 |
| Kuva: M.Lorentz. Union Pacific 833, Ogden. |
Tämän tunnustaminen, tietenkin, jättää vielä meidät kamppailemaan hirmumyrskyjen, ruttotaudin, ja synnynnäisten epämuodostumien kaltaisten asioiden kanssa. Ne, jotka ovat kärsineet murhenäytelmiä henkilökohtaisesti tai toisten välityksellä, tietävät, että liukaskielisen lohduttelun pyhäinhäväistys on pahempi kuin hiljaisuus. (Jobin ystävät tiesivät sen myös, ainakin aluksi, ja surivat hiljaa seitsemän päivän ajan hänen kärsimyksensä äärellä). Siitä, että uskoo kärsimyksen pyhittävään vaikutukseen, on vähän hyötyä henkilökohtaisen tuskan valkohehkuisessa poltteessa. Enemmän hyötyä tällaisissa olosuhteissa on todellisen tuskan oikeaksi tunnustamisesta kuin sen siloittelun yrityksistä. Eräs näkemys mormoniajattelussa tekee tämän selkeyttävällä tavalla.
Mielenkiintoista on, että kongregationalistipastori Edward Beecher parhaiten puki sanoiksi yhden ainutlaatuisimmista näkemyksistä mormoniopeissa. Ihmisen aikaisemman olemassaolon [kuolevaisuutta edeltävän elämän] uskon pontevana kannattajana hän hyväksyi myös raamatullisen kertomuksen loikkaamisista kuolevaisuutta edeltävissä joukoissa - tapahtumassa, jota mormonit kutsuvat 'sodaksi taivaassa.' Näin hän ymmärsi syyn silmiinpistävän yhdenmukaisesti myöhempien aikojen pyhien ajattelutavan kanssa. 'Nautinnon lähtökohdista, tietenkään, ei ollut olemassa kiusausta kapinoida. Mutta kärsimyksen säännöstön lähtökohdista, sellaisina kuin heidän täytyi sovittaa ne maailmankaikkeuden perustekijöiksi yhdessä Jumalan kanssa, he saattoivat tuntea houkutusta kapinaan.' (5)
Mormonit tyypillisesti muokkaavat sodan taivaassa kilpailuksi vapauden ja pakottamisen välillä, riskin ja pelastuksen varmuuden välillä. Beecherin näkemys ei eroa tästä. Hän yksinkertaisesti hyväksyy sen, että vapaus on vapautta erehtyä, mikä liittyy kiinteästi riskiin: tuskan ja menetyksen riskiin. Erityisen selventävää Beecherin havainnossa on kohtuullinen todennäköisyys, minkä hän osoittaa meille siitä, että inhimillinen kärsimys, johon me tällä hetkellä olemme uponneina tai jota me todistamme, ja josta meitä oli epäilemättä ennakolta yksityiskohtaisesti varoitettu, oli riittävän järkyttävä - riittävän kauhistava - taivuttaakseen miljardeja ja taas miljardeja kuolevaisuutta edeltäneistä joukoista, meidän henkisisaruksistamme, uskaltautumasta kuolevaisuuteen.
Mormonien käsitys sodasta taivaassa on huonosti palvellut meitä noissa vahvasti yksinkertaistetuissa, liioitellusti korostetuissa muodoissaan, joihin se usein asettuu. Mukana on täytynyt olla jotakin enemmän kuin vain yksinkertainen valinta vapauden ja pakottamisen välillä. Ihmissuvun valinnanvapauden ja vastuullisuuden riisto on voinut olla houkuttelevaa Jumalan pojille ja tyttärille vain, jos vaihtoehto oli käsittämättömän kauhea. Järkevin selitys taivaalliselle erimielisyydelle ei ollut epämääräinen epäonnistumisen riski, jonka me rohkeasti hyväksyimme toisten pelkurimaisesti vetäytyessä. Pikemminkinin, kuten Beecher pohti, tuo hyvin todellinen, elävä, väistämätön sodankäynnin, kansanmurhien, lapsikuolleisuuden, synnin ja henkilökohtaisen surun aiheuttaman lähes yleismaailmallisen ahdistuksen näytelmä oli se, mikä aikaansai, kun se avattiin silmiemme eteen taivaallisissa neuvostoissa, uhkan suistaa koko suunnitelma, vetäen pois kolmanneksen taivaallisista joukoista.
