 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
"Moniavioisuus"
Valerie Hudson Cassler
Hagaria koskeva Abrahamin uhri:
Tuota ymmärrystä mielessä pitäen, palatkaamme siihen mihin jäimme Opin ja liittojen luvussa 132. On muistettava, että jakeessa 34 vihdoin aloitamme keskustelun moniavioisuudesta; huomaamme, että Jumala käski Abrahamin saamaan lapsia (tässä tapauksessa yhden lapsen) Hagarin kanssa, joka ei ollut hänen vaimonsa käskyn aikaan ja joka oli hänen vaimonsa Saaran palvelijatar, Abraham otti Hagarin vaimokseen, näin solmien moniavioisen liiton Jumalan käskemänä. Onneksi Herra ei jätä meitä vain tämän tosiasian varaan, vaan auttaa meitä suurempaan ymmärrykseen tätä seuraavan keskustelun avulla. Herra kysyy "miksi" näin tehtiin (jae 34), ja etenee sitten vastaukseen: "Koska se oli laki, ja Hagarista ovat lähtöisin monet ihmiset. Sen tähden tämä oli, muun ohella, lupausten täyttymistä."(jae 34). Tarkoittaako tämä, että Jumalan silmissä moniavioisuus on yleinen laki ja että hän on loppujen lopuksi kuitenkin välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä? Tulemme näkemään, että tämä ei ole se, mitä Herra sanoo.
Herran selvitys ei pääty jakeeseen 34. Jotta ymmärtäisimme jaetta 34, meidän täytyy tarkastella sitä yhdessä luvun loppuosan kanssa, varsinkin jakeiden, joissa mainitaan erityisesti Abraham (jakeet 35-37, 50-51). Välittömästi jakeen 34 jälkeen Herra kysyy: "Oliko Abraham siis tuomion alainen?" (jae 35). Jos hyväksymme kannan, että Herra on välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä, tämä kysymys on non sequitur, ja todellakin, juuri tuossa kysymyksessä itsessään ei ole mitään järkeä. Miten joku, joka harjoittaa avioliiton muotoa, jonka suhteen Jumala on välinpitämätön, voidaan nähdä olevan "tuomion alainen"? Jumala ei voi viitata jonkintyyppiseen Abrahamin aikalaisten kulttuuriseen tuomitsemiseen. On muitsettava, että me emme puhu Joseph Smithin ajasta, jolloin moniavioisuus ei ollut kulttuurisesti hyväksyttävää; puhumme Abrahamista, jonka aikana moniavioisuus oli yleistä ja varsin hyväksyttyä. Kukaan Aabrahamin kulttuuriympäristössä ei olisi tuominnut häntä moniavioisuuden harjoittamisesta, joten miksi Herra kysyy, retorisesti, onko Abraham tuomion alainen? Herran kysymys esittää meille pulman, ja ratkaistaksemme sen, meidän täytyy tutkia välittömästä seuraavia kirjoituksia.
Jae 36 on pulman avain. Tässä jakeessa kuten edellä huomautettiin, Herra asettaa suoran rinnastuksen kahden antamansa käskyn välille: Abrahamille antamansa käskyn naida Hagar ja Abrahamille antamansa käskyn uhrata poikansa Iisak. On muistettava, että jakeessa 36 Herra selittää: "Abrahamia käskettiin uhraamaan poikansa Iisak, vaikka oli kirjoitettu: Älä tapa. Mutta Abraham ei kieltäytynyt, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Tehkäämme selväksi, mitä tässä jakeessa tapahtuu. Yleinen laki, jota Jumala käskee kaikken noudattaa on "Älä tapa." Sitten, jollekin viattomalle ja vanhurskaalle miehelle jonain aikana, hän antaa käskyn tappaa oman poikansa (ei jonkun muukalaisen, ei rikollisen, ei vihollisen sotilaan; ei ole mitään perusteltua oikeutusta tappaa jonkun oma viaton nuori poika). Jumala on vaatinut jotakin aivan poikkeuksellista tältä mieheltä - jotakin mikä on vastoin kaikkea sitä, minkä hän tietää Jumalan laista ja jolle hän ei pysty löytämään mitään perusteita. Jumala pyytää Abrahamia poikkeamaan laista, jonka hän itse antoi Abrahamille. Hän vaatii Abrahamilta uhria, jota oikeudenmukaisuus tai laki ei vaadi. Tässä mielessä Jumala pyytää Abrahamia suorittamaan Kristuksen kaltaisen uhrin, vertauskuvana Jumalan ja hänen oman täydellisesti viattoman Poikansa uhrista sovituksessa. Koska Kristus oli täysin viaton, laki ei voinut vaatia, että hän kärsisi ja kuolisi omien tekojensa vuoksi. Kuitenkin Kristus valitsi kärsimyksen ja kuoleman täyttääkseen oikeudenmukaisuuden vaatimukset muiden puolesta. Abraham ja Kristus päättivät molemmat tietoisesti uhrata heille lain mukaisesti kuuluvan onnen, kaikkien muiden hyväksi.
