"Olen miettinyt, miksi maailmassa on niin paljon vihaa. Olemme mukana kauheissa sodissa, joissa menetetään ihmishenkiä ja saadaan monia rampauttavia vammoja. ... Jos ääneni kantamilla on joku, jolla on taipumusta langeta [rotuvihaan], niin hän menköön Herran eteen ja pyytäköön anteeksiantoa älköönkä enää olko mukana sellaisessa."
Gordon B. Hinckley
"Toivo vaikeuksien äärellä, toivo epävarmuuden äärellä, toivon uskallus: Loppujen lopuksi se on Jumalan suurin lahja meille, tämän kansan peruskallio, usko asioihin jotka eivät ole näkyvissä, usko siihen että parempia aikoja on edessä."
 |
| Kuva: Melchior. Kantabrian vuoret. 2016. |
Russell W. Stevenson
"Läsnä olleet kertoivat, että hänen aloittaessaan vilpittömän rukouksensa, he yhtäkkiä huomasivat, että se ei ollut Kimballin rukous, vaan Herra puhuu hänen kauttaan. Nyt oltiin julistamassa ilmoitusta. Kimball itsekin tajusi, että sanat eivät olleet hänen, vaan Herran. Tuon rukouksen aikana jotkut kahdestatoista - ainakin kaksi, jotka ovat kertoneet niin julkisesti - saatettiin selestisen tunnelman valtaan, näkivät jumalallisen läsnäolon ja aikaisempien kirkon presidenttien hahmot ... jotka hymyllään osoittivat hyväksymisensä ja vahvistuksensa. Toiset ilmoittivat vastaanottaneensa Herran äänen, joka tuli kuin Elialle: "kuului hiljaista huminaa". Hengen ääni seurasi sen jälkeen kun he olivat etsineet viisautta ja ymmärrystä.
Taivaallisen ilmestyksen lopussa Kimball, itkien ilosta, asettui vastatusten [muiden ensimmäinen presidenttikunnan jäsenten ja kahdentoista neuvoston] kanssa, joista monet myös itkivät, ja kysyi, tukivatko he tätä taivaallista ohjetta. Syleillen toisiaan, kaikki nyökkäsivät pontevasti ja riemuissaan, antaen hyväksymisensä. Tuossa tilaisuudessa tapahtui sävähdyttävä ja käskevän hallitseva ilmestys Jumalalta - kokemus, jota ei voi sanoin kuvata.
Kaksi läsnäolleista apostoleista kuvailivat kokemusta 'helluntain kaltaiseksi', samanlaiseksi kuin Kirtlandin temppelissä 6. huhtikuuta 1836, jolloin se vihittiin käyttöön. He näkivät taivaallisen hahmon ja kuulivat taivaallista musiikkia. Temppelivaatteisiin puetuille, kaikille paikalla oleville jäsenille, tämä oli uskomatoman ihana, vertaansa vailla oleva kokemus heidän elämässään. Ne, joiden kanssa keskustelin, itkivät siitä puhuessaan. Kaikki olivat aivan varmoja siitä, että olivat olleet todistamassa Jumalalta tullutta ilmoitusta." (15)
Leonard J. Arrington
Virallinen julistus 2, esipuhe [englanninkielisen esipuheen suomennos]:
"Mormonin kirja opettaa, että 'kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia' eikä hän torju 'mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia' (2. Nefi 26:33). Kautta kirkon historian monissa maissa kaikkia rotuja ja etnisiä ryhmiä edustavia ihmisiä on kastettu ja he ovat eläneet uskollisina kirkon jäseninä. Joseph Smithin elinaikana muutamia mustia miespuolisa jäseniä asetettiin pappeuteen. Kirkon varhaisen historian aikana sen johtajat lopettivat pappeuden antamisen afrikkalaista alkuperää oleville mustille miespuolisille jäsenille. Kirkon historialliset asiakirjat eivät tarjoa mitään selkeää käsitystä tämän käytännön alkuperästä. Kirkon johtajat uskoivat, että tarvittaisiin ilmoitus Jumalalta tämän käytännön muuttamiseksi ja niin he etsivät rukoillen Jumalan johdatusta. Ilmoitus tuli kirkon presidentti Spencer W. Kimballille ja se vahvistettiin muille kirkon johtajille Salt Lake Cityn temppelissä 1. kesäkuuta 1978. Ilmoitus poisti kaikki rotuun liittyvät rajoitukset, joita aikaisemmin oli pappeuteen sovellettu."
