 |
| Kuva: Eeva Kennedy. 2016. |
Joseph Smith ja evankeliumin ensimmäiset periaatteet:
vuodet 1820-1829.
Niin paljon elämäkerran luonteista tekstiä on kirjoitettu viime aikoina profeetta Joseph Smithin elämästä, että voi hyvinkin ihmetellä, onko hänestä enää mitään uutta tai tärkeää sanottavaa. Dan Vogel ja Richard Bushman dramaattisesti vastakkaisissa tulkinnoissaan profeetasta - edellisen väittäessä, että hän oli 'hurskas huijari' ja jälkimmäisen väittäessä hänen olleen oikeutettu profeetta Amerikassa - ovat pakottaneet meidät harkitsemaan uudelleen Donna ja Marvin Hillin, Fawn Brodien, John Henry Evansin ja George Q. Cannonin aikaisemmin esittämiä perusteluita ja tulkintoja. Silti näiden viimeisimpien kahden tutkijan vastakkaiset panostukset, ja heidan saamansa kiihkeä, joskus syvästikin tunteellinen vastakaiku, on vahvistanut mielessäni vakaumusta siitä, että Joseph Smithin elämään ja uskonnolliseen panokseen kohdistuva tutkimus on hedelmällistä maata, maata, jonka korjattavissa oleva sato viittoo uusia sukupolvia huolelliseen tutkintaan ja pohdintaan. Liian monet menneiden aikojen hurskaat uskonpuolustajat ovat kieltäneet historiallisen todisteaineiston arvon, kun taas liian monet kriitikot ovat pitäneet pilkkanaan pyhien kirjoitusten arvovallan osuutta. Molemmat ovat tarpeen uskovalle myöhempien aikojen pyhälle.
Haluan tehdä tutkimusmatkan Joseph Smithin elämään, erityisesti vuosina 1820-29, hieman eri näkökulmasta kuin jotkut kollegani, ehdottamalla hieman erilaista ajatusmallia, mallia joka on syvästi juurtunut vakaumukseeni siitä, että Joseph Smith oli Jumalan kutsuma mies. Väittämäni voidaan tiivistää seuraavasti: jos Joseph Smith kutsuttiin olemaan profeetta, silloin Jumala otti itselleen vastuun opettaa ja kouluttaa hänet tuohon rooliin. Toisin sanoen: evankeliumin sanansaattajan olisi elettävä evankeliumin sanoma. Palautuksen tinkimättömyys ei voi vaatia vähempää.
Tavoitteemme on erityisesti tutustua sekä kirkon historian että pyhien kirjoitusten sivujen kautta siihen, kuinka Joseph Smithille huolellisesti ja perusteellisesti opetettiin evankeliumin ensimmäisiä periaatteita, erityisesti parannuksen tekoa, tuona nuoruuden kehitysaikana ja perustusta luovalla vuosikymmenellä 1820-luvulla. Aikomuksenani on osoittaa, että tällä kymmenen vuoden valmistautumismatkalla Palmyrasta Fayetteen Joseph Smithille opetettiin parannusta ja anteeksiantoa syvästi henkilökohtaisella ja vakuuttavalla tavalla, joka muovasi hänen luonteensa. Muualla, kirjan pituisessa muodossa, käsittelen ahepiiriä, kuinka häntä niinikään opetettiin noiden muiden periaatteiden osalta - usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, kaste syntiuen anteeksisamiseksi ja Pyhän Hengen lahja - mutta tässä luvussa meillä on töin tuskin tarpeeksi tilaa kattamaan toinen evankeliumin ensimmäisistä periaatteista. En toimi näin asettakseeni profeetta Josephin luonnetta kyseenalaiseksi, vaan parantaakseni ymmärrystämme hänen elämästään, kirkon historiasta, ja palautuksesta.
Lähestymme jumalallisen ohjauksen aihetta erityisesti kolmella eri ajanjaksolla: (1) vuodesta 1820, ensimmäisen näyn jälkeen, siihen asti kun Joseph Smith sai levyt syyskuussa 1827 - sitä voisimme kutsua varhaiseksi valmistautumiseksi; (2) syyskuun 22. päivästä 1827 alkaen, huhtikuun alkuun 1829 saakka - eli Martin Harrisin kovien kolhujen koulu; (3) ja lopuksi käännöstyön aika huhtikuun 5,. päivästä, heinäkuun 1. päivään vuonna 1829, jona aikana Joseph Smith ja Oliver Cowdery käänsivät Mormonin kirjan.
Richard E. Bennett
 |
| Kuvaleike: Eeva Kennedy. 2016. |
Bennett, Richard E. 2010: Joseph Smith and the First Principles of the Gospel, 1820–29. Teoksessa Holzapfel, Richard Neitzel ja Jackson, Kent P., toim. 2010: Joseph Smith, the Prophet and Seer. Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University; Salt Lake City: Deseret Book, 23–50.
Saatavissa sivulla https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/joseph-smith-and-first-principles-gospel-1820-29
Richard E. Bennett oli tätä julkaistaessa [ja on edelleen tämän blogisivun julkaisun aikaan] kirkon historian ja opin professori Brigham Youngin yliopistossa.