Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä. Joulukuu 2016. |
McCary poistui kokouksesta tyytyväisenä tähän päätökseen sekä hieman rikkaampana; Brigham Young ja muut apostolit olivat lahjoittaneet 12:50 dollaria auttaakseen häntä ja Lucya pääsemään jaloilleen. Hyvää oloa ei kestänyt kauan. Youngin lähdettyä Winter Quartersista huhtikuun alussa, McCary alkoi harjoittaa moniavioisuutta useiden valkoisten naisten kanssa siirtokunnissa. Pyhät ajoivat McCaryn pariskunnan ulos kaupungista rodullisessa raivonpurkauksessaan. (13) McCaryt omaksuivat itselleen intiaaninimet Warner/Okah Tubbee ja Laah Ceil, kutsuen itseään Choctaw-kuninkaallisiksi. McCary esiintyi yleisölle kaikkialla seudulla, soittaen 'sotilashuilua, huilua, ja muita soittimia'. Havainnoijat romantisoivat McCaryn kykyjä; hän osasi kuulemma 'soittaa yli sataa erilaista soitinta, (!) ja hallitsee seitsemäätoista (!) kieltä.' (14) Kuitenkin vuonna 1851 samainen sanomalehti tunnisti 'maineikkaan intiaanipäällikkö 'Okah Tubbeen', olevan 'kukapa muu kuin Carey, musta, tai pikemminkin mulatti'. (15)
McCaryn auervaarailu ravisteli Winter Quartersin yhteisöä. Orson Hyde oli raivoissaan: loppujen lopuksihan McCary tuntui todistavan juuri sen, millaisia useimmat pyhät olivat jo epäilleet noiden mustien ihmisten olevan. Pyhät jotka olivat kuunnelleet McCarya, eivät olleet ainoastaan vähäjärkisiä, vaan moraalittomia. Jos he halusivat kerran luopua uskostaan, he olisivat voineet edes seurata Strangia, jonka Hyde katsoi olevan 'kunniallinen huijari' verrattuna McCaryyn. (16) Raivostunut Parley P. Pratt, joka jäi Winter Quartersiin, kun Young johti etujoukkokomppanian länteen huhtikuussa 1847, antoi ensimmäiset muistiinmerkityt lausunnot, jotka yhdistivät mustan ihonvärin pappeudesta syrjäyttämiseen. Pratt moitti ankarasti pyhiä siitä, että he seurasivat 'mustaa miestä, jossa oli Haamin verenperintö, mikä sukulinja oli kirottu mitä tulee pappeuteen.' (17)
...
Syksyllä 1847, kun Brigham Young palasi Winter Quartersiin. McCaryn tapaus kosketti häntä kipeästi, sysäten liikkeelle hänen taipumuksensa rajuluonteiseen puheenparteen ..."
Syksyllä 1847, kun Brigham Young palasi Winter Quartersiin. McCaryn tapaus kosketti häntä kipeästi, sysäten liikkeelle hänen taipumuksensa rajuluonteiseen puheenparteen ..."