Doctrine and Covenants (Oppi ja liitot)
"Kun Joseph Johnson kuuli uutiset Ghanassa, hän 'purskahti onnesta itkuun '. (159) E. Dale LeBaron, joka tuolloin palveli Etelä-Afrikan lähetyskentän johtajana, muistelee erään mustan pyhän 'upottaneen päänsä käsiinsä', samalla 'nyyhkyttäen hallitsemattomasti' ja huutaen: 'Kiitos Jumalalle! Kiitos Jumalalle!' (160) Mowbrayssa, Etelä-Afrikassa Tessa [Meyer Santiago] katseli, kun 'veli Wiseman' jakoi sakramentin kokonaan valkoihoiselle seurakunnalle. Meyer ajatteli, että 'tilanteen olisi pitänyt olla meille tuttua: musta palvelemassa valkoisia'. Mutta tämä kerta oli erilainen. Tessasta tuntui, että 'me kaikki halusimme ottaa leipää veli Wisemanin tarjottimelta'. Me 'olisimme jotenkin puhdistetumpia, pyhempiä, kykenevämpiä näkemään selkeästi juotuamme hänen tarjoamastaan sakramenttikupista'. Edes hetken ajan jokainen sydän tuossa kappelisalissa uskoi täysin, että jokainen sielu oli yhdenvertainen Jumalan silmissä, ja ehkä yksi enemmän kuin kukaan muu. . . ehkä, ja vain ehkä, voimme kaikki selvitä taivaaseen'. (161) Mouldin seurakunnassa Bainson, Mouldin bassorumpali, muisteli, että 'seurakunnassa oli suuri riemu' heidän huutaessaan: 'Ylistys Jumalalle, halleluja' ja 'Kiitos, Jeesus'. Mouldin seurakunnan jäsenet 'yltyivät tanssimaan ja laulamaan ylistystä Herralle Jeesukselle'. (162)
Brasiliassa, seitsenkymmen ja toista kertaa lähetysjohtajana toimiva W. Grant Bangerter totesi, että 'ihmiset eivät vastanneet heinäkuun neljännen päivän [Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä, suom. huom.] hengessä' tanssien, laulaen tai juhlien, vaan heidän tunteensa olivat erityisen syviä'. Bangerter näki Brasilian pyhien 'kohottavan voimakkaan tunteellisia huokauksia ja nostavat silmänsä taivasta kohti kiitoksen ja rukouksen hengessä'. Kyyneleet vuotivat virtanaan heidän silmistään', heidän 'kaikessa hiljaisuudessa yrittäessään sulattaa kaiken tapahtuneen merkitystä'. (163)"
Russell W. Stevenson
"Varjojen maailma vaatii vastineen. Jos on ymmärrystä ja osallisuutta kansassa, ihmiskunnassa tai luomakunnassa, varjo väistyy."
Stevenson, Russell W. 2014: For the Cause of Righteousness: A Global History of Blacks and Mormonism, 1830-2013; Part 1: The History. Draper, UT: Greg Kofford Books, 5030-5040, 5091; viitteet 5400-5418 Kindle. Saatavissa painettuna versiona Deseret Book ja e-kirjana amazon.com.