 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
Miksi Herra tekee Iisakin uhraamisesta suoran rinnastuksen käskyynsä Abrahamille ottaa Hagar vaimoksi? Päättelemme, että tässä tilanteessa, kuten Iisakin tilanteessa, Jumala käskee poikkeamisen laista - mikä yleensä on asia, jonka Herra tuomitsee. Siksi Herra kysyy, "Oliko Abraham siis tuomion alainen?" Yleisen lain, tai säännön, mukaan yksiavioisuus uudessa ja ikuisessa avioliitossa, joka on Jumalan asettama (eikä aikansa kulttuurinormi; ks. Jaakob 2:27), ja koska Jumala ei ole välinpitämätön kahden tyyppisen avioliiton välillä, Abraham on tuomion alainen - muutoin Herran kysymyksessä ei ole mitään järkeä. Mutta Herra vastaa omaan kysymykseensä tällä tavalla: "Ei, [hän ei ollut tuomion alainen], sillä minä, Herra, käskin niin." (jae 35), jolloin luodaan jakeen 34 korvausteologian tyyppinen mutta silti poikkeuksellinen "laki". Ei olisi pulmaa eikä mitään kysyttävää tai vastausta, jos Jumala oli välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä. Mutta jos Jumala on ei-välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä, niin pulma syntyy - pulma, johon Herra vastaa viittaamalla ilmeiseen tapahtumaan, jossa Jumala käskee poikkeamaan yleisestä laista ja seuraamaan laillista poikkeusta. Tämä on vahvin mahdollinen todistus pyhissä kirjoituksissa siitä, että Opin ja Liittojen luku 132 on täysin sopusoinnussa Jaakobin kirjan luvun 2 kanssa, ja että näin ollen avioliiton yleinen laki tai sääntö on yksiavioisuus ja laillinen poikkeus on moniavioisuus ja Jumala ylläpitää aivan yhtä vahvan eron näiden kahden avioliiton muodon välillä tällä taloudenhoitokaudella, kuin Jaakobinkin aikana.
Voimme nyt sanoa, miksi Jumala ole välinpitämätön yksiavioisuuden ja moniavioisuuden välillä: Herran silmissä yksiavioisuus ei ole uhri, kun taas moniavioisuus on. (14) Emmekä nyt puhu mistä tahansa uhrista: Herra kertoo meille että moniavioisuus on Abrahamin uhri, mutta yksiavioisuus ei ole uhri ollenkaan. Ei ole väliä, millainen inhimillinen tunteiden valikoima moniavioisuuteen kohdistuu - iloa, surua tai ilon ja surun sekamelska - kypsin ja asioista perillä olevin näkökulma on Herran, joka näyttää ilmoittavan, että hän katsoo sen olevan Abrahamin uhri. Herra itse paljastaa mielensä tässä asiassa Iisakin ja Hagarin välisen rinnastuksen kautta. Kaikkien muiden asioiden ollessa yhtäläisiä, Jumala ei ole välinpitämätön sen suhteen, minkä kaltainen uhraus Abrahamia vaadittiin tekemään, koska siihen sisältyy Kristuksen kaltainen kärsimys. Kuitenkin, kuten Aabrahamin uhrin kohdalla, joka viittaa viattoman Jumalan Pojan korvaamattomaan uhriin sovituksessa, joskus Kristuksen kärsimys on kaikkien hyväksi tuleva ja rakastavin toimintatapa, koska se tuo hyvää niille, jotka eivät muuten voi saada sitä. Tavallaan siis huolimatta Kristuksen kaltaisen uhrin sisältämästä kärsimyksestä, ilo syntyy tiedosta, että uhri on Jumalan silmissä oikea ja rakastava syy antaa tuo käsky. Ja vielä, ilo syntyy kärsimyksestä Jumalan asialla ollessa, koska se mittaamattomasti syventää toivoa ja luottamusta ja uskoa hänen hyvyyteensä ja oikeudenmukaisuuteensa. Kuitenkin on huomattava, että ilon läsnäolo uhrautuvassa toiminnassa ei siirrä tuota toimintaa "uhri"-luokituksesta "ei-uhri"-luokitukseen Herran näkökulmasta. Tutkimme tätä aihetta edelleen hetken kuluttua.