Kun kuvernööri Young ja Utahin territorion lainsääntöelin muotoilivat ensimmäisen luonnoksen osavaltion perustuslakiehdotukseksi - jota Young kutsui ovelasti kirjoitetuksi 'nokkelaksi' asiakirjaksi (22) - oli ilmeistä, että osavaltion aseman saavuttaminen vaatisi etelävaltioiden senaattorien tuen. Lisäksi useat etelävaltioista saapuneet käännynnäiset toivat orjia mukanaan, pakottaen Youngin ja lainsäätäjän tekemään päätöksen tuossa asiassa. Vuonna 1849 Brigham Young ilmoitti, että hän 'ei halua sekaantua tähän asiaan, vaan jättää asiat hoitumaan luonnollisen kehityskulkunsa kautta'. (23) Hän opasti pyhien kongressiedustajaa, John Bernhiseliä, että Utahin territorio hyväksyisi orjuuden ainoastaan, jos se on tarpeen 'julkisen hallinnon yleisen hyvän' vuoksi (24) Kansallinen politiikka oli sellaista, että avoin liittoutuminen voisi merkitä poliittista itsemurhaa ja jopa ruumiinvammoja. Erään istunnon aikana maaliskuussa 1850 Bernhisel näki orjuuden provosoivan 'semmoista mekkalaa ja sekaannusta [että se] jätti kaikki sen kuvausyritykset kerjäläisiksi'. Kongressiedustajat käyttivät 'erittäin kiihkeitä puheenvuoroja' ja 'etelävaltioiden edustajat esittivät kainostelematta uhkauksia unionin hajoittamisesta'. Bernhisel näki Virginian edustajan Richard K. Meaden 'ryntäävän kohti [New Yorkin edustajaa William] Dueria'. Muita kongressiedustajia meni väliin, estääkseen nyrkkitappelun [Yhdysvaltain kongressin] alahuoneessa.
Näin Bernhisel pelasi varman päälle. Utah on nähtävä vapaana territoriona, jotta sen osavaltioanomus voisi läpäistä orjuudenvastaisten pohjoisvaltioiden tuomitsevan katseen. Syyskuussa Bernhisel riemuitsi, että liittovaltion hallitus oli lopulta hyväksynyt Utahin anomuksen territoriohallinnosta, mutta heidän päätöksensä perustui harhautukseen: 'Jos olisi uskottu, että orjuutta harjoitettiin, tai että sitä missään vaiheessa suvaittaisiin, meidän lakiehdotuksemme ei koskaan olisi mennyt läpi kongressissa.' (25) Hän kehotti Brigham Youngia puhdistamaan Utahin kaikista ulkoisista orjuuden merkeistä: 'Esitän kunnioittavasti tämän vilpittömän pyynnön ', hän vetosi, 'ehdottaen, että ketään syntyperältään afrikkalaista ei merkittäisi orjaksi' vuoden 1850 väestölaskennassa. (26) Tässä vaiheessa orjuuden oli pysyttävä Utahin salaisuutena. Bernhisel oli Washingtoniin saapumisestaan lähtien 'ottanut asiakseen ... olla ottamatta asiakseen sen enempää orjuutta kuin poliittista kantaakaan'. (27)"
Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä. Joulukuu 2016. |
Vuonna 1852 George A. Smith esitti Utahin territorion lainsäädäntöelimelle lakiesityksen käskynalaisen 'palvelutyön' laillistamisesta territoriossa. Young ja lainsäätäjät katsoivat sellaisen orjuusaseman kunnialliseksi ja hyväntahtoiseksi. Useilla lainsäätäjillä oli henkilökohtaisia sidoksia ja perheyhteyksiä orjanomistajiin tai etelävaltioiden intresseihin, vaikka he itse olivat kotoisin pohjoisvaltioista. (31) Vaikkakin he katsoivat orjuutta harjoittavien osavaltioiden poliittisen vallankäytön olevan sortavaa ja mahtipontista, he eivät kyseenalaistaneet mustien paikkaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Young kehotti pyhiä olemaan 'kohtelematta huonosti ja julmasti mustia'. Hän väitti etelävaltioiden orjuuden olevan barbaarista ja tuhlaavaista: jos etelävaltiot 'lakkauttaisivat orjuuden ja ottaisivat käyttöön vapaan työvoiman . . . ne olisivat paljon rikkaampia kuin ne nyt ovat'. Mutta sosiaaliset kerrostumat olivat lujasti paikallaan: 'Mustan tulisi palvella Abramin jälkeläistä.' (32) 'Palvelustyöhön liittyvä säädös' meni läpi rajallisella keskustelulla. (33) Vuonna 1854 Parley P. Pratt sätti amerikkalaista yhteiskuntaa sen tavasta kohdella 'mormoneja, intiaaneja ja mustia'. (34) Kuitenkin, jos pääsy unioniin edellytti orjuuden hyväksymistä, se oli hinta, jonka Young ja lainsäätäjät olivat halukkaita maksamaan. (35) Young hyväksyi uuden lain innolla ja alkoi sitten tapailla sen teologisia seuraamuksia: 'Jos koskaan aikaisemmin kukaan profeetta tai Jeesuksen Kristuksen apostoli ei tästä puhunut, kerron minä teille, että tämä kansa, jota yleisesti kutsutaan mustiksi ovat Kainin lapsia.' Ja hän tiesi, että 'he eivät kestä pappeuden säädöksiä, sillä heidän päällään oleva kirous tulee pysymään heidän päällään, kunnes Mikaelin ja hänen vaimonsa jälkeläisten jäännös 'on saanut pappeuden siunaukset' (36) 'Afrikkalaisilla' ei myöskään voinut olla '. . . rahtuakaan valtaa hallituksessa.' (37) Wilford Woodruff merkitsi muistiin, että vain 'yksikin tippa' afrikkalaista verta estää miehen saamasta pappeuden siunauksia - huomautus, joka myöhemmin toimi Youngin rodullisen teologian määrittelevänä näkökulmana. (38)'
...
