla kaikkialla selestisessä valtakunnassa, ja että vaikka meitä ei olisikaan käsketty harjoittamaan moniavioisuutta täällä, meiltä voidaan vaatia moniavioisuuden harjoittamista siellä. Koska Jumalan käskyt eivät ole luonteeltaan ajallista vaan hengellisiä (OL 29:34-35), Jumala pitää moniavioisuutta edelleen Abrahamin uhrina myös tuonpuoleisessa ympäristössä. Yleinen Jumalan laki jatkuu, mutta poikkeaminen laista, mikä pitää sisällään Kristuksen kaltaisen uhrin jonka suhteen Jumala ei ole välinpitämön, juuri luonteensa mukaisesti on rajattu ajalliseen johtuen Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan ja hänen halustaan saattaa sellaiset Kristuksen kaltaiset uhrit päättymään, vaikkakin ne ovat saaneet aikaan paljon hyvää omassa ajassaan ja paikassaan. On epäselvää, miten Jumala voisi olla koko iankaikkisuuden pakotettuna käskemään poikkeamisen avioliiton laista, minkä poikkeamisen hän itse haluaisi saada päättymään. Yksilöiden valinnan epääminen tässä tärkeässä asiassa, olettaen että Jumala itse ei ole välinpitämätön tässä asiassa, merkitsisi sitä että taivas ei olekaan paras kaikista mahdollisista maailmoista Jumalan oman näkemyksen mukaan, eikä edusta täydellisyyttä.

Lisäksi on pidettävä mielessä avioliiton kaksitahoinen hengellinen tarkoitus uudessa ja ikuisessa liitossa: herättää vanhurskaita jälkeläisiä Jumalalle kuolevaisuudessa, ja valmistaa aviokumppanit työhönsä jumalina omien ikuisten jälkeläistensä kanssa. Jaakobin kirjan luvun 2 pohjalta on muistettava, että Herran itsensä antamat syyt moniavioisuudelle liittyvät ainoastaan ensimmäiseen tarkoitukseen, ei toiseen: "Sillä jos minä tahdon hankkia itselleni jälkeläisiä, sanoo Herra Sebaot, minä annan käskyn kansalleni; muuten kuulkoon se tätä. [yksiavioisuuden lakia] " (Jaakob 2:30). Sen perusteella, mitä olemme oppineet Opin ja liittojen luvusta 132, tiedämme nyt, miksi Herra liittää moniavioisuuden vain ensimmäiseen tarkoitukseen eikä toiseen: koska Herra näkee moniavioisuuden Aabrahamin uhrina, joka ansaitsee lopulta vapautuksen [pääsyn], eikä niin ollen jatku tuonpuoleisessa. Tämän elämän jälkeen ne, jotka tulevat jumaliksi, sitoutuvat omaan ikuisen lisääntymisen työhönsä, kun taas tässä elämässä me olemme sitoutuneet Jumalan iankaikkisen lisääntymisen työhön. Koska moniavioisuuden poikkeus liittyy Jumalan palvelijoiden auttamistehtävään hänen työssään "hankkia itselleni jälkeläisiä", osana jumaluuteen johtavaa valmisteluvaihetta, miten laista poikkeaminen olisi sovellettavissa niihin, jotka tulevat jumaliksi sen jälkeen kun tämä elämä on ohitse? Näin ollen, vaikkakin avioliiton uuden ja ikuisen liiton periaate palvelee kahta avioliiton hengellistä tarkoitusta, ja yksiavioisuuden laki palvelee myös tuota kaksijakoista trakoitusta, Jumala ei yleisesti anna käskyä harjoittaa moniavioisuuden laillista poikkeusta, koska sen muoto palvelee ainoastaan toista iankaikkisen avioliiton tarkoitusta.

Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.*

MAP-kulttuurissa jotkut olettavat että moniavioisuus ei ole ainoastaan opillinen välttämättömyys vaan olosuhteista riippuva välttämättömyys tuonpuoleisessa. Yleisesti ottaen tällä oletuksella on kaksi muotoa. Ensimmäinen oletuksen muoto on se, että jotkut olettavat siellä olevan enemmän selestisen täyteyden periviä naisia, kuin miehiä, ja koska jokainen selestisen valtakunnan korkeimmalla tasolla oleva on naimisissa, moniavioisuuden on oltava luonnollinen seuraus tästä sukupuolten määrän suhteesta siellä. Tällä "kansanviisaudella" ei ole tervettä pohjaa sen enempää opillisesti kuin väestötieteellisestikään. Ei yksinkertaisesti ole olemassa mitään perustetta olettaa, että selestisessä valtakunnassa suokupuolten määrän suhde olisi vinoutunut naisten hyväksi.