 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
Tämä kärsimyksen ja ilon yhdistelmä pätee yhtä hyvin Hagarin tilanteeseen. Abraham ei ollut onnellinen Iisakin tappamisen mahdollisesta uhrista ja vaikka uhrasikin murhan kieltävän lain noudattamisesta luonnollisesti virtaavan ilon, Abraham totteli ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi ja syvensi iloa, jonka hän löysi rakastavasta suhteestaan Herraan. Koska Herra kertoo Hagarin tilanteen olevan rinnasteinen, niin yksikään osapuolista - Abrahamin, Hagarin, Saaran (tai itse asiassa, Ismaelin ja Iisakin) - ei olisi pitänyt vapautua kärsimyksestä tässä tilanteessa, vaikka ristiriitainen ilo, joka seuraa uhria, olisi myös ollut läsnä. Herran silmissä, kaikki viisi henkilöä olivat uhraamassa. Ja mitä he olivat uhraamassa? Luonnollisen ilon, joka tulee avioliiton lain noudattamisesta - yksiavioisuuden uudessa ja ikuisessa avioliitossa. Ensimmäinen Mooseksen kirja tekee selväksi että tästä tosiasiassa oli kyse: kukaan ei ollut onnellinen, ja Hagar ja Ismael pakotettiin lähteä (1. Moos 16, 21). Todellakin, Jumala hyväksyi heidän häätämisensä leiristä, samalla pelastaen ihmeen kautta Hagarin ja Ismaelin kuolemalta autiomaassa. Jumala ei näytä edellyttäneen tai vaatineen että heidän kaikkien olisi oltava onnellisa - hän vain edellytti, että he luottivat häneen ja tottelivat häntä, ja siitä kuuliaisuudesta he löytäisivät yllä mainitun ristiriitaisen ilon ja edistäisivät hänen työtään taalla maan päällä.
Lisäksi, koska se että Abrahamin tarjoutui uhraamaan Iisakin, luettiin hänelle vanhurskaudeksi, Abrahamin, Saaran ja Hagarin, kunkin osaltaan, poikkeaminen avioliiton laista niin luettiin heille myösvanhurskaudeksi. (15) Ei ole epäilystäkään, että Abraham, Saara, ja Hagar lopulta tunsivat rauhan ja ilon, mikä syntyy Jumalan käskyjen noudattamisesta, jotka kaikki - jopa ne jotka vaativat Kristuksen kaltaisen uhrin - rakentuvat Jumalan lapsiaan kohtaan tunteman täydellisen rakkauden perustalle. Kuitenkin onnellisuus tuollaisen laista poikkeamisen vaatimuksen vuoksi ei näytä vaikuttavan ihmisen samaiselle käskylle osoittaman kuuliaisuuden lukemiseen vanhurskaudeksi. Loppujen lopuksi, uhri on edelleen uhri, vaikka sisäisesti ristiriitaista iloa tunnetaankin.