Huolimatta Youngin rajusta puheenparresta, eräs tarkkailija katsoi Youngin puheen olevan orjuuden vastaista, huomioiden, että 'kuvernööri huomautti lainsäädäntöelimelle, että hän vastustaa orjuusjärjestelmää' ja että 'sen julmuudet ja väärinkäytökset ovat ihmisyydelle sietämättömiä'. (41)"
Russell W. Stevenson
Kuva: Markku Lorentz. Lenkillä. Joulukuu 2016. |
Näppäämällä luettelossa "LUE LISÄÄ" pääset tekstisivuille
Lainauksen sisältämä viitenumerointi on alkuperäisen tekstin mukainen. Viitteet sijaitsevat lähteenä olevan teoksen kappaleen 2 "Cursed, 1845-90" viiteluettelossa, osoitteissa 1112-1176 Kindle. Lähde:
Stevenson, Russell W. 2014: For the Cause of Righteousness: A Global History of Blacks and Mormonism, 1830-2013; Part 1: The History. Draper, UT: Greg Kofford Books, 665-765 Kindle.
Saatavissa painettuna versiona Deseret Book ja e-kirjana amazon.com (e-kirjan hinta tämän sivun julkaisuhetkellä $ 12:39 incl. VAT)
Russel Stevenson on suorittanut historiatutkinnon Brigham Youngin yliopistossa ja kirjoittanut teoksen Black Mormon: The Story of Elijah Ables (Musta mormoni: Elijah Ablesin tarina). Hän on kirjoittanut useita artikkeleita myöhempien aikojen pyhien ja Amerikan historiasta. Hän on perehtynyt hmongin ja igbon kieliin, Stevenson tutkii ihmiskaupan verkostoja ja MAP-kirkon nousua Afrikassa. Hän asuu tällä hetkellä East Lansingissa, Michiganissa, ollen jatko-opiskelijana Michiganin osavaltion yliopiston historiaosastolla, pääaiheena Afrikka, maantieteellisenä alueena Nigeria ja Ghana.
Lähteet: Deseret Book ja Michigan State University
Arviointia (sivulla Michigan State University):
"Russell Stevenson on tuottanut loistavan kokoelman. Se on korvaamaton historiallisena lähdeaineistona ja kaihertavana moraalitarinana. Asiakirjojen valikoima paljastaa vastustamattomasti rodullisten asenteiden, käytäntöjen ja oppien tragedian ja epäjohdonmukaisuuden MAP-perinteessä, ja tarpeen ikuiseen valppauteen vaellettaessa eteenpäin uskossa, jota ei koskaan saa irrottaa inhimillisyydestä."
Terryl L. Givens, englannin kielen professori (James A. Bostwick -professuuri) Richmondin yliopistossa.
Käännökset: Markku Lorentz.
Käännökset: Markku Lorentz.