Ensinnäkin, miten Jumala voisi olla katsomatta henkilöön, luodessaan järjestelmän jossa jollain hengellä, sukupuolensa vuoksi, on paljon suurempi mahdollisuus saavuttaa selestinen valtakunta, kuin toisella sukupuolella? Jos Jumala on kaiken oikeudenmukaisuuden alkuunpanija ja jos sukupuolten tasa-arvo on yksi evankeliumin perustavista periaatteista, hän ei olisi voinut alkuunpanna tuollaista järjestelmää. Vaikka tällainen järjestelmä olisi jollakin tavalla oikeudenmukainen, tuollaisen tuloksen syntyminen tarkoittaisi, että miessukupuoli olisi osoitettu heikommille hengille tai olisi niiden ominaisuus epäsuhtaisassa määrin. Opillista tai pyhissä kirjoituksissa olevaa perustaa tällaiselle uskomukselle ei ole olemassa.

Niiden mielestä, jotka tuntevat, että moniavioisuus vallitsee kaikkialla selestisessä valtakunnassa, tämä uskomus edellyttää, että selestiseen valtakuntaan pääsee vähintään kaksi kertaa niin paljon naisia kuin miehiä. Kuitenkaan väestötieteellinen näkemys ei puolla tällaista päätelmää. Noin 106 miespuolista vauvaa syntyy maailmassa jokaista syntynyttä 100 naispuolista vauvaa kohti. (20) Maapallolla on ollut olemassa enemmän miehiä kuin naisia. Kuitenkin viiden ikävuoden tienoilla sukupuolten määrän suhde on noin 1:1, sillä miespuoliset vauvat ovat alttiimpia geneettisille häiriöille. Tämän vuoksi suuri määrä miehiä kuolee ennen vastuunalaista ikää, ollen automaattisesti oikeutettuja pelastukseen selestisessä valtakunnassa. Samoin miespuolisten kuolemat sellaisten mekanismien kautta, kuten vihollisvallan suorittamat miespuolisten lasten massamurhat (esim. Mooseksen ja Jeesuksen aikana), tai miesten uhratessa henkensä perheen tai kotimaan vanhurskaassa puolustamisessa, lisää niiden miespuolisten lukumäärää jotka ovat kelvollisia selestiseen valtakuntaan. Käyttäen vakiintuneita väestötiellisiä menetelmiä, useat BYU:n sosiologit julistavat ehkäpä vain osaksi kieli poskessa laaditussa kirjoitelmassaan, että he kykenevät osoittamaan, että selestisessä valtakunnassa tulee olemaan enemmän miehiä kuin naisia! (21)

Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.*

Kaiken edellä esitetyn tarkoituksena on osoittaa, että ei ole lainkaan selvää, että selestisessä valtakunnassa olisi naisia enemmän kuin miehiä. Ei ole kerrassaan minkäänlaista perustaa pyhissä kirjoituksissa tai kokeellista perustetta, jonka nojalla voisi esittää väitteitä sukupuolten määrän suhteesta selestisessä valtakunnassa. Jos kerran emme voi luotettavasti olettaa, että korotettuja naisia olisi enemmän kuin korotettuja miehiä, ei ole mahdollista päätyä siihen, että moniavioisuutta olisi olatva tällaisen olettamuksen seurauksena.