Tunnistamme tämän periaatteen monissa pyhien kirjoitusten tilanteissa. "Napina" Herraa vastaan tai kapinointi hänen tahtoaan vastaan ei ole hyväksyttävää (1. Ne 2:12; 1. Ne 7: 6-8), mutta huutaminen Herran puoleen viattomassa ahdistuksessa - ahdistuksessa jota tunnetaan Jumalan käskyjen noudattamisen seurauksena - on täysin hyväksyttävää. "Napistessaan" ihminen tuntee kuuliaisuuden tuskan uhrauksessa ja tottelee paheksuen ja jopa vihaten Jumalaa sen vuoksi. Tällainen reaktio ajaa kiilaa ihmisen itsensä ja Jumalan välille, ja jopa ristiriitainen ilo, joka tulee Jumalan tottelemisesta, menetetään. Ristiriitaisen ilon tuntemisen sijasta "napisijat" tuntevat ainoastaan sielun katkeruutta. Toisaalta, vanhurskaat voivat huutaa viattomassa ahdistuksessaan tuntiessaan tuskaa kuuliaisina uhrauksessaan, mutta tämä tuska saa heidät heittäytymään Jumalan armon ja hyvyyden varaan. Tämä tuo heidät lähemmäksi Jumalaa ja sallii heidän tuntea uhrauksen ristiriitaista iloa, vaikkakin he edelleen tuntevat uhrauksen syvästi.
 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
Kuten aiemmin huomautettiin, Abrahamin uhri ja moniavioisten vaimojen ja aviomiesten uhri ovat jaloja nimenomaisesti, koska ne viittaavat Kristuksen uhriin tai ilmentävät sitä. Kristukselta vaadittiin uhri, jota ei voida oikeuttaa hänen itsensä perusteella, koska Hän oli puhdas ja viaton. Kuitenkin tämä altis yhden viattoman ihmisen uhri tehtiin, jotta monet voisivat elää ja saada iankaikkisen elämän. Abrahamin uhri oli myös altis mutta Kristuksen kaltainen, ja annettiin, jotta monet (kaikki Abrahamin kelvolliset jälkeläiset) olisivat Abrahamille annettujen iankaikkisen elämän ja korotuksen suurten siunausten perillisiä. Samoin vanhurskaiden moniavioisten vaimojen ja aviomiesten uhri kirkon alkuaikoine oli altis, mutta Kristuksen kaltainen, jotta kaikki heidän kelvolliset jälkeläisensä voitaisiin kasvattaa vanhurskaudessa, tullakseen iankaikkisen elämän perillisiksi. Nämä uhraukset ovat kaikki samankaltaisia, ja ne viittaavat kaikki suureen sovituksen uhriin. (17)
Viimeistä näkökohtaa Herran tekemässä rinnastuksessa Iisakin tilanteen ja Hagarin tilanteen välillä ei pidä unohtaa. Koska, tavallaan, Herra kutsuu meitä ajattelemaan kahta Abrahamin uhrausta, me emme voi olla huomaamatta lopulta tulevaa helpotusta joka läpäisee molemmat. Kun Abraham nostaa kätensä surmatakseen poikansa Iisakin:
"Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: 'Tässä olen.' Herran enkeli sanoi: 'Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.' Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta." (1. Moos. 22: 11-13).
 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
Miksi Herra tuo tämän vapautuksen? Voimme vain toistaa, että niin tapahtuu, koska Jumala ei ole välinpitämätön uhrauksen tilan ja vapautuksen tilan välillä, ja että kaikkien muuiden osatekijöiden pysyessä samoina, hän aktiivisesti pitää parempana viattomille lapsilleen lopulta koittavaa vapautusta alituisesta uhraamisesta. Jotta emme erehtyisi tässä isällisessä etusijalle asettamisessa, Kristus kysyy retorisesti, "Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät."(Matt 7: 9-11) Suuri uhri, johon Abrahamin uhri viittaa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovitus, saatettiin myös päätökseen Jumalan toimesta. Hänen uhrinsa päättyi, me laulamme Kristuksesta:
"Hän, ken huokas tuskassaan / Nousi taivaan kunniaan / Kerran kansan pilkkaama / Saapuu Kuninkaanansa / Kerran yksin itki ken / Saa jo valtaistuimen / Kerran kaiken kärsinyt / Voitokkaana saapuu nyt / Kerran nöyrä Karitsa / Nyt on suuri Jumala / Hän, ken kuoli ristillä / Saapuu taivaan pilvissä" (Laulu nro. 120, Myöhempien Aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko),
Tämä uhrautumisen toimeksianto koitui Kristukselle hänen täydellisen vanhurskautensa vuoksi, mutta meidän on ymmärrettävä, että vaikka Kristus ansaitsikin palkintonsa, Kristuksen uhri ei kuitenkaan muodostanut hänen palkintoaan.
