Lue tämän palstan lähtökohdista:

ajatuksista

098 - Pakolaisuuteen valmistautumista jälleen - ja paremman maailman toivoa

Kuva: Eeva Kennedy. Kalifornia, 2010.
Joseph Smith muodosti [viidenkymmenen neuvoston] maaliskuussa 1844. Neuvosto kokoontui melko säännöllisesti siitä lähtien, aina tammikuuhun 1846 saakka. Sen jälkeen se toimi ajoittain muutamien vuosien aikana Utahissa, 1880-luvulle asti.
...
Maaliskuun 14. päivänä 1844 ilmoitus antoi neuvostolle sen virallisen nimen: 'Jumalan valtakunta ja hänen lakinsa, sen avaimet ja voima, ja tuomio hänen palelijoidensa käsissä'. (9) 
...
Käytännöllisellä tasolla viidenkymmenen neuvostolla oli Nauvoon kautena ehkä kolme ensisijaista saavutusta. Ensinnäkin neuvosto auttoi johtamaan Joseph Smithin kampanjaa presidentinvaalissa. Toiseksi neuvosto tarjosi keskustelupaikan käytännön päätösten tekemiselle Nauvoossa tapahtuvissa asioissa, mukaan lukien Nauvoon temppelin rakentaminen ja kuinka suojella ja hallita kaupunkia sen jälkeen kun Illinoisin osavaltio oli kumonnut Nauvoon kaupungin erivapauskirjan tammikuussa 1845. Kolmantena ja kaikkein tärkeimpänä tehtävänään neuvostolla oli merkittävä osa tutkittaessa mahdollisten siirtokuntien sijoituspaikkoja ja suunniteltaessa kirkon siirtymistä Amerikan länsiosiin.
...
Neuvostoa ei kuitenkaan perustettu ainoastaan uusien siirtokuntien suunnittelemiseksi. Neuvoston jäsenet näkivat neuvoston muodostamisen kirjaimellisesti Jumalan maanpäällisen valtakunnan muodostamisen alkuna ja odottivat, että neuvosto tulisi 'hallitsemaan ihmisiä kaikissa yhteiskunnallisissa asioissa'. (4)
...
Vaikka yleiset ja paikalliset kirkon johtajat olivat keskeisessä asemassa viidenkymmenen neuvostossa, ja olivat siinä mukana sen koko olemassaolon ajan, neuvosto ei ollut kirkollinen elin. Ensimmäinen presidenttikunta, kahdentoista apostolin koorumi ja muut kirkon koorumit ja neuvostot jatkoivat toimintaansa normaalisti ja olivat edelleen vastuussa kirkollisista asioista, kuten virkailijoiden valitsemisesta, jäsenten kurinpidollisista asioista, opillisesta opetuksesta ja toimitusten suorittamisesta. Viidenkymmenen neuvosto sitä vastoin oli ajallinen ja poliittinen elin, joka oli luotu suojelemaan kirkkoa ja tarjoamaan sille mahdollisuus menestyä.

Kuvaleike: Eeva Kennedy.
Kuten Joseph Smith selitti neuvostolle huhtikuussa 1844: 'Kirkon ja Jumalan valtakunnan [tai viidenkymmenen neuvoston] välillä on olemassa ero. Valtakunnan lakeja ei ole suunniteltu vaikuttamaan tämänjälkeiseen pelastukseemme. Se on kokonainen, erillinen ja erillään oleva hallinto. Kirkko on hengellinen asia ja hengellinen valtakunta, mutta valtakunta, jonka Daniel näki, ei ollut hengellinen valtakunta vaan se oli suunniteltu nostettavaksi pyhien turvaksi ja pelastukseksi, näin suojelemaan heitä heidän uskonnollisissa oikeuksissaan ja jumalanpalveluksessaan.' (8)
...
Vaikka neuvoston jäsenet yleensä käyttivät ilmausta teokratia kuvaamaan jotakin, minkä he ymmärsivät olevan Jumalan valtakunnan hallinnon ihanteellinen muoto, heidän mallinsa sisälsi myös demokraattisia osatekijöitä. He uskoivat, että 'teodemokraattinen' hallinto suojelisi kaikkien kansalaisten oikeuksia, sallisi mielipide-eroja ja vapaata keskustelua, vetäisi mukaan sekä myöhempien aikojen pyhiä että muita, ja lisäisi vanhurskautta Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen valmistauduttaessa.

Joseph Smith selitti, että 'teokratia perustuu siihen, että otamme käyttöön kaiken neuvostossa olevan älyn ja tuomme esiin kaiken valon, joka asuu jokaisen ihmisen sydämessä. ...  Teokratia, kuten hän sen ymmärtää, on sitä, että kansa vastaanottaa Jumalan äänen ja sitten hyväksyy sen ja huolehtii sen toteuttamisesta.'... (7)
...
Neuvoston jäsenmäärä pysyi suunnilleen 50:nä läpi sen olemassaoloajan. Useimmat jäsenistä olivat merkittäviä kirkon johtajia, kuten kahdentoista neuvoston jäseniä ja piispoja. Joseph Smith otti neuvostoon kolme miestä, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, selittäen, että 'me toimimme avarakatseisen ja vapaamielisen periaatteen pohjalta, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet, kaikkia ihmisiä tulisi kunnioittaa, ja jokaisella ihmisellä tässä organisaatiossa on loukkaamaton oikeus vapaasti itse valita Jumalansa'." (12)

R. Eric Smith ja Matthew J. Grow


Kuvaleike: Eeva Kennedy.
Viitteet (numerointi on alkuperäisen tekstin mukainen):
(4) Council of Fifty, minutes [Viidenkymmenen neuvoston pöytäkirjat]. 11.3. ja 18.4. 1844, teoksessa JSP, CFM [The Joseph Smith Papers: Council of Fifty Minutes]:40, 128.
(7) The Council of Fifty in Nauvoo, Illinois. Teoksessa JSP, CFM: xxxvi–xl; Joseph Smith: The Globe. Times and Seasons, Apr. 15, 1844, 510; Council of Fifty, Minutes, 11.4. 1844, teoksessa JSP, CFM:92, 95–96.
(8) Council of Fifty, Minutes. 18.4. 1844, in JSP, CFM:128.
(9) Council of Fifty, Minutes. 14.3. 1844, in JSP, CFM:48.
(12) Council of Fifty, Minutes. 11.4. 1844, in JSP, CFM:97.

Lähteet:
Smith, R. Eric ja Grow, Matthew J. 2016: Council of Fifty in Nauvoo, Illinois. Osoitteessa:
https://history.lds.org/article/council-of-fifty-minutes-joseph-smith-papers?lang=eng
Matthew C. Godfrey, Jeffrey D. Mahas, Gerrit J. Dirkmaat, Mark R. Ashurst-McGee, Ronald K. Esplin, Matthew J. Grow 2016: The Joseph Smith Papers, Administrative Records: Council of Fifty, Minutes, March 1844-January 1846. SLC, Utah: Deseret Book.
Hankittavissa osoitteessa: Deseret Book


R. Eric Smith, toimituksen johtaja Joseph Smith Papers projektissa, JD.


Matthew J. Grow, päätoimittaja Joseph Smith Papers projektissa, PhD.

Käänös: Markku Lorentz