Toisessa muodossa, jossa oletetaan että moniavioisuus on olosuhteista johtuva välttämättömyys selestisessä valtakunnassa, on näkemys, että yksi Taivaallinen Äiti ei ole kykenevä tuottamaan ja hoitamaan valtavaa määrää henkilapsia, joiden isäksi Taivaallinen näyttää tulleen. Sen jälkeen kun Kristus on palannut maan päälle, "eikä aikaa enää ole" (OL 84:100; OL 88:110), Jumalalle, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvasti Herran edessä (OL 130:7). Sitä mitä tämä merkitsee, ei kukaan tiedä tässä elämässä. Mutta selvästikin se merkitsee, että samat ajalliset rajoitukset eivät koske Jumalia. Mitä sitten tarkoittaa sanoa, että jokin "veisi liian pitkän ajan" Jumalan kannalta.? Lisäksi, ei näytä siltä, että Jumalalla olisi jonkinlainen kiire suoriutua työstään. Saattaa olla, että maailmankaikkeuden ja lopulta aurinkokuntammekin rakentamisessa. Miksi hänen pitäisi kiirehtiä henkilasten tuottamisessa? Ja vielä, mehän emme tiedä, kuinka henkilapsia järjestetään ja kuinka kauan heidän järjestämiseensä menee.

Mutta kuinka yksi Taivaallinen Äiti pitää huolta niin monista lapsista? Kysymys saa todellisen luonteensa, jos muutamme sitä, kysyen: Miten yksi Taivaallinen Isä pystyy huolehtimaan niin monista lapsista? Me uskomme, että Taivaallinen Isä on kykenevä rakastamaan kaikkia meitä täydellisesti. Jos kerran hänellä yksinään on sellaisia kykyjä, miksi epäilemme Äidin kykyä samaan? (22) Lisäksi Taivaallinen Isä ja Taivaallinen Äiti eivät elä tavallisena nykyajan ydinperheen yksikkönä - heillä on kokonainen ja hyvin suuri iankaikkinen perheorganisaatio heitä auttamassa. Aajatellaanpa, mitä kaikkea Kristus, Heidän Poikansa, saavutti luodessaan lukemattomia maailmoja aikana, jolloin hänellä ei ollut ruumista eikä hän ollut astunut avioliiton uuteen ja ikuiseen liittoon. Meidän on oletettava, että jumalallisilla vanhemmillamme on runsaasti apua toteuttaessaan ihmisen kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää. 

Näemme myös muita asioita uudessa valossa. Antaessaan käskyn harjoittaa kuolevaisuudessa moniavioisuutta Jumala ymmärtää sen viattomien uhrina, jossa nämä uhraavat ilon joka heillä olisi, jos he voisivat elää lain mukaan tuon uhrin asemasta, huolimatta ristiriitaisesta ilosta joka annetaan viattomalle uhraajalle. Tämä poikkeaminen laista voi aiheuttaa tuskaa ja surua, mutta tuottaa suuremman hyvän, mikä tekee uskollisesta kärsivällisyydestä ja kuuliaisuudesta ristiriitaisen ilon lähteen. Siitä huolimatta, jos hänen vanhurskaat tyttärensä ja poikansa itkevät moniavioisuuden vuoksi - myös aikoina, jolloin hän antaa siitä käskyn - hän ei vihastu heihin, vaan hän itkee heidän itkiessään koska, kuten Abraham, he haluavat antaa uhrin ja kärsiä jonkin aikaa, jotta Jumalan rakkauden työ voitaisiin toteuttaa. Ja, kuten Kristuskin, he mielellään antavat tuon uhrin, jota laki itsessään ei voi heiltä vaatia, koska tuo uhri antaa mahdollisuuden monille saada iankaikkisen elämän siunaukset. 

Koska Jumala ei ole välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä, nähdessään moniavioisuuden Ainoan Poikansa uhrin kaltaisena uhrauksena hänen rakkautensa vaatii, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun poikkeuksellinen laista poikkeamaan kehottava käsky voidaan kumota, hän tekee sen. Jos mitään suurempaa hyvää ei voida Kristuksen kaltaisesta uhrista saavuttaa, se muodostuu tarkoituksettomaksi ja aiheettomaksi kärsimykseksi. Ymmärryksemme Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan näyttäisi poissulkevan käskyn jatkaa uhria, jolla ei ole merkitystä. Todellakin, Mooseksen lain uhraamisilla oli merkitystä Kristuksen voittoon saakka ja Jumala vaati tunnollisesti niiden noudattamista. (3. Nefi 1:24-25). Kuitenkin Kristuksen voiton jälkeen Mooseksen lain uhreista tuli merkityksettömiä ja niinpä Jumala ei enää vaatinut niiden suorittamista. Tämä ei koskenut ainoastaan viattomien eläinten uhraamista, vaan myös viattomien ihmisten uhreja, kuten ympärileikkausta (Moroni 8:8). Todellakin, Mooseksen lain mukaisten uhrien jatkaminen oli samaa kuin Kristuksen hylkääminen tai vähintään sovituksen syvää väärinymmärrystä, minkä suhteen Jumala ei varmasti ollut välinpitämätön. (23)