Jos Herra on valinnut Iisak-Hagar rinnastuksen huolella, niin me voimme varmankin odottaa näkevämme päätöksen poikkeukselliselle käskylle myös tässä tapauksessa, joka päätös toisi myös vapautuksen. Kuuliaisuus Jumalan poikkeukselliselle käskylle harjoittaa moniavioisuutta aiheutti sen, että Abraham, Saara, ja Hagar ansaitsivat palkinnon, mutta se ei muodostanut tuota palkintoa. Epäsuorasti Jumalan antama hyväksyntä Saaran vaatimukselle karkoittaa Hagar ja Ismael on Jumalan antama tunnustus uhrille ja kärsimykselle noiden kahden osallisen äidin näkökulmasta ja osoitus hänen halustaan tarjota vapautus heille. Mielenkiintoista on, että Jumala ei tuomitse kumpaakaan naista heidän tilannetta kohtaan osoittamiensa tunteiden vuoksi. Hän näyttää hyväksyvän negatiivisen emotionaalinen tilanteen luonnollisena seurauksena antamastaan laista poikkeamisesta ja hyväksyy muutoksen tilanteessa lievittääkseen jännitystä ja surua. Jumalan enkelin ilmestyminen Hagarille kahdessa tilanteessa ja Jumalan suoma ihmeellinen pelastus Hagarille ja Ismaelille ovat erittäin tärkeitä osatekijöitä tässä vapautuksessa (1. Moos 16; 21). Kuten tulemme näkemään, uskomme Hagarin ja Ismaelin erottaminen mikä ei ollut ainoa vapautus, jonka Jumala tuli antamaan. (18)
 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
Joseph Smith tosiaan teki monia uhrauksia elinaikanaan. Kuitenkin nämä muut Josephin tekemät uhraukset - omaisuuden, vapauden ja niin edelleen menetys - eivät ole samaa luokkaa kuin Abrahamin uhri, koska Jumala ei käskenyt Josephia poikkeamaan laista näissä tapauksissa. Mielestämme ainoa Josephilta vaaditut uhraukset, jotka täyttivät Abrahamin tekemän Iisakin uhraamisen tapauksessa läsnä ollet ominaispiirteet, olivat Josephin moniavioisuuteen liittyvät uhraukset. Lisäksi kaikki ympäröivät jakeet puhuvat moniavioisuudesta, ja ainoa muu maininta Iisakista on moniavioisuuden yhteydessä. Pääsy ei viittaa vihollisten kynsistä pakenemiseen tai käyhyydestä tai muusta raadannasta vapautumiseen, koska viimeinen Iisakia käsittelevä lause toistaa, että nyt keskustellaan Herran antamasta käskystä vapaaksi pääsemisestä. Kokonaisuus, josta jae 50 on osa, alkaa jakeesta 36, koska nämä ovat ainoat kaksi jaetta, joissa Iisak mainitaan. Lisäksi on muistettava, että Oppi ja liitot 132 ei ole uusi ilmoitus, joka aloittaa moniavioisuuden harjoittamisen ensimmäistä kertaa tässä armotaloudessa - että alkuvaiheen ilmoitus oli jo annettu, sillä Joseph oli harjoittanut moniavioisuutta jo vuosien ajan kun ilmoitus Opin ja liittojen luvun 132 ilmoitus oli annettu vuonna 1843.
