032 - Jeesuksen arvista

Kuva: M.Lorentz. Pihtšosjavri. 1995.

"Hämmentävimpien joukossa Paavalin kirjoituskokoelmassa Uudessa Testamentissa on tämä kohta apostolin kirjeestä galatalaisille pyhille: 'Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani.'. (89)  Kreikan sana, joka on käännetty ... [Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 1992 raamatunkäännöksessä] sanalla arvet, on stigmata. Sana itsessään on riittävän selkeä, mutta, kuten Otto Betz vahvistaa: 'Kysymykseen, mitä Paavali tarkoitti Jeesuksen arvilla ruumiissaan, ei voida vastata varmuudella.' (90)  Tyypillisesti ne ymmärretään häneen pahoinpitelyjen ja vainojen seurauksena jääneiksi arviksi. (91) Jos tämä tulkinta on oikea, Paavali näyttää hakevan itselleen jotakin, mitä kommentaattori kuvailee sanalla Leidensidentität, 'kärsimyksen samuus', itsensä ja Jeesuksen välillä. (92) Tämä on varmasti yksi tapa samaistua Vapahtajan,kanssa, ja koska jonkinlaista samaistumista häneen selvästi tarvitaan meidän pelastukseksemme, on tärkeää pohtia, onko meillä kaikilla oltava fyysisiä arpia antikristillisten vainoojien ruoskaniskujen jäljiltä, jotta voisimme pelastua? Tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Termiä stigmata on joskus tulkittu myös 'tuotemerkeiksi' tai 'tavaramerkeiksi'. (93)

'Tuo [kreikkalainen] sana stigmata ei tarkoittanut sitä, mitä tämä sana tarkoittaa ... tänään', kirjoittaa isä Joseph Fitzmyer viitaten haavoihin, jotka vastaavat Kristuksen ristiinnaulitsemisensa yhteydessä saamia, jollaisia jotkut tietyt katoliset pyhimykset (esim. kahdennellatoista ja komannellatoista vuosisadalla Fransiskus Assisilainen ja nykyaikana Padre Pio) ovat väittäneet saaneensa itselleen. 'Antiikin ajalla stigmata tarkoitti usein polttomerkkiä, jota käytettiin merkitsemään orja tai eläin jonkun omistamiksi.' (94) Antiikin Lähi-idässä Israelin ulkopuolella tuollaista merkitsemistä tehtiin myös uskonnollisissa yhteyksissä. 'Kun mies sai pyhän merkin', Otto Betz selittää, hänet oli pyhitetty jumalalle ja hänestä tuli tuon jumalan palvelija, mutta hän myös pääsi jumalan suojelukseen, niin että häntä ei pitänyt ahdistella. Tämä johtaakin [kreikkalaisten näkemyksestä] eroavaan arvioon stigmoista; se, mitä nämä pitivät halveksittavana, kannettiin idässä ylpeydellä. (95) Sitävastoin israelilainen raamatullinen laki kielsi rituaalisen tatuoinnin tai polttomerkitsemisen: 'Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra.' (96)

Lisäksi, sanoo Betz, Vanhassa testamentissa tai heprealaisessa Raamatussa 'pyhä merkki saa uuden merkityksen. Se on oikeutettu ja toimiva vain silloin, kun ihminen ei itse merkitse sitä omaan kehoonsa, vaan saa sen Jumalalta suojan merkiksi.' (97) Siitä riippumatta, mitä Paavali tarkoitti ' Jeesuksen arvilla', ne ovat voineet olla tai eivät olleet kirjaimellisesti fyysisiä, eivätkä voineet olla itse aiheutettuja. Pikemminkin ne annettiin hänelle Jeesuksen opetuslapseudessa vuosia kestäneen palvelun ja kärsimyksen vuoksi tai seurauksena - palvelun ja omistautumisen, joihin Paavali kannusti myös toisia: 'Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.' (98) 'Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu', hän sanoi, 'enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.' (99) Hän oli, jollakin tavalla, tullut Kristukseksi. Apostolinvirkansa palvelustyössä Paavali oli kuitenkin hyvin tietoinen heikkouksistaan. Siitä huolimatta näyttää siltä ​​että 'Jeesuksen arvet' kannustivat häntä ja antoivat hänelle toivoa lopullisesta pelastuksesta ja voitosta." (100)

Daniel C. Peterson

Lainaukseen sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen tekstin mukainen):
89. Kirje galatalaisille 6:17
90. Betz, Otto, teoksessa Kittel, Gerhard ja Friedrich, Gerhard, toim. 1971: Theological Dictionary of the New Testament. Englannin kielelle kääntänyt Geoffrey W. Bromiley. Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans, 7:663.
91. Näin esimerkiksi:  Orchard, Dom Bernard, teoksessa Fuller, Reginald C., Johnston, Leonard, ja Kearns, Conleth, toim. 1975: A New Catholic Commentary on Holy Scripture. Nashville and New York: Thomas Nelson, 1180; Fitzmyer Joseph A. teoksessa Brown, Raymond E., Fitzmyer, Joseph A., ja Murphy, Roland E., toim. 1968: The Jerome Biblical Commentary. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 2:246; Gaventa, Beverly R., teoksessa Dunn, James D. G. ja Rogerson, John W. toim. 2003: Eerdmans Commentary on the Bible. Grand Rapids: Eerdmans, 1384; Baird, William, teoksessa Mays, James L. toim. 1988: Harper’s Bible Commentary. San Francisco: Harper & Row, 1211. Tämä tulkinta on "todennäköisin",  sanoo Bauer Walter, Arndt William F., ja Gingrich, F. Wilbur, toim. 1974: A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature. Chicago ja Lontoo: University of Chicago Press, 776. Otto Betz yhtyy tähän, sanoen että tämä on “vakuuttavin selitys.” Ks. Betz: Theological Dictionary of the New Testament, 7:663.
92. Berger, Klaus 2011: Kommentar zum Neuen Testament. Gütersloh, Saksa: Gütersloher Verlagshaus, 687.
93. Ks. esim. Coad F. Roy, teoksessa Bruce F. F., toim. 1986: The International Bible Commentary, tarkistettu ja korjattu painos. Grand Rapids, MI: Marshall Pickering/Zondervan, 1247; sekä Baird: Harper’s Bible Commentary, 1211; Fitzmyer, The Jerome Biblical Commentary, 2:246; Gaventa, teoksessa Eerdmans Commentary on the Bible, 1384; Bauer, Arndt, ja Gingrich: A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, 776.
94. Fitzmyer: The Jerome Biblical Commentary, 2:246.
95. Betz: Theological Dictionary of the New Testament, 7:660.
96. Kolmas Mooseksen kirja 19:28.
97. Betz: Theological Dictionary of the New Testament, 7:661 (vrt. 7:663–664).
98. Kirje roomalaisille 12:1.
99. Kirje galatalaisille 2:20.
100. Toinen kirje korinttilaisille 4:7-10

Lähde:
Peterson, Daniel C. 2016: Reflecting on the “Marks of Jesus”. Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 20, vii-xxxii.
Artikkeli on saatavissa osoitteessa: http://www.mormoninterpreter.com/reflecting-on-the-marks-of-jesus/


Daniel C. Peterson on islamin tutkimuksen ja arabian kielen professori Brigham Youngin yliopistossa.
Petersonin julkaisuja: (näpäytä tätä).

Käännös: Markku Lorentz