Usko, että tämä oli se, mitä tapahtui tuolloin ikuisuuksia sitten, ei tarjoa vaivatonta lohtua. Mutta ehkä se voi saada meidät pohtimaan, että inhimillistä kurjuutta ei voi sivuuttaa latteuksilla, ei päätellä pelkäksi uskon heikkoudeksi, eikä sitä voi ratkaista vain oikeilla pahan ongelman selityksillä tai ihmisen kärsimyksen filosofialla. Myyttinen muisto näistä tapahtumista ja niiden todentuneet seuraamukset voivat antaa Paavalin sanoille uuden merkityksen: 'Älä anna pahan voittaa itseäsi ...'(6). Paavalin pelkona saattoi olla, ei niinkään se, että me opetuslapsina joutuisimme pahan houkutusten saaliiksi, vaan se, että myötätuntoisina katsojina joutuisimme pahan taakan uhreiksi ja kääntyisimme epätoivoon, toivottomuuden tilaan, tai katkeruuteen. Tämän vuoksi Julian of Norwich antoi niin myötätuntoisen neuvon: 'Sillä [Saatanan] tarkoituksena on saattaa meidät niin raskaalle mielelle ja murheelliseksi tästä, että me unohtaisimme iankaikkisen ystävämme siunatun katseen.'" (7)
Terryl Givens ja Fiona Givens
Lainaustekstiin sisältyvät viitteet (numerointi alkuperäisen tekstin mukainen):
(3) C. S. Lewis, C.S. 1996: Perelandra. New York: Scribner, 142.
(4) Mailer, Norman: Crucifying Mailer. Toronto Star, 28 April 1997: E4.
(5) Beecher, Edward 1860: Concord of Ages: or The Individual and Organic Harmony of God and Man. New York: Derby and Jackson, 98.
(6) Paavalin kirje roomalaisille 12:21.
(7) Baker, Denise N. toim. 2005: Julian of Norwich, Showings, XVI.76. New York: Norton, 115.
Lähde:
Givens, Terryl & Givens, Fiona 2014: Rethinking Being "Overcome with Evil". Teoksessaan Crucible of Doubt: Reflections on the Quest for Faith. SLC, UT: Deseret Book.
Mielenkiintoista on, että kongregationalistipastori Edward Beecher parhaiten puki sanoiksi yhden ainutlaatuisimmista näkemyksistä mormoniopeissa. Ihmisen aikaisemman olemassaolon [kuolevaisuutta edeltävän elämän] uskon pontevana kannattajana hän hyväksyi myös raamatullisen kertomuksen loikkaamisista kuolevaisuutta edeltävissä joukoissa - tapahtumassa, jota mormonit kutsuvat 'sodaksi taivaassa.' Näin hän ymmärsi syyn silmiinpistävän yhdenmukaisesti myöhempien aikojen pyhien ajattelutavan kanssa. 'Nautinnon lähtökohdista, tietenkään, ei ollut olemassa kiusausta kapinoida. Mutta kärsimyksen säännöstön lähtökohdista, sellaisina kuin heidän täytyi sovittaa ne maailmankaikkeuden perustekijöiksi yhdessä Jumalan kanssa, he saattoivat tuntea houkutusta kapinaan.' (5)
 |
| Kuva: M.Lorentz. Vintilänojan polulla. 1995 |
Mormonien käsitys sodasta taivaassa on huonosti palvellut meitä noissa vahvasti yksinkertaistetuissa, liioitellusti korostetuissa muodoissaan, joihin se usein asettuu. Mukana on täytynyt olla jotakin enemmän kuin vain yksinkertainen valinta vapauden ja pakottamisen välillä. Ihmissuvun valinnanvapauden ja vastuullisuuden riisto on voinut olla houkuttelevaa Jumalan pojille ja tyttärille vain, jos vaihtoehto oli käsittämättömän kauhea. Järkevin selitys taivaalliselle erimielisyydelle ei ollut epämääräinen epäonnistumisen riski, jonka me rohkeasti hyväksyimme toisten pelkurimaisesti vetäytyessä. Pikemminkinin, kuten Beecher pohti, tuo hyvin todellinen, elävä, väistämätön sodankäynnin, kansanmurhien, lapsikuolleisuuden, synnin ja henkilökohtaisen surun aiheuttaman lähes yleismaailmallisen ahdistuksen näytelmä oli se, mikä aikaansai, kun se avattiin silmiemme eteen taivaallisissa neuvostoissa, uhkan suistaa koko suunnitelma, vetäen pois kolmanneksen taivaallisista joukoista.