Tämän perusteella näyttää järkevältä päätellä, että Jumala puhuu moniavioisuudesta jakeessa 50. Herra ilmaisee osanottonsa tämän poikkeuksellisen avioliiton laista poikkeamaan kehottavan käskyn aiheuttamien vaikeuksien ja surun johdosta. (19) Hän on lupaa lukea Josephin kuuliaisuus hänen vanhurskaudekseen, kuten Abrahamin uhrakun oli luettu. Ja, mikä on hyvin merkittävää, hän lupaa, että jonain tulevana ajankohtana Josephilla tulee olemaan pääsy tästä poikkeuksellisesta käskystä poiketa avioliiton laista ja että hänen kuuliaisuudessaan läsnä olevat uhraus ja kärsimys tulisivat päättymään. Tämä poikkeuksellinen käsky oli epäilemättä annettu Josephille hänen suuren vanhurskautensa tähden. Kuitenkin jälleen kerran meidän on ymmärrettävä, että Josephin harjoittama poikkeuksellisen moniavioisuuden käsky ansaitsi hänelle palkinnon, mutta se ei voinut muodostaa palkintoa niissä käsitteellisissä puitteissa, jotka Herran perustelut meidän eteemme tuovat. Kristus päätti uhrata elämänsä, mutta hän sai sen takaisin ja tunsi uudesta elämästä syntyneen vapautuksen ja luonnollisen ilon. Abraham päätti uhrata Iisakin, mutta sai takaisin poikansa ja tunsi vapautuksen ja luonnollisen ilon syleillessään Iisakia jälleen. Jos Herra valitsi tämän IisakHagar rinnastuksen huolellisesti, ja meillä on täysi syy uskoa, että hän teki, niin jae 50 kertoo meille, että jonain päivänä Joseph Smithille löytyisi oinas pensaikosta, moniavioisuutta koskien, ja hän voisi tuntea sen vapautumisen ja luonnollisen ilon, joka on läsnä sellaisessa pääsyssä.
 |
| Kuva: Vesistövaellus Suomessa. 1930-luku.* |
(13) Vanhin Harold Hillam esittää, että Abrahamin sydän itki koko tämän koettelemuksen ajan (Hartaustilaisuus BYU:ssa, 25.6.1996).
(14) Hyrum M. Smith ja Janne M. Sjodahl yhtyvät näkemykseen, todeten, että heidän analyysinsä Opin ja liittojen luvusta 132 johtaa heidät päätelmään, jonka mukaan tuo pyhä kirjoitus nimenomaisesti osoittaa, että ”moniavioisuus on uhri” ( Smith, Hyrum M. ja Sjodahl, Janne M. 1978: Doctrine and Covenants Containing Revelation. Salt Lake City: Deseret Book Company, 821.
(15) On huomattava, että Saara ja Hagar eivät muuttuneet jonkinlaisiksi ”uusiksi olennoiksi” kun Jumala antoi poikkeuksellisen käskyn poiketa laista. He olivat normaaleja naisia joilla oli normaalit intohimot ja he tuon avioliiton laista poikkeamisen aiheuttaman menetyksen. Samoin kirkon alkuaikojen naisetkaan eivät "muuttuneet", kun Jumala antoi käskyn harjoittaa moniavioisuutta. Koska he eivät muuttuneet, he tekivät vanhurskaan ja poikkeuksellisen uhrauksen. Ne, jotka väittävät naiset "muutetaan" tuonpuoleisessa hyväksymään moniavioisuus, eivät näytä havaitsevan tämän asian merkitystä. Luonnollinen ilo, joka tulisi kiinnittymisestä Jumalan lakiin, menetetään silloinkin, kun Jumala on käskenyt poikkeamaan laista. Kuitenkin, kuten edellä todettiin, tilanteeseen sisältyy ristiriitaista iloa uhrista ja uskollisesta kuuliaisuudesta Jumalan poikkeuksellisia käskyjä kohtaan.
(16) Onkin huomionarvoista, että kun Hagar karkotetaan leiristä ensimmäistä kertaa, Herran enkeli ilmestyy hänelle, lohduttaa häntä, ja kertoo hänelle, että hänen pitäisi nimetä syntymätön poikansa Ismaeliksi, joka tarkoittaa "Jumala kuulee", koska "Herra kuuli, kun valitit hätääsi" (1. Moos. 16:11).
(17) Olemme kiitollisuudenvelassa Ronald Hinckleylle tätä näkemyksestä.
(18) Muualta pyhistä kirjoituksista löydämme toisia esimerkkejä, joissa Jumala yrittää tehdä moniavioisuuden Abrahamin uhrista vähemmän rasittavaa naisille, jotka kokevat siitä surua. Kohdassa 5. Moos. 21: 15-17, esimerkiksi, moniavioisessa avioliitossa halveksitun vaimon esikoinen on saava kaksinkertaisen perinnön rakkaan vaimon esikoisen perintöön verrattuna. Ja kohdassa 3. Moos. 18:18, Herra antaa käskyn, että mies ei saa naida vaimonsa siskoa, koska sellainen tilanne "ahdistaisi" vaimoa.
