052 - Kolmesta kritiikistä - osa 5/6

Kuva: Eeva Kennedy. Kiz Kulesi. 2012.

Osa 4/6

Epäilyn hermeneutiikkaa
[osa 5/6 Steven C. Harperin arikkelista Joseph Smithin ensimmäistä näkyä vastaan esitettyjen kolmen todistelun arviointia]

Kriitikoiden a priori varmuus siitä, että näkyä ei koskaan tapahtunut siten kuin Joseph sanoi sen tapahtuneen, ei ole historiallinen tosiasia, joka perustuu todistajien antamiin todistuksiin tai tekstiin perustuvaan näyttöön. Pikemminkin nuo lujat uskomukset heijastavat kunkin kriitikon harrasta ja harkittua uskomusta siitä, mikä oli mahdollista. Heidän sitoutumisensa skeptisyyteen Josephin kuvaileman tapaisia yliluonnollisia ilmiöitä kohtaan esti heitä uskomasta mahdollisuuksiin, joita historialliset kertomukset tarjoavat. Toisin sanoen, kaikilla epäuskoisten selityksillä on yhteinen hermeneutiikka - epäilyn hermeneutiikka, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa yksinkertaisesti Josephin lausuntojen tulkintaa skeptisesti ja haluttomuutta uskoa siihen, että hän saattaisi kertoa totuuden. Eräs historioitsija sanoi, että hän ei voinut uskoa ensimmäisen näyn selontekoihin, koska ne olivat "subjektiivisia", ja että oli hänen tehtävänsä selvittää, mitä todella tapahtui. Mutta miten tämä skeptikko voi löytää totuuden, ollessaan haluton uskomaan ainoaa ​​silminnäkijää tai henkilökohtaisen ilmoituksen prosessia?

Tällaiset historioitsijat olettavat omaavansa jumalan kaltaisia kykyjä, samalla kieltäen sekä Jumalan kyvyn välittää totuutta että oman kykynsa vastaanottaa sitä. He eivät näytä ymmärtävät syvällistä ironiaa siinä, että he korvaavat historiallisten todistajien subjektiivisuuden omallaan. Kutsun heidän menetelmäänsä "subjektiivisuudeksi korotettuna toiseen potenssiin". He hylkäävät historiallisia asiakirjoja ja rajoittavat vakavasti mahdollisia tulkintoja määritellessään ennakkoon, että Josephin kertomus ei ole uskottava.

Kuva: Eeva Kennedy. Istanbul. 2012.

Kun Josephin vuoden 1832 selonteko löydettiin vuonna 1960, mikä avasi Fawn Brodielle uusia tulkintamahdollisuuksia, hän ei vastannut tilanteeseen halukkaana harkitsemaan, saattoiko Joseph kertoa totuuden. Pikemminkin hän yksinkertaisesti sovitti uudet todisteet aikaisempiin johtopäätöksiinsä. Ja koska näyttö on nyt runsaampaa kuin koskaan ennen, osa Fawn Brodien väitteistä ei ole yhtä kiinnostavia kuin ne kerran olivat. Todisteet, joita hän analysoi kirjansa toisessa painoksessa antoivat hänen mielestään ymmärtää, että Joseph väritti kerta kerralta kertomusta näystä, kunnes se kypsyi kanonisoiduksi vuosien 1838-39 selonteoksi. Kuitenkaan myöhemmätkään selonteot eivät tule pidemmiksi, yksityiskohtaisemmiksi, tai monimuotoisemmiksi. Pikemminkin nämä selonteot alkavat uudelleen kuulostaa Josephin aikaisemmin rakentamilta, vähemmän kehittyneiltä selonteoilta. (30) Tätä todisteaineistoa voidaan tulkita Josephin aikomukseksi laatia vuoden 1838 selontekonsa lopulliseksi ja valmistella se julkaisua varten, kun taas jotkin vähemmän kehittyneet selonteot, mukaan lukien ne, jotka oli kirjoitettu vuoden 1838 jälkeen, luotiin muihin tarkoituksiin. Jotkin niistä esitettiin sen hetken mielijohteesta ja ne ikuisti joku, joka myöhemmin muisteli ja kirjoitti ne.

