010 - Kirjan lainkäyttöperinteestä

Kuva: Markku Lorentz. Repovesi 1990.

"Koska muinaiskansoilla ei ollut kopiokoneita tai maakunnallisia arkistoja, he usein valmistivat tärkeitä oikeudellisia asiakirjoja kaksinkertaisina, yhden osan kääröä ollessa joko sanatarkka kaksoiskappale tai lyhennelmä toisesta. Avoin osa oli käytettävissä rutiininomaista tarkistusta ja päivittäistä käyttöä varten. Sinetöity osa tallennettiin käytettäväksi tuomioistuimessa riitojen ratkaisemiseen, tai mikäli avoin osa vahingoittui tai sitä oli muutettu. Varhaisin tunnettu esimerkki tästä käytännöstä, jossa käytettiin papyrusta tai pergamenttia, löytyy Jerusalemista ja ajoittuu Lehin aikaan, jolloin Jeremia laati kaksinkertaisen asiakirjan, jonka yksi osa oli 'lain ja määräysten mukaan sinetöity' ja toinen osa oli 'jäljennös' (Jeremia 32:11). Myöhempiä esimerkkejä tällaisista oikeudellisista asiakirjoista on löydetty, koska tämä käytäntö levisi hellenistiseen Egyptiin ja kaikkialle itäisen Välimeren ympäristöön sekä Rooman valtakuntaan. Juutalainen laki vaati vähintään kolme todistajaa, jotta tällainen kaksinkertainen, sinetöity asiakirja olisi pätevä. Lisätodistajia saattoi olla, usein yhteensä kuusi tai enemmän.
Mahdollinen yhdenmukaisuus Mormonin kirjan kanssa vaikuttaa melko silmiinpistävältä. Nefi, joka lähti Jerusalemista Jeremian elinaikana, saattoi tuntea tavanomaiset oikeuskäytännöt, joita Jeremia noudatti ja piti itsestäänselvyytenä. Nefi selvästi näki nefiläisten historian alusta lähtien että nefiläisten aikakirja pitäisi lopulta määritellä kaksiosaiseksi kirjaksi, sopusoinnussa tämän israelilainen lain ja määräysten mallin kanssa, joka Jeremian 32. luvussa epäselvästi mainitaan. Jo noin 550 eaa Nefi kuvaili aikaa, jolloin Mormonin kirjan esiin tullessa siinä olisi kaksi osaa: avoin osa, 'sanat, joita ei ole sinetöity', piti hänen sanojensa mukaan luovuttaa Joseph Smithille (2. Nefi 27:15), mutta Josephia käskettäisiin olemaan 'kajoamatta niihin, mitkä on sinetöity' (2. Nefi 27:21). Avoin osa oli tavallaan vähemmän täydellinen kuin sinetöity osa (Eter 4:5). Kolmesta todistajasta nimenomaisesti ennustettiin, ja toisten luvattiin 'todistavan kirjan ja sen sisällön totuudesta' (2. Nefi 27:12; Eter 5:4). Tuomioistuimessa Jumala tulee osoittamaan, että avoimessa osassa olevat asiat ovat totta (Moroni 10:29). Vaikka tämä outo kaksinkertaisen sinetöidyn asiakirjan käytäntö, joka mainitaan Jeremian kirjan 32. luvussa, ymmärrettiin raamatuntutkijoiden keskuudessa kunnolla vasta 1900-luvun puolivälissä, ja vaikka mitään sellaista ei ollut Amerikan oikeudellisessa käytännössä, on se kuin kotonaan Nefin Jerusalemissa ja näyttää tarjoavan mahdollisen selityksen Mormonin kirjan levyjen rakenteen ja kokoonpanon tarkoitukseen."
John W. Welch

Welch, John W. 2011: The Role of Evidence in Religious Discussion. Teoksessa Millet, Robert L. (toim.): No Weapon Shall Prosper: New Light on Sensitive Issues. Religious Studies Center, Brigham Young University. Provo, Utah. Yhteistyössä: Deseret Book Company. Salt Lake City. 2011.
Artikkeli on saatavissa: https://rsc.byu.edu/archived/no-weapon-shall-prosper/role-evidence-religious-discussion



John W. Welch on oikeustieteen professori Brigham Youngin yliopiston oikeustieteellisessä J. Reuben Clark tiedekunnassa.
http://www.law2.byu.edu/faculty/profile.php?id=35
Käännös: Markku Lorentz