(19) On henkilökohtaisesti lääkitsevää ajatella Joseph tuntevan tuskaa moniavioisuuden harjoittamisesta. Hän uhrasi luonnollisen ilon, joka koituisi avioliiton laista ja joka menetettiin Jumalan käskemän laista poikkeamisen myötä. Muut yleisauktoriteetit, jotka harjoittivat moniavioisuutta tunsivat myös aluksi vastahakoisuutta kuullessaan käskyn. Esimerkiksi Brigham Young kertoi kadehtineensa kuollutta kun hänelle ensi kerran opetettiin sitä. Alkuvaiheen vastahakoisuus poiketa avioliiton laista, joka tuo luonnollista iloa, ei ole ainoastaan tunnusmerkillistä vanhurskaiden naisten ensireaktiolle, vaan se on myös tunnusmerkillistä varskaiden miesten ensireaktiolle. Tässä luvussa esitetystä näkökulmasta me ymmärrämme, että tämä vastahakoisuus ei perustu joihinkin kulttuurille ominaisiin tapoihin, vaan syvälliseen onnellisuuden lakiin, joka on levinnyt kaikkeen inhimmilliseen olemassaoloon, riippumatta kulttuurista tai aikakaudesta. Tietenkin me ajattelemme Joseph Smithin ja Brigham Youngin sekä muiden vähitellen tunteneen Abrahamin uhrin mukanaan tuomaa sisäisesti ristiriitaista iloa.
Alkuperäinen artikkeli: Cassler, V. H. 2010: "Polygamy". SquareTwo, vol. 3 nro. 1 (kevät); saatavissa osoitteessa: http://squaretwo.org/Sq2ArticleCasslerPolygamy.html
Huom.: Sivujen maisemakuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
Valerie M. Hudson on professori ja George H. W. Bush -oppituolin haltija Texasin A&M yliopiston Governement and Public service [valtiotieteellisessä] tiedekunnassa. Hänen opetustyönsä liittyy kansainvälisten suhteiden tutkinto-ohjelmaan. Hänen tutkimuskohteisiinsa sisältyvät ulkopolitiikka, kansallinen turvallisuus, sukupuoli ja turvallisuus, metodologia, sekä kystinen fibroosi.
Lähde: http://vmrhudson.org/
Hudson on naimisissa taiteilija David Casslerin kanssa, taidemaalarin jolla on BYU:n MFA-tutkinto. Heillä on kahdeksan lasta. David on myös maisema-arkkitehti.
Kolmella Casslerin lapsista on kystinen fibroosi. Hudson on julkaissut artikkelin, jossa hän esittää, että glutationin puutos, mikä liittyv kystiseen fibroosiin, voi olla syynä moniin sen kroonisiin ongelmiin.
Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Valerie_M._Hudson
Hän toimii SquareTwo-foorumin toimitusneuvoston puheenjohtajana.
Lähde: http://squaretwo.org/index.html
Valerie M. Hudson on professori ja George H. W. Bush -oppituolin haltija Texasin A&M yliopiston Governement and Public service [valtiotieteellisessä] tiedekunnassa. Hänen opetustyönsä liittyy kansainvälisten suhteiden tutkinto-ohjelmaan. Hänen tutkimuskohteisiinsa sisältyvät ulkopolitiikka, kansallinen turvallisuus, sukupuoli ja turvallisuus, metodologia, sekä kystinen fibroosi.
Lähde: http://vmrhudson.org/
Hudson on naimisissa taiteilija David Casslerin kanssa, taidemaalarin jolla on BYU:n MFA-tutkinto. Heillä on kahdeksan lasta. David on myös maisema-arkkitehti.
Kolmella Casslerin lapsista on kystinen fibroosi. Hudson on julkaissut artikkelin, jossa hän esittää, että glutationin puutos, mikä liittyv kystiseen fibroosiin, voi olla syynä moniin sen kroonisiin ongelmiin.
Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Valerie_M._Hudson
Hän toimii SquareTwo-foorumin toimitusneuvoston puheenjohtajana.
Lähde: http://squaretwo.org/index.html
* * *
*Sivun maisemakuvitus on H.H.H. Lorentzin kuva-arkistosta. H. Hoffmann 1930-luku: Vesistövaellus kangaskanootilla Suomessa.Käännös: Markku Lorentz