056 - Pietarista

Kuva: Markku Lorentz. Läntinen Gotlannin allas.

"Simon Pietari sai kutsun: 'Tule!'. 'Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika."' (Matt. 14:29-33, kursivointi lisätty) Usko ja erehtyväisyys ovat täydesti näkyvillä tässä pyhien kirjoitusten kertomuksessa. Paljon on puhuttu ja kirjoitettu tästä kertomuksesta vuosien kuluessa. Useimmiten on keskitytty joko Pietarin horjuvaan, 'vähäiseen uskoon', mikä saattoi hänet vajoamaan kun aallot ryskyivät hänen päälleen, tai hänen ihmeelliseen, yliluonnolliseen kykyynsä kävellä itse veden päällä. Molemmat näkökulmat heijastavat tarkasti raamatullista kertomusta. Kuitenkin minulle siinä on vielä yksi sanoma - sisältäen vertauskuvallisuutta, malleja ja kuvajaisia, niin sanoakseni - sanoma, joka todistaa Kristuksen pelastavasta ja mahdollistavasta voimasta - jumalallisesta armosta, joka tempaisee (9) langenneen ihmisen epätoivon syvyyksistä ja varmasta kuolemasta (2. Nefi 9:10).

Olipa Pietari hetkellisesti epäilemässä Jeesuksen jumaluutta, kykenemätön ymmärtämään mitä hän oli näkemässä ja kokemassa, pelkäämässä henkensä puolesta, tai menettämässä väliaikaisesti näkemyksen päämäärästään, tai olipa kyseessä mikä tahansa yhdistelmä näistä tekijöistä, kaikki tämä menetti merkityksensä hänen astuessaan ulos veneestä. Simon olisi helposti voinut kyyristyä veneeseen muiden kanssa. Hän olisi voinut jättää huomiotta Vapahtajan esittämän kutsun kävellä hänen luokseen. Silti, huolimatta ymmärrettävästä epäilystään ja pelostaan, hänellä oli riittävästi uskoa astua veneestä ja ottaa muutamia askeleita Vapahtajaa kohti. Niin merkittävä kuin olikin, että hän käveli veden päällä askeleen tai kaksi tai useampia (mikä oli dramaattisesti enemmän kuin kukaan muu kuolevainen oli koskaan tehnyt tai tulisi koskaan tekemään), se mitä hän ja muut opetuslapset kokivat hänen vajotessaan veteen, oli äärettömästi merkittävämpää ja elämää muuttavampaa."

Kuva: Markku Lorentz. Saaristomeri.

"Minulle tämä on enemmän kertomus voitosta ja muuttumisesta, kuin epäonnistumisesta tai uskon puutteesta. Painopisteen ei tulisi olla Simonin vajoamisessa vaan Jeesuksen voimassa nostaa - ei Pietarin inhimillisessä erhtyväisyydessä, vaan Kristuksen jumalallisessa kyvyssä. Olen vakuuttunut, että Pietarin usko vahvistui ja hänen johtajuutensa karkaistui vajoamisen kautta näin enemmän, kuin jos hän olisi jatkanut kävelemistään veden päällä. Jos hän olisi kävellyt Vapahtajan luo ja sen jälkeen takaisin veneeseen, epäilemättä muut opetuslapset olisivat ihailleet tuota ihmettä, ja ehkä Pietariakin. Mutta se ei ole sitä, mitä hän ja muut opetuslapset tarvitsivat. Johtaja-apostolin voitto kuitenkin tuli myöhemmin - erilaisella tavalla, sen kautta, mitä hän oppi Mestarilta ja mitä hänestä tuli tämän kokemuksen kautta - muuttuminen, joka oli tulosta vajoamisesta ja Herran pelastamaksi tulemisesta.

'Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi' (Matt 14:32). Tämä on lyhyt ja yksinkertainen jae, mutta se herättää monia kysymyksiä. Kuinka kaukana veneestä Jeesus ja Pietari olivat? Miten Jeesus nosti Pietarin vedestä? Miten he pääsivät takaisin veneeseen? Raamatulliset asiakirjat ovat hiljaa noiden asioiden suhteen, mutta ehkäpä tuossa hiljaisuudessa me näemme sanoman ihmeestä. Uskon, että kalastaja Simon, huolimatta kokemuksestaan ja taidostaan kalastajana juuri tuolla järvellä, ajatteli hukkuvansa juuri sillä hetkellä. Kauhuissaan hän huusi sanoen: 'Herra, pelasta minut' (Matt 14:30). Oletko koskaan tuntenut olevasi vajoamassa - ikäänkuin hukkumassa - ja anomassa Vapahtajaa pelastamaan ja auttamaan? Pietarin tuskainen huuto pelastuakseen fyysisesti, heijastaa Mormonin kirjan profeetta Alman vastaavaa, kun hän huusi Herraa pelastuakseen hengellisesti, 'Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana' (Alma 36:18).

Palataksemme Pietarin kertomukseen, 'Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen' kädestä ja nosti hänet takaisin pintaan, aivan kuin isä nostaisi kaatuneen lapsen takaisin jaloilleen (Matt 14:31). Minulle tuo ihme ei tarkoita niinkään paljon sitä, että Pietari saattoi aluksi ottaa askeleen tai kaksi vedenpinnalla, vaan sitä, että huudettuaan 'Herra, pelasta minut' ja tartuttuaan Vapahtajan ojennettuun käteen, hän käveli veden päällä takaisin veneeseen - Vapahtajan kanssa."

Brent L. Top

Artikkelilainauksiin sisältyvä viite (numerointi on alkuperäisen artikkelin mukainen):
(9) Ks. Moosia 27:29; ks. myös Alma 26:17.

Lähde:
Top, Brent L. 2014: Fallible but Faithful: How Simon the Fisherman Became Peter the Rock. Teoksessa Judd, Huntsman, Hopkin 2014: Ministry of Peter, the Chief Apostle. 43rd Annual Brigham Young University Sidney B. Sperry Symposium. Salt Lake City, Utah: Deseret Book Co.
Teos on hankittavissa osoitteissa Deseret Book ja Amazon.com.



Brent L. Top
Kirkon historian ja opin professori ja uskontokasvatuksen tiedekunnan dekaani Brigham Youngin yliopistossa.
Kurssiopetus: Evavnkeliumin opit, Elävien profeettojen opetukset, MAP avioliitto ja perhe, Oppi ja liitot, Uusi testamentti.
Erityisosaamisen alueet: Oppijärjestelmä, elävät profeetat, pappeus ja kirkon hallinto, kirkon 1900-luvun jälkipuolen historia.
Tutkimusaiheita: Oppijärjestelmä, MAP nuoret ja perheet, toimiva vanhemmuus, moraalinen kasvatus.