Usko, että tämä oli se, mitä tapahtui tuolloin ikuisuuksia sitten, ei tarjoa vaivatonta lohtua. Mutta ehkä se voi saada meidät pohtimaan, että inhimillistä kurjuutta ei voi sivuuttaa latteuksilla, ei päätellä pelkäksi uskon heikkoudeksi, eikä sitä voi ratkaista vain oikeilla pahan ongelman selityksillä tai ihmisen kärsimyksen filosofialla. Myyttinen muisto näistä tapahtumista ja niiden todentuneet seuraamukset voivat antaa Paavalin sanoille uuden merkityksen: 'Älä anna pahan voittaa itseäsi ...'(6). Paavalin pelkona saattoi olla, ei niinkään se, että me opetuslapsina joutuisimme pahan houkutusten saaliiksi, vaan se, että myötätuntoisina katsojina joutuisimme pahan taakan uhreiksi ja kääntyisimme epätoivoon, toivottomuuden tilaan, tai katkeruuteen. Tämän vuoksi Julian of Norwich antoi niin myötätuntoisen neuvon: 'Sillä [Saatanan] tarkoituksena on saattaa meidät niin raskaalle mielelle ja murheelliseksi tästä, että me unohtaisimme iankaikkisen ystävämme siunatun katseen.'" (7)
Terryl Givens ja Fiona Givens
Lainaustekstiin sisältyvät viitteet (numerointi alkuperäisen tekstin mukainen):
(3) C. S. Lewis, C.S. 1996: Perelandra. New York: Scribner, 142.
(4) Mailer, Norman: Crucifying Mailer. Toronto Star, 28 April 1997: E4.
(5) Beecher, Edward 1860: Concord of Ages: or The Individual and Organic Harmony of God and Man. New York: Derby and Jackson, 98.
(6) Paavalin kirje roomalaisille 12:21.
(7) Baker, Denise N. toim. 2005: Julian of Norwich, Showings, XVI.76. New York: Norton, 115.
Lähde:
Givens, Terryl & Givens, Fiona 2014: Rethinking Being "Overcome with Evil". Teoksessaan Crucible of Doubt: Reflections on the Quest for Faith. SLC, UT: Deseret Book.
Teos on hankittavissa englanninkielisenä kovakantisena, e-kirjana tai äänikirjana osoitteista
Deseret Book ja Amazon.
Terryl Givens on kirjallisuuden ja uskontotieteen professori Richmondin (Virginia) yliopistossa. Hän opettaa kursseja 1800-luvun kirjallisuuden teoriasta. Hän on tunnettu mormonismin historiaa, kulttuuria ja teologiaa käsittelevistä kirjoistaan.
Fiona Givens sai perheessään katolisen kasvatuksen Nairobissa, Keniassa ja liittyi MAP-kirkkoon Saksassa opiskellessaan, opiskelijaystävänsä tukemana. Hän on eläkkeellä oleva kielten opettaja, jolla on tutkintoja ranskan ja saksan kielestä sekä Euroopan historiasta. Yllä lainatun kirjan lisäksi hän on miehensä kanssa yhdessä julkaissut teoksen "The God Who Weeps: How Mormonism Makes Sense of Life".
Lähteet:
Deseret News
BYU
Käännökset: Markku Lorentz
Deseret Book ja Amazon.
 |
| Kuva: BYU Theatre and Media Arts: T&F Givens. |
Fiona Givens sai perheessään katolisen kasvatuksen Nairobissa, Keniassa ja liittyi MAP-kirkkoon Saksassa opiskellessaan, opiskelijaystävänsä tukemana. Hän on eläkkeellä oleva kielten opettaja, jolla on tutkintoja ranskan ja saksan kielestä sekä Euroopan historiasta. Yllä lainatun kirjan lisäksi hän on miehensä kanssa yhdessä julkaissut teoksen "The God Who Weeps: How Mormonism Makes Sense of Life".
Lähteet:
Deseret News
BYU
Käännökset: Markku Lorentz