Huomattavan todistusaineiston löytäminen leirikokouksista ja herätysliikkeistä sekä vuonna 1819 että 1820, Palmyrassa sekä sen ympäristössä, ja erityisesti Josephin kuvaamalla laajemmalla alueella, ei muuttanut väitettä, jossa Wesley Walters edelleen pysyi. Mitä todisteita sitten paljastuikin, hän selitti ne alkuperäisen päätelmänsä mukaisesti. Hän päätti olla näkemättä käsillä olevia mahdollisuuksia niiden osalta, jotka lähestyvät Josephin selontekoja pyrkimyksenään selvittää saattaisiko hän mahdollisesti kertoa totuuden.

Kuva: Eeva Kennedy. Sultan Ahmet Camii. 2012.

Niille, jotka haluavat lukea Josephin selontekoja epäilyn hermeneutiikan näkökulmasta, valinnaksi jää pysyä tulkinnassa, että Joseph kehitteli "jotain puoliksi muistamaansa unta" tai keksi näyn "pelkkänä sepitelmänä". (31) Nämä eivät ole historiallisia tosiasioita. Ne ovat skeptisiä tulkintoja siitä tosiasiasta, että Joseph raportoi nähneensä näyn. On muitakin tapoja tulkita tuo tosiasia. Itse asiassa useille tutkijoille, jotka ovat tutkineet näyn selontekoja vuosikymmenten ajan ja julkaisseet uraauurtavia havaintoja, on yhteistä "luottamuksen hermeneutiikka", kuten eräs heistä asian ilmaisee. (32)

Skeptikkojen kanssa samaan johtopäätökseen päätyy, jos jakaa heidän käsityksenä tosiasioiden merkityksestä. Kuitenkin, jos pitää mielensä avoinna, muut merkitykset ovat mahdollisia samoille tosiasioille. Ahdasmielisyyden vaara on yhtä todellinen uskoville kuin skeptikoille. Monet uskovat näyttävät aivan yhtä todennäköisesti lähtevän liikkeelle ennakkoon omaksumistaan mielipiteistä, sensijaan että haluaisivat kulkea Josephin selontekojen johtamaa tietä. Monien uskovien järkeilyprosessi ei eroa Fawn Brodien menettelystä. Monet olettavat esimerkiksi, että Joseph ilmeisestikin olisi kertonut perheelleen näystä välittömästi, että hän olisi kirjoittanut sen muistiin heti, että hän ymmärsi koko sen sisällön täydellisesti tai johdonmukaisesti läpi vuosien, että hän aina muistaisi tai kertoisi tarkalleen saman tarinan, ja että se aina tallennettaisiin ja jaettaisiin samanlaisena. Kuitenkaan todisteet eivät tue mitään näistä oletuksista. Valitettavasti joistakin uskovista tulee epäilijöitä pikatoimituksella, kun he, saadessaan tietää Josephin ensimmäisen näyn useista selonteoista, huomaavat että heidän omat oletuksensa siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Joseph olisi puhunut totta, eivät saa tukea historiallisista lähteistä. Kuitenkin lähemmin tarkasteltuna ja uusimpien havaintojen valossa juuri ne ongelmat, jotka jossain vaiheessa saatettiin nähdä Josephin näkijäkokemusten aitoudelle koituvina haasteina, osoittautuvatkin häntä puoltaviksi seikoiksi.

Steven C. Harper

Osa 6/6

Artikkelilainaukseen sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):

(30) Lainattu teoksessa Welch ja Carson: Opening the Heavens, 17–29.
(31) Brodie 1995: No Man Knows My History, 25.
(32) Dodge: Bushmanin haastattelu.

Lähde:
Harper, Steven C. 2012: Evaluating Three Arguments Against Joseph Smith’s First Vision.

Interpreter: A Journal of Mormon Scripture. Vol 2, 17-33

Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/evaluating-three-arguments-against-joseph-smiths-first-vision/

Steven C. Harper on historioitsija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaosastolla. Hän oli aikaisemmin kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistolla vuosina 2002-2012 ja BYU Hawaii yliopistossa vuosina 2000-2002. Vuodesta 2002 lähtien hän on työskennellyt toimittajana Joseph Smith Papers projektissa ja asiakirjatoimittajana BYU Studies osastolla.



Näystä kirjoitettuja ensisijaisia versioita (vuosilta 1832, 1835, 1838-1839 ja 1842) käsitellään sivuilla 003, 022, 042 ja 045.

Suom. huom.: Sivun luonto- ja maisemakuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz