081 - Yksinoikeuden harhakuvasta ... ja pyhistä ihmisistä, joista et tiedä / osa 2

Kuva: Markku Lorentz. Finnjamboree. Hanko, 1996.

"Miten Jumala huolehti kansastaan ja piti totuuden tulta yllä sinä aikana kun evankeliumin toimitukset eivät enää olleet saatavilla täyteydessään ? Näyttää siltä, ​​että kun Jumalalta puuttui profeettoja, Hän puhui runoilijoiden ja säveltäjien, viisaiden sekä uskovien ja hyvien yksinkertaisten miesten ja naisten kautta. Hän puhui Michelangelon Pietàn ja Gerard Manley Hopkinsin runouden ja Bachin Matteus Passion kautta. Hän puhui viisaiden miesten, kuten toisen vuosisadan Origeneen kautta, joka opetti aikaisemmasta olemassaolostamme Jumalan luona, ja Jumalasta, joka tunsi tuskamme omanaan, ja niin äärettömästä Isän rakkaudesta, että se ottaisi syleilyynsä koko ihmissuvun. Hän puhui neljännentoista vuosisadan Juliana Norwichlaisen kautta, joka opetti synnin välttämättömyyttä ja näki Aadamin ja Eevan kohtalokkaassa päätöksessä rohkean askeleen kuolleisuuden tilaan - ei tuhoisaa epäsuosioon joutumista. Näyssään hän sai tietää, että koska ensimmäiset vanhempamme, kuten kaikki, jotka jättävät kuolevaisuutta edeltävän maailman, ryhtyivät tehtäväänsä rakkaudesta ja hyvästä tahdosta, heille tullaan hyvittämään kokemansa kivut ja kärsimykset, pelko ja ahdistus, 'ylittäen sen minkä he olisivat ilman lankeemustaan saaneet'. (22)
...
Jumala puhui Lady Anne Conwayn ja Sarah [Pierpont] Edwardsin ja Edward Beecherin ja kirjaimellisesti tuhansien muiden kautta, jotka saivat Hengen palveluksia jotka auttoivat heitä säilyttämään koskemattomana kaikkein hienoimpia evankeliumin totuuksia alkuperäisen kirkkolaitoksen aina enemmän murentuessa. Samaan aikaan vuosisatojen kuluessa tapahtuneiden uudistusten ja kuohunnan seurauksena erityisesti katoliset pitivät elossa tietoa siitä, että elävät ja kuolleet ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa, heidän tilansa ja kohtalonsa läheisesti yhteen kietoutuneina.
...
Kun mormonit pursuavat yksinoikeuden tunnetta iankaikkisuuden ymmärtämisestä, tai tuomitsevat pimeän keskiajan vailla valoa ja totuutta olevana, he tekevät niin tietämättöminä Josephin ja hänen työtovereidensa työstä, eivätkä ole sopusoinnussa sen kanssa. Totta on, että Josephin tehtävänä oli palauttaa tieto pelastavista ja sinetöivistä toimituksista, sekä saada pappeuden avaimet niiden suorittamiseen. Kuitenkin Joseph tiesi myös, että kuten muinaisen temppelin rauniot, 'murtuneina palasina hajallaan, revittynä ja sinne tänne levinneinä', ihania jäänteitä alkuseurakunnasta oli kaikkialla heidän ympärillään 'sieltä täältä löytyvinä mormonismin osasina'. (27)
...

Kuva: Markku Lorentz. Loisto. Hanko, 1996.

Joseph Smithin näkemys pelastuksesta on yksi anteliaimmista, vapaamielisimmistä, ja universalistisimmista käsityksistä koko kristikunnassa. [Opin ja liittojen] luvussa 49, kun Herra viittaa 'pyhiin miehiin' joista Joseph ei tiennyt mitään ja jotka Herra oli varannut itselleen, Hän osoittaa selvästi, että mormoneilla ei ole yksinoikeutta vanhurskauteen, totuuteen, tai Jumalan antamaan hyväksymiseen. Se että temppeliliitot voidaan tehdä ja pitää täällä tai tämän jälkeen, ja pelastavat toimitukset suorittaa henkilökohtaisesti tai sijaisena, tarkoittaa että käsityksemme Hänen kirkostaan tulisi olla niin laaja ja niin antelias kuin Jumalan sydän. Josephin opetukset viittaavat siihen, että kirkko on parhaiten ymmärrettävissä pelastettujen sisäänkäynniksi, ei vanhurskaiden varastoksi.
...
Sekä Brigham Young että Lorenzo Snow imivät itseensä Smithin anteliaan näkemyksen. Young saarnasi: 'Jokaisella uskollisella metodistilla, joka on elänyt uskollisesti uskontonsa mukaan ... on juuri niin suurenmoinen taivas kuin hän ikinä on osannut aavistaa lihassa, ja vielä suurenmoisempikin. Jokainen presbyteeri ja jokainen kveekari ja jokainen baptisti ja jokainen roomalaiskatolinen jäsen ... joka elää parhaan valon mukaan, mikä heillä on ... tulee saamaan kaiken sen mitä varten he elävät ja iloitsemaan siitä ... Tämä on kristikunnan tila kuoleman jälkeen. Voit mennä pakanoiden tai kaikkien olemassa olevien kansojen keskuuteen ... ja jos he ovat eläneet sen mukaan, mitä he omistavat, sen mukaisesti he tulevat saamaan tämän jälkeen. Ja tuleeko se olemaan kirkkautta ? Sitä voit kysyä. Kyllä. Kirkkautta, kirkkautta, kirkkautta.' (30)
...
G. K. Chesterton kirjoitti: 'On olemassa semmoinen asia kuin pieni ja ahdas ikuisuus. Voit nähdä sen monissa nykyaikaisissa uskonnoissa' (41) Mormonismin taivas ei ole sellainen paikka."

Terryl Givens ja Fiona Givens

Lainaukseen sisältyvät viitteet (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):

(22) Baker, Denise N., toim. 2005: Julian of Norwich, Showings. XIV.51. New York: Norton, p. 71.
(27) The Religion of the Ancients. Times and Seasons 4.9 (15.3. 1843), 136; Not the Prophet, S.T.P., To the Editor. Times and Seasons 5.8 (15.4. 1844), 503.
(30) Young: Complete Discourses, 1:569.
(41) G. K. Chesterton, G. K. 2004: Orthodoxy. New York: Dover, 12.

Lähde:

Givens, Terryl & Givens, Fiona 2014: Holy persons "Ye know not of". Teoksessaan Crucible of Doubt: Reflections on the Quest for Faith. SLC, UT: Deseret Book, 1623-1765 (Kindle)

Teos on hankittavissa englanninkielisenä kovakantisena, e-kirjana tai äänikirjana osoitteista

Deseret Book ja Amazon.

Kuva: BYU Theatre and Media Arts: T&F Givens.

Terryl Givens on kirjallisuuden ja uskontotieteen professori Richmondin (Virginia) yliopistossa. Hän opettaa kursseja 1800-luvun kirjallisuuden teoriasta. Hän on tunnettu mormonismin historiaa, kulttuuria ja teologiaa käsittelevistä kirjoistaan.

Fiona Givens sai perheessään katolisen kasvatuksen Nairobissa, Keniassa ja liittyi MAP-kirkkoon Saksassa opiskellessaan, opiskelijaystävänsä tukemana. Hän on eläkkeellä oleva kielten opettaja, jolla on tutkintoja ranskan ja saksan kielestä sekä Euroopan historiasta. Yllä lainatun kirjan lisäksi hän on miehensä kanssa yhdessä julkaissut teoksen "The God Who Weeps: How Mormonism Makes Sense of Life".

Lähteet:

Deseret News

BYU

Suom. huom.: Hangossa otetut merikuvat ovat somisteita, ne eivät liity tekstiin.
Käännökset: Markku Lorentz