Käännökset englanninkielisistä alkuperäisteksteistä: Markku Lorentz
"Läsnä olleet kertoivat, että hänen aloittaessaan vilpittömän rukouksensa, he yhtäkkiä huomasivat, että se ei ollut Kimballin rukous, vaan Herra puhuu hänen kauttaan. Nyt oltiin julistamassa ilmoitusta. Kimball itsekin tajusi, että sanat eivät olleet hänen, vaan Herran. Tuon rukouksen aikana jotkut kahdestatoista - ainakin kaksi, jotka ovat kertoneet niin julkisesti - saatettiin selestisen tunnelman valtaan, näkivät jumalallisen läsnäolon ja aikaisempien kirkon presidenttien hahmot ... jotka hymyllään osoittivat hyväksymisensä ja vahvistuksensa. Toiset ilmoittivat vastaanottaneensa Herran äänen, joka tuli kuin Elialle: "kuului hiljaista huminaa". Hengen ääni seurasi sen jälkeen kun he olivat etsineet viisautta ja ymmärrystä.
Taivaallisen ilmestyksen lopussa Kimball, itkien ilosta, asettui vastatusten [muiden ensimmäinen presidenttikunnan jäsenten ja kahdentoista neuvoston] kanssa, joista monet myös itkivät, ja kysyi, tukivatko he tätä taivaallista ohjetta. Syleillen toisiaan, kaikki nyökkäsivät pontevasti ja riemuissaan, antaen hyväksymisensä. Tuossa tilaisuudessa tapahtui sävähdyttävä ja käskevän hallitseva ilmestys Jumalalta - kokemus, jota ei voi sanoin kuvata.
Kaksi läsnäolleista apostoleista kuvailivat kokemusta 'helluntain kaltaiseksi', samanlaiseksi kuin Kirtlandin temppelissä 6. huhtikuuta 1836, jolloin se vihittiin käyttöön. He näkivät taivaallisen hahmon ja kuulivat taivaallista musiikkia. Temppelivaatteisiin puetuille, kaikille paikalla oleville jäsenille, tämä oli uskomatoman ihana, vertaansa vailla oleva kokemus heidän elämässään. Ne, joiden kanssa keskustelin, itkivät siitä puhuessaan. Kaikki olivat aivan varmoja siitä, että olivat olleet todistamassa Jumalalta tullutta ilmoitusta." (15)
Leonard J. Arrington
 |
| Kuva: Melchior. Genevenjärvi. 2016. |
"Mormonin kirja opettaa, että 'kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia' eikä hän torju 'mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia' (2. Nefi 26:33). Kautta kirkon historian monissa maissa kaikkia rotuja ja etnisiä ryhmiä edustavia ihmisiä on kastettu ja he ovat eläneet uskollisina kirkon jäseninä. Joseph Smithin elinaikana muutamia mustia miespuolisa jäseniä asetettiin pappeuteen. Kirkon varhaisen historian aikana sen johtajat lopettivat pappeuden antamisen afrikkalaista alkuperää oleville mustille miespuolisille jäsenille. Kirkon historialliset asiakirjat eivät tarjoa mitään selkeää käsitystä tämän käytännön alkuperästä. Kirkon johtajat uskoivat, että tarvittaisiin ilmoitus Jumalalta tämän käytännön muuttamiseksi ja niin he etsivät rukoillen Jumalan johdatusta. Ilmoitus tuli kirkon presidentti Spencer W. Kimballille ja se vahvistettiin muille kirkon johtajille Salt Lake Cityn temppelissä 1. kesäkuuta 1978. Ilmoitus poisti kaikki rotuun liittyvät rajoitukset, joita aikaisemmin oli pappeuteen sovellettu."