Näin ollen Jumala, vaikkakin aluksi käski harjoittaa Abrahamin uhreja, myös haluaa vahvasti lopulta toimittaa oinaan pensaikkoon. Hän ei ole välinpitämätön sen suhteen, onko oinas siellä tai ei. Hän haluaa oinaan olevan siellä ja takaa sen olemassaolon. Vaikka Abrahamin uhrin seurauksena voi ansaita palkinnon, se ei koskaan voi olla sellainen palkinto. Muunlainen ajattelu ei ole sopusoinnussa ajatuksen kanssa rakastavasta Jumalasta, joka näkee eron nautinnon ja tuskan, ilon ja surun välillä. Tosiaan, Lehi opettaa, että jos sellaisia erotteluja ei voitaisi tehdä, silloin ei "ole olemassa Jumalaa" (2. Nefi 2:13).  Niille, jotka ovat kuuliaisia laista poikkeamisesta annetulle käskylle, on aina olemassa oinas pensaikossa. Jollakin tavoin Herra "valmistaa [pois]pääsyn" (OL 132:50) näille viattomille ja kuuliaisille ja vanhurskaille sieluille, joita hänen on rakastettava vielä syvemmin, koska he ovat olleet halukkaita antamaan sellaisen Kristuksen kaltaisen uhrin. Joskus tämä poispääsy ei voi tapahtua ihmisen kuolevaisen elämän ajan puitteissa. Kristuksen oma poispääsy tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. Mutta tapahtui tuo poispääsy sitten tässä elämässä tai tämän elämän jälkeen, jollakin tavalla vanhurskaat sielut, kuten Abraham ja Joseph Smith, tulevat saamaan "oinaan pensaikossa". 

Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* 

Viitteet:

(20) Todellakin, jotkut arvioivat, että noin 60% enemmän miespuolisia sikiöitä syntyy naispuolisiin verrattuna. Kuitenkin useimmat keskenmenot ja kuolleena syntymiset koskevat miespuolisia sikiöitä, joten miespuolisten suhde naispuolisiin syntymässä on alempi  - vaikkakin edelleen suosien miespuolisia - kuin mihin hedelmöittymissuhde saattaisi viitata (Ks.  Klasen, Stephan 1994: 'Missing Women’ Reconsidered'. World Development 22, no. 7 [1994], 1061-1071. 

(21) Ks. Heaton, Tim, et al. 1984: In the Heavens Are Parents Single?: Report No. 1. Dialogue 17, no. 1, (kevät 1984), 84-86. 