Doctrine and Covenants (Oppi ja liitot)
"Kun Joseph Johnson kuuli uutiset Ghanassa, hän 'purskahti onnesta itkuun '. (159) E. Dale LeBaron, joka tuolloin palveli Etelä-Afrikan lähetyskentän johtajana, muistelee erään mustan pyhän 'upottaneen päänsä käsiinsä', samalla 'nyyhkyttäen hallitsemattomasti' ja huutaen: 'Kiitos Jumalalle! Kiitos Jumalalle!' (160) Mowbrayssa, Etelä-Afrikassa Tessa [Meyer Santiago] katseli, kun 'veli Wiseman' jakoi sakramentin kokonaan valkoihoiselle seurakunnalle. Meyer ajatteli, että 'tilanteen olisi pitänyt olla meille tuttua: musta palvelemassa valkoisia'. Mutta tämä kerta oli erilainen. Tessasta tuntui, että 'me kaikki halusimme ottaa leipää veli Wisemanin tarjottimelta'. Me 'olisimme jotenkin puhdistetumpia, pyhempiä, kykenevämpiä näkemään selkeästi juotuamme hänen tarjoamastaan sakramenttikupista'. Edes hetken ajan jokainen sydän tuossa kappelisalissa uskoi täysin, että jokainen sielu oli yhdenvertainen Jumalan silmissä, ja ehkä yksi enemmän kuin kukaan muu. . . ehkä, ja vain ehkä, voimme kaikki selvitä taivaaseen'. (161) Mouldin seurakunnassa Bainson, Mouldin bassorumpali, muisteli, että 'seurakunnassa oli suuri riemu' heidän huutaessaan: 'Ylistys Jumalalle, halleluja' ja 'Kiitos, Jeesus'. Mouldin seurakunnan jäsenet 'yltyivät tanssimaan ja laulamaan ylistystä Herralle Jeesukselle'. (162)
Brasiliassa, seitsenkymmen ja toista kertaa lähetysjohtajana toimiva W. Grant Bangerter totesi, että 'ihmiset eivät vastanneet heinäkuun neljännen päivän [Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä, suom. huom.] hengessä' tanssien, laulaen tai juhlien, vaan heidän tunteensa olivat erityisen syviä'. Bangerter näki Brasilian pyhien 'kohottavan voimakkaan tunteellisia huokauksia ja nostavat silmänsä taivasta kohti kiitoksen ja rukouksen hengessä'. Kyyneleet vuotivat virtanaan heidän silmistään', heidän 'kaikessa hiljaisuudessa yrittäessään sulattaa kaiken tapahtuneen merkitystä'. (163)"
Russell W. Stevenson
 |
| Kuvaleike: Melchior. 2016. |
Sauli Niinistö
"Meidän on hylättävä omahyväisyys ja noustava pikkumaisen omanvoitonpyynnön yläpuolelle.
... me voimme elää ja tehdä työtä muiden kanssa kunnioittaen heidän uskonkäsityksiään ja ihaillen heidän hyveitään, vastustaen yhdessä saivartelua, riitoja, vihaa – niitä vaaroja, joita ihmisellä on ollut alusta asti. Luopumatta hitustakaan opistamme me voimme olla hyviä naapureita, voimme olla avuliaita, voimme olla ystävällisiä ja anteliaita. Meidän täytyy elää Kristuksen todellisina seuraajina, jotka rakastavat kaikkia, vastaavat pahaan hyvällä, opettavat esimerkin avulla Herran teitä ja suorittavat sitä suurta palvelusta, jonka Hän on meille pääpiirteittäin esittänyt.
... Tämä on nöyrä rukoukseni lausuessani todistuksen tämän työn totuudesta. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
Gordon B. Hinckley
Lainausten sisältämä viitenumerointi on alkuperäisten tekstien mukainen.
Lähteet:
Arrington, Leonard J. 1998: Adventures of a Church Historian. Urbana ja Chicago: University of Illinois, 177. Lainattu artikkelissa Daniel C. Peterson 2016: The Small Voice. Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 22 (2016): vii-xii. Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/the-small-voice/. Viitteen (15) teksti on saatavissa osoitteessa: http://www.mormoninterpreter.com/the-small-voice/#sdfootnote15sym
Doctrine and Covenants: Official Declaration 2 on saatavissa osoitteessa https://www.lds.org/scriptures/dc-testament/od/2?lang=eng. Oppi ja liitot: Virallinen julistus 2 on saatavissa suomenkielisenä osoitteessa https://www.lds.org/scriptures/dc-testament/od/2?lang=fin
Hinckley, Gordon B. 2004: Se aamu suuri, kaunoinen. Puhe kirkon yleiskonferenssissa huhtikuussa 2004. Julkaistu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon aikakauslehdessä Liahona, toukokuu 2004. Saatavissa osoitteessa https://www.lds.org/liahona/2004/05/30?lang=fin
Hinckley, Gordon B. 2006: Suuremman ystävällisyyden tarve. Puhe kirkon yleiskonferenssissa huhtikuussa 2006. Julkaistu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon aikakauslehdessä Liahona, toukokuu 2006.Saatavissa osoitteessa https://www.lds.org/liahona/2006/05/22?lang=fin
Niinistö, Sauli 2017: Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2017. Saatavissa osoitteessa http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=356336&nodeid=44810&contentlan=1&culture=fi-FI
Obama, Barack 2004: Transcript: Illinois Senate Candidate Barack Obama. Washington Post. Tiistaina, 27.7. 2004; 23:09. Saatavissa osoitteessa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/articles/A19751-2004Jul27.html
"Meidän on hylättävä omahyväisyys ja noustava pikkumaisen omanvoitonpyynnön yläpuolelle.
... me voimme elää ja tehdä työtä muiden kanssa kunnioittaen heidän uskonkäsityksiään ja ihaillen heidän hyveitään, vastustaen yhdessä saivartelua, riitoja, vihaa – niitä vaaroja, joita ihmisellä on ollut alusta asti. Luopumatta hitustakaan opistamme me voimme olla hyviä naapureita, voimme olla avuliaita, voimme olla ystävällisiä ja anteliaita. Meidän täytyy elää Kristuksen todellisina seuraajina, jotka rakastavat kaikkia, vastaavat pahaan hyvällä, opettavat esimerkin avulla Herran teitä ja suorittavat sitä suurta palvelusta, jonka Hän on meille pääpiirteittäin esittänyt.
... Tämä on nöyrä rukoukseni lausuessani todistuksen tämän työn totuudesta. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
Gordon B. Hinckley
 |
| Kuvaleike: Melchior. 2016. |
Näppäämällä luettelossa "LUE LISÄÄ" pääset tekstisivuille
Lainausten sisältämä viitenumerointi on alkuperäisten tekstien mukainen.
Lähteet:
Arrington, Leonard J. 1998: Adventures of a Church Historian. Urbana ja Chicago: University of Illinois, 177. Lainattu artikkelissa Daniel C. Peterson 2016: The Small Voice. Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 22 (2016): vii-xii. Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/the-small-voice/. Viitteen (15) teksti on saatavissa osoitteessa: http://www.mormoninterpreter.com/the-small-voice/#sdfootnote15sym
Doctrine and Covenants: Official Declaration 2 on saatavissa osoitteessa https://www.lds.org/scriptures/dc-testament/od/2?lang=eng. Oppi ja liitot: Virallinen julistus 2 on saatavissa suomenkielisenä osoitteessa https://www.lds.org/scriptures/dc-testament/od/2?lang=fin
Hinckley, Gordon B. 2004: Se aamu suuri, kaunoinen. Puhe kirkon yleiskonferenssissa huhtikuussa 2004. Julkaistu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon aikakauslehdessä Liahona, toukokuu 2004. Saatavissa osoitteessa https://www.lds.org/liahona/2004/05/30?lang=fin
Hinckley, Gordon B. 2006: Suuremman ystävällisyyden tarve. Puhe kirkon yleiskonferenssissa huhtikuussa 2006. Julkaistu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon aikakauslehdessä Liahona, toukokuu 2006.Saatavissa osoitteessa https://www.lds.org/liahona/2006/05/22?lang=fin
Niinistö, Sauli 2017: Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2017. Saatavissa osoitteessa http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=356336&nodeid=44810&contentlan=1&culture=fi-FI
Obama, Barack 2004: Transcript: Illinois Senate Candidate Barack Obama. Washington Post. Tiistaina, 27.7. 2004; 23:09. Saatavissa osoitteessa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/articles/A19751-2004Jul27.html
Stevenson, Russell W. 2014: For the Cause of Righteousness: A Global History of Blacks and Mormonism, 1830-2013; Part 1: The History. Draper, UT: Greg Kofford Books, 5030-5040, 5091; viitteet 5400-5418 Kindle. Saatavissa painettuna versiona Deseret Book ja e-kirjana amazon.com.
Käännökset englanninkielisistä alkuperäisteksteistä: Markku Lorentz