(22) Jotkut MAP-kulttuurissa vievät tämän olettamuksen vielä pidemmälle. Eräs tulkinta miespuolisesta seksuaalisesta anatomiasta näkee, että miehet on suunniteltu olemaan moniavioisia. Mitkä tämän tulkinnan ansiot lienevätkin, me emme voi siitä tehdä johtopäätöstä, että selestinen elämä on moniavioista. Ymmärtääkseen tämän on paikallaan ajatella leijonaa. Leijonalle on annettu anatomia, johon kuuluu iso määrä suuria, teräviä hampaita ja kynsiä. Langenneessa maailmassa tätä anatomista lahjaa käytetään saaliin tappamiseen ja lihan repimiseen. Kuitenkin me tiedämme, että tuhatvuotisessa valtakunnassa "susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, ja vasikka ja leijonanpentu ja syöttiläs yhdessä; ja pikkulapsi paimentaa niitä" (2. Nefi 21:6). ja "Kukaan ei tee pahaa eikä tuota turmiota koko minun pyhällä vuorellani" (2. Nefi 21:9). Todellakin, pyhät kirjoitukset kertovat meille, että "leijona syö olkia kuin härkä" (2. Nefi 21:7). Leijonan hampaiden toiminta ja tarkoitus selestisessä elämässä ei siis voi syntyä niiden toiminnasta ja tarkoituksesta langenneen maailman olosuhteissa. Niinpä me emme voi tehdä miespuolisesta seksuaalisesta anatomiasta johtopäätöstä, että miehet harjoittavat moniavioisuutta selestisessä maailmassa, koska heillä on oletettu taipumus ja anatominen kyvykkyys harjoittaa sitä langenneessa maailmassa. Enemmän apua saattaisi olla tulkinnasta, että oletettu taipumus ja anatominen kyvykkyys moniavioisuuteen miesten puolelta nousee langenneen maailman olosuhteiden vaatimuksista, aivan kuten leijonan taipumus ja kyvykkyys saaliin tappamiseen ja lihan repimiseen hampailla ja kynsillä on noussut langenneen maailman olosuhteista. Muutoin meidän on joko pääteltävä, että leijona tulee olemaan tarkoitukseton ja turhautunut elämään selestisessä maailmassa, koska sen anatomiaa ei käytetä siihen mihin se on suunniteltu, tai meidän on pääteltävä, että selestisen maailman elämäntapa on sidottu langenneen maailman elämäntapaan ja että Jumalan on hyväksyttävä väkivalta pyhässä valtakunnassaan leijonan anatomian vuoksi. Kumpikaan päätelmä ei ole oikeutettu. Lienee selvää, että tämä tilanne on samansuuntainen kuin miespuolisen ihmisanatomian tilanne, Jos Jumalan avioliittolaki on yksiavioinen uudessa ja ikuisessa liitossa, kuten pyhät kirjoitukset yksiselitteisesti ilmoittavat, silloin Jumalan laki - ei ihmisen miespuolinen seksuaaliset taipumukset tai anatomiset kyvyt langenneessa maailmassa - on määräävä tekijä selestisen maailman seksuaalisissa suhteissa.

(23) Todellakin, ne jotka haluavat harjoittaa moniavioisuutta aikoina, jolloin Jumala ei ole antanut siitä käskyä, ovat hengellisen sekasorron vallassa. Tämä halu voisi olla rinnastettavissa Abrahamiin, joka. kuultuaan enkelin viestin ja nähtyään oinaan, olisi jatkanut kuitenkin Iisakin uhraamista todistuksena uskollisuudestaan Jumalaa kohtaan. Voimme vain otaksua, että Jumalan näkökulmasta tällainen teko muodostaisi kaikkea muuta kuin todistuksen uskollisuudesta!

Edellinen sivu    Seuraava sivu

Alkuperäinen artikkeli: Cassler, V. H. 2010: "Polygamy". SquareTwo, vol. 3 nro. 1 (kevät); saatavissa osoitteessa: http://squaretwo.org/Sq2ArticleCasslerPolygamy.html

Huom.: Sivujen maisemakuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.


Valerie M. Hudson on professori ja George H. W. Bush -oppituolin haltija Texasin A&M yliopiston Governement and Public service [valtiotieteellisessä] tiedekunnassa. Hänen opetustyönsä liittyy kansainvälisten suhteiden tutkinto-ohjelmaan. Hänen tutkimuskohteisiinsa sisältyvät ulkopolitiikka, kansallinen turvallisuus, sukupuoli ja turvallisuus, metodologia, sekä kystinen fibroosi.
Lähde: http://vmrhudson.org/

Hudson on naimisissa taiteilija David Casslerin kanssa, taidemaalarin jolla on BYU:n MFA-tutkinto. Heillä on kahdeksan lasta. David on myös maisema-arkkitehti.
Kolmella Casslerin lapsista on kystinen fibroosi. Hudson on julkaissut artikkelin, jossa hän esittää, että glutationin puutos, mikä liittyv kystiseen fibroosiin, voi olla syynä moniin sen kroonisiin ongelmiin.
Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Valerie_M._Hudson

Hän toimii SquareTwo-foorumin toimitusneuvoston puheenjohtajana.
Lähde: http://squaretwo.org/index.html

* * *

*Sivun maisemakuvitus on H.H.H. Lorentzin kuva-arkistosta. H. Hoffmann 1930-luku: Vesistövaellus kangaskanootilla Suomessa.

Käännös: Markku Lorentz